Tuore THL:n korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus kantaa huolestuttavaa viestiä.

Noin 6 000 osallistujan tutkimuksen mukaan ahdistus- ja masennusoireet ovat korkeakouluopiskelijoilla yleisempiä kuin koko muulla aikuisväestöllä. Joka kolmas opiskelija kärsii edellä mainituista oireista.

Naisopiskelijoilla psyykkiset oireet ovat vielä miehiä yleisempiä. 40 prosenttia yliopistoa tai ammattikorkeakoulua käyvistä naisista kertoi ahdistus- tai masennusoireista. Naisten riski sairastua syömishäiriöön oli kolminkertainen miehiin verrattuna.

THL:n väestönterveysyksikön kehittämispäällikkö Suvi Parikka kertoo, että nyt neljän vuoden välein toistettavaan tutkimukseen lisättiin ensimmäistä kertaa muiden laajojen väestötutkimusten mielenterveyttä käsitteleviä kysymyksiä. Näin opiskelijoita voidaan verrata muihin aikuisiin.

Miksi kaikista kansanryhmistä juuri opiskelijat voivat niin huonosti?

- Nuorten aikuisten kuormittuneisuus nousee muissakin tutkimuksissa esille, eli kyseessä ei ole pelkästään opiskelijoiden ongelma. Opiskelijat ovat kuitenkin kertoneet, että korona-ajan myötä opintojen vaatima työtaakka on kasvanut, Parikka kertoo.

Parikka kuitenkin huomauttaa, että nuorten aikuisten psyykkinen kuormittuneisuus ja oireilu alkoivat lisääntyä jo ennen korona-aikaa. Pandemia onkin voinut iskeä vanhempien ongelmien päälle.

Etäopiskelu vaikuttaa aiheuttavan vakavia ongelmia nuorisolle

Parikan mukaan kasvaneen kuormituksen taustalla voi olla etäopiskelusta johtuvia haasteita. Tutkimus on toteutettu koronaepidemian kolmannen aallon aikana, jolloin monet opiskelijat olivat pitkälti yksiöihinsä suljettuina. Opiskelu hoidettiin yksin ja mahdollisuudet ylläpitää sosiaalisia verkostoja ovat olleet huonot.

Opiskelijaelämään yleensä liitettävät hauskat asiat kuten tapahtumat, juhlat, harrastukset ja muu sosiaalinen oheistoiminta ovat olleet kiellettyä.

- Lisäksi vuonna 2020 opiskelunsa aloittaneet eivät ole välttämättä oppineet opiskelurutiineja, mikä vaikeuttaa tilannetta entisestään, THL:n Suvi Parikka sanoo.

Asiantuntijoilta on kuulunut samanlaisia epäilyjä peruskoulun kasvaneiden oppimisvaikeuksien suhteen. Vuosi 2020 saattaa jäädä lovena järjestelmään: ala- ja yläkoululaisia, lukiolaisia, ammattikoululaisia ja korkeakouluopiskelijoita, jotka eivät tiedä miten koulunkäynti tapahtuu.

Parikka toivookin, että kuluvana lukuvuonna 2. vuoden opiskelijat on otettu ikään kuin uudelleen osaksi kouluyhteisöä. Toisaalta tilanne ei näytä helpottuvan lähiaikoina. Vaikka syksyllä päästiinkin osittain takaisin kampuksille, on Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiöltä kuulunut kurjia.

- Korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyspalveluiden kysyntä on ollut korkeampaa kuin muuten kuluvana vuonna, Parikka sanoo.

Hänen mukaansa tämä antaa viitettä siitä, että koronan vaikutukset eivät ole aivan lyhyellä aikavälillä ratkeamassa. Erilaisia ja uusia tukikeinoja on mietittävä, jotteivät opiskelijat jää yksin, jonottamaan ruuhakutuneisiin palveluihin.

Lääkkeeksi yhteisöllisyyttä ja urheilua

Hoidontarpeen arviointi pitäisi pystyä tarjoamaan opiskelijoille, jottei riski pitkittyvästä ja vaikeasta mielenterveyden häiriön syntymisestä toteudu. Tärkeintä olisi kuitenkin puuttua juurisyihin.

- Jos ongelmissa on kyse on etäopiskelusta johtuvista vaikeuksista, niin sitten tarvitaan koulujen henkilökunnalta tukea.

Ammattilaisavun lisäksi opiskelijalla on itse mahdollisuuksia vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa. Liikuntaa harrastavilla opiskelijoilla ahdistusta ja masennusta esiintyi vähemmän. Moni tutkimukseen osallistunut valitti kännykän selaamisen vaikuttavan nukkumista.

- Hyvät yöunet ja terveellinen ruokavalio tukevat opiskelijoiden hyvinvointia ja toipumista, sosiaalisten piirien ohella, Parikka sanoo.

Edellä mainittuihin liittyy kuitenkin ongelma: syvästi masentuneelle ihmiselle on turha ehdottaa lenkkeilyn aloittamista tai unirytmin korjaamista, kun pelkästään herääminen voi olla musertava kokemus.

- Tässä esille nousee taas hoidontarpeen arviointiin pääseminen. Apua tarvitsevan on sitä saatava, Parikka sanoo.

On kuitenkin selvää, että opiskeluterveydenhuolto ja sen mielenterveyspalvelut eivät ratkaise yksin nuorten aikuisten mielenterveysongelmia. Parikan mukaan tilanteeseen pitää puuttua monialaisella yhteistyöllä. Korkeakoulujen pitäisi aktiivisesti tavoitella sivuun jääneitä opiskelijoita takaisin koulun turvaverkon piiriin.

- Korkeakouluilta tarvitaan panoksia yhteisöllisyyden, vertaistuen ja ihan perusopinto-ohjauksen esille nostamiseen ja vahvistamiseen, Parikka esittää.

Miten tämä tulee tapahtumaan, siitä ei vielä selviä suuntaviivoja ole.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 14.12. kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Korona-aika romutti opiskelijoiden henkistä hyvinvointia, eikä paluu kampuksille tuonutkaan helpotusta - mielenterveyspalveluiden kysyntä kasvoi