Suomen monitoimihävittäjien tilaaminen Yhdysvalloista on johdonmukainen - ja tosipaikan varalta varmin - valinta.

Suomi tilaa samanalaisia F-35-hävittäjiä, jollaisilla esimerkiksi Norjan ilmavoimat lentävät. Kuva: Seppo Kärki / IS

Yhdysvaltalaisen F-35 -konetyypin valikoitumista Suomen HX-monitoimihävittäjäksi on arvioitu varsin laajasti - ja pääosin suotuisaan sävyyn.

Arviot ovat aiheellisesti kiitelleet hävittäjähankkeen perusteellista valmistelua ja tinkimätöntä valintaprosessia. Valintaakin on kiitelty esimerkiksi siitä, että F-35 on asejärjestelmineen ehdolla olleista konetyypeistä teknisesti paras. Myös kauppaan kytkeytyvää teollista yhteistyötä on arvioitu Suomelle antoisaksi.

Sen sijaan Suomen kaikkien aikojen kalleimman asejärjestelmän kustannukset ja erityisesti vuosikymmenten mittaiseksi aiotun käyttöajan kustannuksiin liittyvä epävarmuus ovat herättäneet myös jonkin verran epäilevää arvostelua.

Tarjouskilpailun valintaperusteissa oli sotilaallisen suorituskyvyn, kustannusten ja teollisen yhteistyön lisäksi neljäskin valintaan vaikuttanut osa-alue: huoltovarmuus.

Asejärjestelmän huoltovarmuus voi rauhan aikana vaikuttaa toisarvoiselta seikalta esimerkiksi tekniseen suorituskykyyn ja kustannuksiin verrattuna.

Mutta monitoimihävittäjien kaltaista mittavaa asejärjestelmää ei hankita vain harjoittelua, tunnistuslentoja ja lentonäytöksiä varten tai muihin rauhan ajan tarpeisiin.

Hävittäjät hankitaan pahimman varalle.

Koko hävittäjäkaupassa on mitään mieltä vain sillä ehdolla, että hankittavat koneet järjestelmineen toimivat myös sodan oloissa.

Tosipaikan tullen juuri huollon varmuus tai epävarmuus voi ratkaista, pysyvätkö hävittäjät toimintakykyisinä - ja ovatko ne ilmassa vai maassa.

Vaikka hävittäjähankinta ei muodollisesti vaikuta Suomen turvallisuuspoliittisiin suhteisiin, on kaupassa helppo havaita geopoliittinenkin ulottuvuus.

Kaikki tarjouskilpaan kutsutut hävittäjät ovat länsimaisia, ja koneita tarjonneista maista Yhdysvallat, Saksa, Ranska ja Britannia ovat Nato-maita ja Ruotsikin Suomen tavoin Naton läheinen kumppani.

Suomen asemoitumista geopoliittisella kartalla ilmentää yhtä selkeästi sekin, että tarjouskisaan ei alun perinkään pyydetty ehdokkaita esimerkiksi Venäjän tai Kiinan valmistajilta.

Venäjä ja Kiina ovat kumpikin sekä vahvistaneet asevoimiaan että pyrkineet laajentamaan vaikutuspiiriään. Kumpaakin voi pitää sotilaallisen voiman alueellisena suurvaltana - ja länsimaisessa katsannossa turvallisuuspoliittisena haasteena.

Toinen noista laajentumishaluisista suurvalloista on Suomen naapuri. Siksi Suomen hävittäjävalintaa voi puoltaa myös sillä perusteella, että tosipaikan tullen huoltovarmuutta turvaa maapallon ainoa sotilaallinen supervalta.