55-vuotias Jukka Otranen teki kuolemaa.
Huhtikuun 2021 alussa kevät teki tuloaan, mutta Otranen ei tiennyt siitä mitään. Hän oli maannut Meilahden teho-osastolla jo neljä viikkoa.
Korona oli tehnyt tuhoa Otrasen keuhkoissa. Hän oli hengityskoneessa, minkä vuoksi hänet oli intuboitu eli hänen nieluunsa oli työnnetty putki. Operaation takia hänet oli nukutettu.
Lääkäri soitti Otrasen vaimolle ja kertoi, että nyt oli viimeinen tilaisuus puhua aviomiehelle. Osastolle omaiset eivät saaneet tulla.
Puhelin tuotiin Otrasen pään viereen, jotta hän kuulisi vaimonsa ja parikymppisen poikansa hyvästit.
Nukutettuna ollut Otranen ei kuitenkaan muista puhelusta mitään.
Yllättäen puhelun jälkeisenä päivänä hänen vointinsa muuttui kriittisestä vakaaksi. Korona ei kuitenkaan vielä irrottanut otettaan.
Vielä viisi viikkoa aiemmin Jukka Otranen pakkasi Somaliassa laukkujaan. Hän oli lähdössä lomalle Suomeen.
Otranen on KRP:n rikoskomisario, joka työskenteli neuvonantajana EU:n siviilikriisinhallintaoperaatiossa. Hänen tehtävänään oli kehittää Somalian poliisivoimien toimintaa yhdessä paikallisten kanssa.
Otranen arvelee, että Suomeen lomalle lähteminen todennäköisesti pelasti hänen henkensä.
Samassa toimistossa työskennellyt suomalainen työkaveri sairastui koronaan Somaliassa ja kuoli kenialaisessa sairaalassa, jonne hänet oli siirretty hoitoon.
Nyt suurin osa suomalaisista on saanut jo molemmat rokotukset, mutta Otrasen Somalian komennuksen aikaan Suomessa oli vasta aloitettu riskiryhmien ja iäkkäimpien rokotukset. Tästä syystä hän oli vielä rokottamaton.
THL:n mukaan rokottamattoman riski joutua tehohoitoon on 33-kertainen täysin rokotettuun henkilöön nähden. Otranen ei ollut kuitenkaan huolissaan koronasta, koska hän oli fyysisesti hyvässä kunnossa.
Otranen arvelee saaneensa koronatartunnan Somaliassa juuri ennen kotimatkaansa.
Hän kävi ennen paluulentoa Somaliassa koronatestissä, joka oli negatiivinen. Hän kävi testissä varmuuden vuoksi myös Helsinki-Vantaalla koneen laskeuduttua. Sekin oli negatiivinen.
Muutamaa päivää myöhemmin nousi kuume. Hän kävi jälleen testissä, joka oli jälleen negatiivinen. Kuume ei laskenut, joten Otranen päätti käydä myös malariatestissä. Sen yhteydessä otettiin varmuuden vuoksi vielä koronatesti, joka oli tällä kertaa positiivinen.
Kuume oli vielä sen verran matala, että hän sai luvan mennä kotiin. Kuumeilu jatkui ja lämpö alkoi nousta. Kuume nousi lopulta yli 40 asteeseen. Otranen soitti ambulanssin, joka vei hänet Meilahden sairaalaan 3. päivä maaliskuuta.
Kaksi päivää myöhemmin hän joutui teho-osastolle, jossa hänet nukutettiin. Seuraavan kerran hän heräsi 33 päivää myöhemmin.
Nukutettuna Jukka Otranen näki usein unta siitä, että hukkuu.
Hän muistaa, että hänellä oli monenlaisia houreita ja harhoja. Myöhemmin hoitajat kertoivat hänelle, että unet hukkumisesta ovat tyypillisiä hengityskoneessa olijoille.
Kaikki on nukutuksen ajalta sekavaa. Jälkikäteen hän on lukenut hoitokertomuksestaan ja kuullut muilta, mitä noina päivinä tapahtui.
Otranen kärsi koronan takia hengitysvaikeuksista. Keuhkoista yli 50 prosenttia oli vaurioitunut. Hoitajat käänsivät häntä eri asentoihin helpottaakseen hengittämistä.
Välillä nukutuksen syvyyttä vähennettiin, jotta nähtäisiin, miten hän reagoi. Kenties juuri silloin hän kuvitteli hukkuvansa.
Hengityskone ja kääntely eivät kuitenkaan riittäneet pitämään häntä hengissä. Hänen verensä kiersi letkuja pitkin ECMO-koneeseen, joka hapetti sitä.
Kun ECMO-kone oli antanut keuhkoille riittävästi aikaa toipua, hänet irrotettiin siitä.
Viikon päästä tehtiin trakeostomia eli reikä henkitorveen hengityksen helpottamiseksi, mutta sen seurauksena pulssi heikkeni vaarallisesti. Parin minuutin elvytys sai sydämen taas sykkimään normaalisti.
Lopulta huhtikuun 8. päivä Otranen herätettiin.
Mielikuvat ensimmäisistä päivistä nukutuksen jälkeen ovat sekavia. Pikkuhiljaa hän ymmärsi, missä oli.
Hermoradat eivät toimineet. Käsiä ei pystynyt liikuttamaan.
- Sain vähän heilutettua varpaita, niin ymmärsin, etten ole halvaantunut, kuvailee Otranen ensimmäisiä muistojaan heräämisen jälkeen.
Keho ei totellut aivojen komentoja. Tämä ei johtunut koronasta vaan pitkästä liikkumattomuudesta.
- Minulta meni esimerkiksi kaksi päivää, että sain puristettua lopulta käden nyrkkiin.
Lopulta teho-osastolla kului aikaa kaikkiaan 53 päivää. Se on poikkeuksellisen pitkä aika.
Tyypillisesti koronapotilas viettää teho-osastolla tällä hetkellä keskimäärin 11 päivää, mutta pisimmät hoitojaksot ovat olleet yli kahden viikon mittaisia.
Muuta kuin koronaa sairastavat potilaat ovat teholla keskimäärin vain kolme vuorokautta, siksi pidempää hoitoa vaativat koronapotilaat täyttävät nopeasti teho-osastot. Tästä seuraa puolestaan se, että muiden potilaiden vaativia leikkauksia joudutaan siirtämään, koska leikkauksista toipuville ei ole vapaita paikkoja teho-osastolla.
Tehohoidon tarve on jälleen kasvanut viime viikkoina koko maassa.
Kuntoilua aktiivisesti harrastaneen Otrasen lihasmassasta katosi kahden kuukauden aikana parikymmentä kiloa. 97-kiloinen poliisi painoi enää 75 kiloa.
Pitkän levon aikana lihakset olivat surkastuneet. Kaikki piti nyt opetella uudelleen - kävelemisestä alkaen.
Toukokuun 2. päivä Otranen pääsi pois sairaalasta. Hänet kannettiin paareilla Oulunkylän kuntoutuskeskukseen. Siellä oli oma koronahuone, jossa Otrasella oli kaksi huonekaveria.
- Treenasin aiemmin 25 kilon käsipainoilla, nyt kuntoilin puolen kilon punnuksilla, kertoo Otranen.
Hän on ollut komennuksilla muun muassa Afganistanissa ja Irakissa. Otranen on tottunut pärjäämään yksin vaikeissakin tilanteissa. Vakava sairastuminen muutti tämän.
- Olet täysin toisten armoilla. Et pysty edes itse syömään. Kaikkeen tarvitsee apua.
Hän kertoo ihailevansa Meilahden hoitajia ja lääkäreitä.
- Suomalaisten lääkäreiden ammattitaito pelasti henkeni. Teho-osaston hoitajilla on varmasti todella rankkaa, mutta he jaksoivat aina olla positiivisia seurassani.
Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa meni reilu kuukausi. Vähän ennen juhannusta Otranen pääsi kotiin.
Hän halusi kävellä omin jaloin kotiovesta sisään. Varmuuden vuoksi hoitajat antoivat mukaan kuitenkin kyynärsauvat.
Nyt joulukuussa, puoli vuotta sairaalasta pääsyn jälkeen, salilla treenatessa pitää varoa, ettei syke nouse liian korkeaksi. Hapenottokyky on edelleen heikompi kuin aiemmin. Keuhkot toipuvat hitaasti, mutta täysin ennalleen ne tulevat tuskin koskaan.
Poliisi on toistaiseksi sairauslomalla työstään. Hän haluaisi palata ammattiinsa, mutta tällä hetkellä kuntoutuminen vie kaiken ajan.
Otranen on ottanut molemmat rokotukset. Sairaudesta jäi olo, että kaiken voi menettää hetkessä.
Hän kertoo monien kysyneen, onko joku asia kirkastunut hänelle sairauden myötä.
- En ole saanut henkistä valaistumista, sanoo Otranen nauraen.
Lue myös:
Tehohoitopotilaiden määrä kasvaa ja on nyt 60 - tehohoitoa koordinoiva professori: "Kehityssuunta on huono"
Yle tapasi Ruotsin sairaimmaksi koronapotilaaksi kutsutun Kent Östlingin - 61 päivää hengityskoneessa ja 12 tunnin päässä kuolemasta
TetraSys Oy.