Lappeenrannan keskustassa osoitteessa Valtakatu 39 on vuonna 1954 valmistunut rakennus.

Rakennuksen pääovien päällä on lippa, jossa lukee suurin kirjaimin Nuijamies. Aiemmin rakennuksessa toimi elokuvateatteri, nyt samaa nimeä kantava kulttuuritila.

Mikko Vento saapuu taksilla. Autosta nousee vakavailmeinen mies.

Sisääntullessa Vento kiroilee. Seuraavana päivänä kulttuuritilassa järjestetään iso seminaari. Järjestelyissä on ilmennyt yllättäviä viime hetken ongelmia.

- Toinen osapuoli ei pidä kiinni sovituista asioista: se tuo meidän porukalle valtavia haasteita tekemisessä. Harmitus on ehkä hieman läpipaistavaa, Vento sanoo.

Menemme luonnonvalon täyttämästä aularavintolasta hämärään elokuvateatterisaliin, jossa järjestetään nykyään tapahtumia. Hän pysähtyy hetkeksi.

- Silmien pitää hetken totutella, kun siirtyy valoisasta hämärään.

Vennolla on näkövamma. Silmänpohjan rappeuma on seurausta 1-tyypin diabeteksesta.

Hänen toiminnallinen näkönsä on hyvä.

- Näkövamman huomaa, kun kirkkaasta siirtyy pimeään tai toisinpäin. Silloin tulee sokeita hetkiä.

Vento on sopeutunut vammaansa hyvin. Älypuhelimesta on paljon apua. Esimerkiksi paperilla olevasta tekstistä voi ottaa kuvan ja suurentaa sitä puhelimen näytöllä.

Vento alkaa säätää salin valoja. Yllättäen esiintymislavalla oleva kone alkaa puskea savua.

- Voi helevetti, tämäkin vielä.

Puhelu tekniikan henkilölle. Vento käy sammuttamassa koneen. Istumme salin penkeille.

Diabetes

Arvaamaton ja sattumia täynnä. Sellaista elämä 43-vuotiaan Mikko Vennon mukaan on.

Hän sai kuulla sairastavansa 1-tyypin diabetesta 7-vuotiaana. Kilpaurheilun kautta sairaus pysyi hyvin kontrollissa. Vento pelasi tennistä ja salibandyä.

Murrosiässä tuli selkeää kapinointia

- Meni muutama vuosi, etten oikein välittänyt diabeteksen hoidosta. Insuliinia pistin, mutta tavallaan sokkona.

Sokkona pistämisellä Vento tarkoittaa, ettei hän mitannut verensokeriarvojaan.

Mittaamalla selviävät arvot vaikuttavat siihen, mitä voi syödä ja kuinka paljon insuliinia voi pistää.

Hieman alle 30-vuotiaana hän huomasi, että näössä on vikaa.

- En nähnyt samalla tavalla esimerkiksi palloa ja liikkuvia asioita. Näkökenttään alkoi tulla yhtäkkiä häiriöitä, jotka poistuivat.

Urheilu-ura päättyi.

Eroon insuliinista

Vuonna 2016 Vennolle tehtiin elinsiirtoleikkaus, jossa hän sai munuaisen ja uuden haiman. Sen jälkeen hänen ei ole tarvinnut pistää insuliinia.

- Olen voinut elää normaalisti. Se on ollut yksi elämän suurin muutos.

Takana oli 30 vuotta diabeteksen kanssa. Leikkauksista toipuminen alkoi nopeasti, mutta tie oli rankka.

- Lähipiirin kanssa piti miettiä, jos kaikki ei menekään hyvin ja henki lähtee. Mutta ymmärsin, että elämä on tällaista. Hyvin arvaamatonta.

Olen pyrkinyt rakentamaan elämäni niin, että aamulla on kiva herätä ja illalla on kiva mennä nukkumaan Mikko Vento

Leikkauksesta tarttui mukaan ymmärrystä, jota Vento hyödyntää nykyisessä työssään.

- Hyvä sairaanhoitotiimi työskenteli yhdessä. Hyvät ihmiset ympärilläni tekivät kaikkensa minun puolestani, että asiat menevät hyvin, kunhan olen itse motivoitunut.

Kulttuuritila Nuijamiehessä kokemus näkyy tiimipelaamisessa.

- Päivittäisessä tekemisessä on kiinteä tiimi, johon tulee uusia jäseniä, kun tehdään yhteistyötä muiden kanssa.

Sattuma

Vento katsahtaa salin esiintymislavan suuntaan. Kulttuuritila on vienyt häneltä niin paljon aikaa, että urheilu-uran jälkeen alkanut valokuvataiteen tekeminenkin jäi.

Kulttuuritila on toiminut Lappeenrannassa vuodesta 2018 alkaen. Toimintaa varten perustettiin yhdistys vuotta aiemmin.

Vento sanoo tulleensa mukaan sattumalta.

- Se oli vahinko. Yhden tapahtuman yhteydessä huikkasin, että voisin lähteä tähän Nuijamiehen hommaan taustalle. Ei tästä koskaan pitänyt tulla minulle työpaikkaa.

Valokuvataiteilijan uraa tekevä Vento oli tuolloin muuttamassa pääkaupunkiseudulle. Siellä oli asunto ja kaikki valmiina.

Toisin kävi. Nyt hän on yhdistyksen puheenjohtaja. Kulttuuritilan palkkalistoilla on parikymmentä ihmistä.

- Äärettömän mukavaltahan tämä nyt tuntuu. Nyt ostettiin kiinteistö ja tulevaisuuden näkymät ovat hyvät.

Yhdistys osti rakennuksen vuokranantajaltaan Etelä-Karjalan osuuspankilta marraskuun puolivälissä.

Elokuvateatterin pelastaminen

Ennen kulttuuritilan perustamista Nuijamiehen elokuvatoimintaa pyöritti vuosikymmeniä lappeenrantalainen perheyhtiö.

Valtakunnallisesti toimiva Finnkino osti Nuijamiehen liiketoiminnan vuonna 2017. Finnkinon hallussa Nuijamies oli muutaman kuukauden, kunnes yhtiö ilmoitti Nuijamiehen lakkauttamisesta.

Finnkino oli pari vuotta aiemmin avannut uuden elokuvateatterin muutaman sadan metrin päässä olevaan kauppakeskukseen.

Finnkinon toiminta kuohutti, mutta samalla yhtiö teki lappeenrantalaisille palveluksen.

Lappeenrannassa syntyi kansanliike paikallisille rakkaan Nuijamiehen rakennuksen säilyttämiseksi.

Ei aikaakaan, kun kulttuuriaktiivit perustivat yhdistyksen, jonka tavoitteena oli tehdä entisestä elokuvateatterista kulttuuritila.

Tilausta ollut

Katri Ylander. Kotiteollisuus. Vesterinen yhtyeineen. Siinä on muutamia viime aikoina Nuijamiehessä esiintyneitä artisteja.

Kulttuuritilassa järjestetään monipuolisia keikkoja: on valtakunnallisesti tunnettuja yhtyeitä ja sooloartisteja, stand-upia, burleskia. On myös muuta, kuten seminaareja. Ohjelmistossa on myös elokuvia.

Tilausta kulttuuritilalle on ollut, joskin koronapandempia on vajaan kahden vuoden aikana pakottanut perumaan keikkoja ja karsinut yleisöä.

Vento uskoo kulttuuritilan suosion johtuvan siitä, että tällaista paikkaa ei ole ollut Lappeenrannassa.

Lisäksi paikallisilla on Nuijamieheen vahva tunneside.

- Lähes kaikilla lappeenrantalaisilla on lapsuudesta muistot, kun täällä on käyty elokuvissa. Se on vaikuttanut siihen, että meidän ei ole tarvinnut luoda tietynlaista brändiä uudestaan.

Amputaatio

Vuonna 2018 tapahtui jälleen jotain, millä on näkyvää vaikutusta Vennon elämässä.

Vento ajatteli tuolloin ostaa asunnon. Hän meni käymään rakennustyömaalla ja kaatui. Sääriluu meni poikki. Jalkaa yritettiin saada kuntoon kipsihoidoilla.

Keskustelu ortopedin kanssa päättyi päätöksen sääriamputaatiosta. Se tehtiin elokuussa 2020. Ensimmäisen proteesin Vento sai joulukuussa 2020.

- Liikuntakyky alkaa olla sellainen, että pystyn kävelemään 6-7 kilometriä päivässä. Kipuja ei ole.

Hän pitää ratkaisua hyvänä.

- En ole antanut sen haitata. Meissä kaikissa on vajavaisuudet ja vahvuutemme. Ei tämäkään asia juuri minun arjessani näy. Tai en ainakaan anna näkyä.

Miksi jäädä vellomaan menneisyyteen, jossa on varmasti kaikilla huonoja asioita ja heikkoja hetkiä? Mikko Vento

Vento on kokenut terveytensä kanssa valtavia vastoinkäymisiä. Mies on vakava, mutta puheesta kaikuu kuitenkin positiivisuus.

- Periksiantamattomuus ja vahva luotto tulevaan, että kyllä elämä kantaa, kun uskaltaa elää.

Kulttuuritilan tulevaisuus

Periksiantamattomuutta ja vahvaa luottoa tulevaan Vento on tarvinnut myös kulttuuritilaa luotsatessaan.

Vuoden 2020 alussa näytti siltä, että toiminta lähtee viimein kunnolla vauhtiin. Yhdistys oli juuri perustanut osakeyhtiön hoitamaan kulttuuritilan ravintolapalveluita.

- Kaikki näytti hyvältä, kaikki lähti lentoon. Tulevaisuus näytti hyvältä. No, toisin kävi.

Iski maailmanlaajuinen koronapandemia. Se on tarkoittanut esitysten perumista, siirtämistä, yleisömäärän rajoittamista tai muuten vain yleisökatoa.

Vaikutukset yhdistyksen talouteen ovat isot. 400 neliön ylläpitäminen ei ole ilmaista. Rakennus on myös suojeltu.

- Tässä koko ajan taiteillaan liike-elämän ja kulttuurielämän välillä. Onneksi meillä on ollut kyky luoda uutta korona-aikana. Se on turvannut meidän tekemistä jollain tavalla.

Salin vallannut savu alkaa hälvetä. Vento uskoo vakaasti, että koronan aiheuttamista taloudellisesta vaikeuksista selvitään ja kulttuuritila on olemassa vielä 50 vuoden kuluttua.

Se on aika pitkä aika.

- Täytän silloin 93 vuotta. Toivottavasti olen hengissä ja voin käydä tapahtumissa. Ehkä en enää ole töissä täällä.