Jos olet miettinyt, kuinka valjastaa oman tajunnan täysi potentiaali, varjotyö on sinulle.

Meri Mortin tuoreessa teoksessa pureudutaan feminiinisyyden varjoisampiin puoliin. Kuva: Nina Salokangas

Kun Meri Mort, 40, menee kylään äidilleen, hän huomaa ensimmäisenä asetelmat. Skandinaavisesta designista pitävä äiti on koonnut läheisten valokuvat, kukat ja muutaman sisustusesineen kauniiksi ryhmittymäksi kirjahyllyyn.

Äidille tämä on sisustuksellinen asia, mutta Mortille asetelmat edustavat arjen magiaa.

- Kodin asetelmat ovat arjen alttareita. Ne ovat kiinni vuodenaikojen syklissä, ja usein asetelmissa on alttareissa käytettäviä materiaaleja, kuten valokuvia, kukkia tai kiviä, Mort sanoo.

Alttareista puhutaan myös Mortin marraskuussa ilmestyneessä kirjassa Varjojen voima - kortit, rituaalit ja myyttien naiset (Like). Mort kirjoittaa magiasta ja uuspakanuudesta sekä tarjoaa keinoja parempaan itsetuntemukseen tutustuttamalla lukijan feminiinisyyden varjoisampiin puoliin.

Kuullessaan sanat magia ja noituus moni saattaa kavahtaa. Mutta Mort muistuttaa, että suomalaiset ovat lähtökohtaisesti melko taikauskoista kansaa. Meillä on omat myyttimme, mytologiamme ja uskomuksemme. Noitakin on alunperin suomalaisessa kansanperinteessä tarkoittanut hyväntekijää ja parantajaa.

- Kuljetamme mukanamme amuletteja, kuten tärkeää avaimenperää tai korua, Mort sanoo.

Varjojen voima on Mortin toinen teos. Joogaohjaajien kouluttajana sekä kuvittajana työskentelevä Mort kutsuu teostaan "kokemukselliseksi tietokirjaksi". Moni kirjan metodeista ja ajatuksista on hänen omasta elämästään ammennettuja.

Muutama vuosi sitten Mortin paras ystävä kuoli onnettomuudessa. Sitten Mortista tuli äiti, ja vaikka suunniteltu sektio sujui paperilla hyvin, Mortille ei jäänyt synnytyksestä hyvä tai voimaantunut olo.

Noihin aikoihin Mort itki paljon. Tarkastellessaan tuntemuksiaan syvemmin hän tajusi, että ei oikeastaan tuntenut surua - vaan suunnatonta vihaa.

- Yhteiskunnassamme naisen on edelleen hyväksyttävämpää itkeä kuin huutaa. Naisen pitäisi antaa itselleen lupa olla vihainen jotta meistä ei muodostu painekattiloita, Mort toteaa.

Luulisi, että tämä on Mortille itselleen helppoa, sillä oltuaan 17 vuotta joogaopettaja hän on oppinut sallimaan itselleen erilaisia tunteita. Mort kertoo, että jooga ei ole kuitenkaan antanut hänelle tietoisia työkaluja vaikeiden tunteiden käsittelyyn, vaan joogassa ajatuksena on enemmänkin antaa tunteiden tulla ja mennä.

- Kulttuurissamme korostuu feminiinisyyden yksioikoinen puoli: suojeleva, äidillinen, hoivaava. Minua on aina kiinnostanut, mitä kaikkea feminiinisyys voi olla, Mort kertoo kirjan syntyprosessista.

Yksi keino oman tunnekapasiteetin lisäämiselle Mortille on varjotyö, jota psykoterapiassa käytetään muun muassa osana hahmoterapiaa. Mortin teoksessa varjotyössä on mukana ripaus magiaa.

Jotta negatiiviset tunteet voi tunnistaa ja ryhtyä työstämään niitä, niiden olemassaolo pitää ensin tiedostaa. Varjotyö on tähän yksi keino.

Sveitsiläinen 1900-luvulla elänyt psykiatri Carl Gustav Jung toi varjon käsitteen psykologiaan. Varjolla tarkoitetaan ihmisen persoonan haastavia puolia - eli sitä osaa meistä itsestämme, jota emme mielellämme kohtaa.

Otetaan esimerkki: ihminen, joka on hyvin avulias ja auttavainen, saattaa kantaa varjonaan näkymättömyyden tunteita. Miksi kukaan ei auta on ajatus, jota hän miettii usein. Tai ehkä ihminen, joka syö terveellisesti ja liikkuu säännöllisesti, tuomitsee alitajuisesti heitä, jotka eivät elä samalla tavalla.

Mort vertaakin mielen liikkeitä jäävuoreen: pinnan alla oleva alitajuinen osa on hurjan paljon suurempi kuin se, jonka tiedostamme.

- Varjotyön avulla on mahdollista kasvaa ihmisenä. Varjotyö auttaa ihmistä olemaan monipuolisempi, ja olemaan sujut sen kanssa, millainen oma persoona on, Mort selittää.

Kun varjotyöskentelyn myötä saamme nostettua pintaan jonkin negatiivisen piirteen, se auttaa samalla meitä hahmottamaan miten tuo piirre vaikuttaa arjen tilanteissa, usein ihan huomaamatta. Ja millaisia hankalia tunteita ja tilanteita piirre meille toistuvasti aiheuttaa.

Varjotyö helpottaa myös suhtautumista muihin ihmisiin. Sillä mitä suvaitsevampi on itseään kohtaan, sitä paremmin hyväksyy myös muiden erilaisuutta, sanoo Mort.

Kevyimmillään varjotyön voi aloittaa pohtimalla, mitkä ovat omassa luonteessa sellaisia piirteitä, joista itse pitää. Mort kutsuu näitä piirteitä valoksi.

- Varjotyö on myös valotyötä. Sillä tähdätään samoihin asioihin kuin muillakin hyvinvointia lisäävillä teoilla.

Kun ihminen löytää omat hyvät puolensa, on aika pohtia, mitä jää kolikon kääntöpuolelle.

Omia varjojaan voi Mortin mukaan etsiä esimerkiksi kirjoittamalla, keskustelemalla läheisen ihmisen kanssa ja pysähtymällä negatiivisten tunteiden ääreen.

Mort yhdistää kirjassa varjotyöhön myös alttarit ja erilaiset rituaalit. Näiden avulla voi kutsua kirjassa esiteltyjä feminiinejä arkkityyppejä, kuten raivokasta Kalia tai luonnon syklisyyttä symboloivaa kreikkalaista Persefonea. Arkkityypeilläkin on vahvuutensa ja heikkoutensa, joita voi käyttää apuna omien varjojen etsimisessä.

Mutta ei huolta, Mort sanoo. Varjotyö ei vaadi alttareita tai rituaaleja.

- Jos uuspakanallisuuden työkalut eivät tunnu omilta, varjotyötä voi tehdä myös monella muulla tavalla.

Mortin mukaan kirja ja sen metodit soveltuvat kaikille, joiden mielestä maailmassa on muutakin kuin se, mitä näemme edessämme.

Vaikka kirjassa varjotyö on esitetty naispuolisten arkkityyppien kertomusten kautta, metodi sopii sukupuolesta riippumatta kenelle vain, joka haluaa oppia tuntemaan itseään paremmin, Mort sanoo.

Hän kehottaa tarkkailemaan varjotyöstä herääviä tunteita tarkkaan. Tarkoitus ei ole ahdistua tai vajota liian syvälle.

Mortille varjotyö, magia ja uuspakanallisuus ovat osa tasapainoista elämää siinä missä hyvät yöunet ja täysipainoinen ravinto.

Omien varjojen kohtaaminen on hyvä keino ymmärtää miksi toimii arkisissa tilanteissa kuten toimii, ja miksi nuo samat tilanteet eskaloituvat riidaksi ystävän tai kumppanin kanssa, kerta toisensa jälkeen.

- Varjotyö on tietoista työskentelyä vaikeiden asioiden kanssa.

Mutta hetkinen: vaikeiden asioiden työstämistähän voi tehdä terapiassa. Miksi ei siis samalla vaivalla voisi istahtaa ammattilaisen penkkiin?

- Usein terapiaan mennään silloin, kun elämässä on haasteita, joista ei selviä yksin. Varjotyöskentely on yksi työkalu, jonka myötä itseään voi oppia tuntemaan paremmin ja tunnistamaan seinän, ennen kuin se kohoaa eteen, Mort sanoo.

Lue lisää: Anu kuunteli kuukautisiaan ja tutustui tantraan - feminiininen energia sai bisnesnaisen irtisanoutumaan johtajan työstään