Lockheed Martinin häivehävittäjä vie Suomen entistä syvemmälle Nato-yhteistyön ytimeen, arvioi erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Tässä poseeraa Suomen seuraava monitoimihävittäjä. Kuvan F-35 oli esillä ilmailunäyttelyssä Berliinissä vuonna 2018. Kuva: Axel Schmidt / Reuters

Tarjouskilpailu on ohi, valinta on tehty, ja pulinat pois?

Ei suinkaan. Nyt se pulina vasta alkaakin. Ja kova työ HX-hankkeessa jatkuu vielä vuosia. Valmistelut uusien koneiden vastaanottamisesta ja käyttöönotosta voivat alkaa. Lentotukikohtien infrastruktruurin uudistaminen F-35-järjestelmää lähtee käyntiin. Se on laaja hanke, johon uppoaa satoja miljoonia euroa.

Ja pulinan voi kuulla jo korvissa.

F-35:n kriitikkoja riittää - ilmatorjuntamiehistä Naton vastustajiin. Epäilyjä tämän järjestelmään kyvyistä ja kustannuksista huudetaan nyrkki pystyssä taivaalle.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen, hankejohtaja Lauri Puranen, puolustusvoimien ja ilmavoimien komentajat Timo Kivinen ja Pasi Jokinen ja logistiikkalaitoksen johtaja Kari Renko kuitenkin onnistuivat perustelemaan Lockheed Martinin valintaa hyvin. Tärkein kriteeri oli sotilaallinen suorituskyky, jossa F-35 osoittautui parhaaksi.

Saab Gripenin tappio on kirvelevä takaisku Ruotsille ja naapurimaan teollisuudelle. Ja niille, jotka koneen hankintaa kannattivat, maiden välisen puolustusyhteistyön syventäminen mielessään.

Lue lisää: Ruotsin hallitus Suomen F-35-päätöksestä: Valitettavaa

Perjantain tiedotustilaisuuden ehkä yllättävin uutinen oli se, että yhteiseurooppalainen Eurofighter Typhoon ja ranskalainen Dassault Rafale putosivat kilpailusta jo ennen loppusuoraa. Ne eivät päässeet edes sotilaallisen suorituskyvyn arviointiin saakka, sillä kumpikaan ei täyttänyt Suomen muita vaatimuksia.

F-35:n puolestaan arveltiin etukäteen putoavan, koska sitä on pidetty järjettömän kalliina ja epäluotettavana. Muun muassa Yhdysvaltain ilmavoimat ja kongressi ovat arvostelleet konetta ankarasti. Siinä on ollut sadoittain vikoja ja puutteita, ja kehitystyön budjetit ovat paukkuneet yli.

Tosiasia kuitenkin on, että hankeen alkuvaiheen pahat ongelmat alkavat jo olla historiaa. F-35 on kehittynyt kypsäksi ja kovaan operatiiviseen käyttöön valmiiksi koneeksi. Kalkkunaksi haukuttu kone on parantanut juoksuaan ja lähtenyt lentoon, ja Lockheed Martinilla on jo näyttöä onnistumisista. F-35 on menestynyt hyvin esimeriksi Yhdysvaltain kovissa Red Flag -ilmasotaharjoituksissa.

Entä ne kulut sitten? Kaikkosen mukaan 64:n F-35-koneen käyttömenot alittavat tarjouskilvassa katoksi asetetun 254 miljoonaa euroa vuodessa. Mikään tarjous ei tässä suhteessa ollut merkittävästi muita edullisempi, tiedotustilaisuudessa kerrottiin.

Kaikki eivät ole vakuuttuneita F-35:n edullisuudesta ja hyvästä hinta-laatu-suhteesta. Kustannusten on pelätty nousevan niin, että puolustusvoimat joutuu tinkimään muista menoista, pystyäkseen pitämään monitoimihävittäjät ilmassa. Näiden epäluulojen vuoksi vasemmistoliiton ministerit Li Andersson ja Hanna Sarkkinen jättivät valtioneuvoston päätökseen varauman. Valintapäätös sinänsä oli yksimielinen.

On arveltu myös, että F-35-ohjelma painaa käyttömenoja alas leikkaamalla hävittäjälentäjien lentotunteja. F-35:n koulutussimulaattori on nimittäin viimeistä huutoa ja markkinoiden paras, ja sillä harjoittelu lähentelee oikeiden lentotehtävien realismia.

Suomi ei valinnut pelkkää lentävää konetta, vaan kokonaisen järjestelmän. Ja juuri kokonaisuutena F-35 on perjantain tiedotustilaisuuden perusteella paras ratkaisu Suomelle. Ennen kaikkea Suomen uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseksi 2060-luvulle saakka.

Tiedotustilaisuudessa luotiin kuvaa koneen ylivertaisesta kyvystä taistella ja selviytyä modernissa ilmasodassa. Ilmavoimien komentajan Pasi Jokisen mukaan F-35 kykenee toimimaan aloitteellisesti vastailmaoperaatioissa, eli perinteisessä hävittäjätorjunnassa. Koneen vaikuttamiskyky - siis kyky ampua ja tuhota maaleja - oli vertailun paras ilmasta ilmaan, ilmasta maahan ja ilmasta merelle.

Lue lisää: Puolustusministeri Kaikkonen: F-35 oli sotilaallisen suorituskyvyn vertailussa paras

Yksi asia on varma: F-35 vie Suomen ilmavoimat niin Nato-yhteensopivaksi kuin vain mahdollista. Näin asiaa pohtii Yhdysvaltain puolustusministeriötä lähellä olevan Rand-tutkimuslaitoksen syksyllä julkaisema raportti:

"Dilemma Natoon kuulumisesta ja kuulumattomuudesta kiteytyy sen varmistamiseen, että kriisin sattuessa Suomi, Yhdysvallat ja muut kumppanit pitävät auki mahdollisuuden toimia yhdessä tehokkaana liittoutumana. Tilanne, joka lähestyy samanmielisten kansakuntien yhteistoimintakykyä heti kriisin ensimmäisestä päivästä lähtien, on keskeinen edellytys tehokkaalle vastaukselle mihin tahansa tulevaan provokaatioon tai hyökkäykseen Pohjoismaiden ja Baltian alueelle."

F-35 on suoraan tähän kuvioon sopiva palapelin nappula. Kaikki Suomelle tarjotut koneet ovat toki Nato-yhteensopivia - niissä on standardoidut tietolinkit koneiden verkottamiseksi Naton kaluston kanssa ja operatiivisen tiedon jakamista varten. F-35 vie tätä teknologiaa kuitenkin pitemmälle kuin kilpailijat. Kaikki F-35-koneet keskustelevat saumatta keskenään ja jakavat saman tilannekuvan myös maassa toimivien johtokeskusten kanssa.

Konkreettisimmin F-35-yhteistyö Suomen ja Naton välillä tulee esille Pohjois-Suomessa. Norja on hankkimassa 52 uutta F-35A:ta, ja niistä yli 20 on jo käytössä Norjan kuninkaallisissa ilmavoimissa. Kun Suomi aikanaan saa tätä samaa kalustoa, voivat molempien maiden ilmavoimat toimia aivan uudella tavalla yhdessä.