Bikinifitnessin tuore maailmanmestari Pernilla Böckerman, 21, haluaa onnistua täydellisesti kaikessa, mitä tekee. Vain löhöilyn suhteen hänellä on vaikeuksia.

Näyttävyyskuuluu bikinifitnessiin, mutta arjessa Pernilla viihtyy luonnollisessa lookissa Kuva: Piia Arnould

Reilu kuukausi sitten Pernilla Böckerman, 21, oli pettynyt. Bikinifitnessin SM-kisoista tuli vain pronssia, vaikka työt oli tehty huolella ja odotukset olivat korkealla. Ehkä Pernilla oli suomalaisen tuomariston makuun liian lihaksikas, ehkä päivän trendi oli sirompi? Sijoituksella irtosi kuitenkin MM-kisapaikka, ja Pernilla ajatteli mennä katsomaan, mitä kansainvälinen tuomaristo olisi mieltä.

-?Tällä kertaa he arvostivat kireyttä ja pyöreää lihasta. Minulla oli molempia, ja kun esiintyminen oli hyvää niin tuloskin oli, voittohan sieltä tuli.

Pernilla on entisenä voimistelijana tottunut arvostelulajeihin ja arvioinnin kohteena olemiseen ylipäänsä; hän tekee työkseen somea ja näkyy telkkarissa Fitnesspäiväkirjat-ohjelmassa. Fitnessurheilija joutuu kestämään sen, että kilpailutuloksissa makuasiat ratkaisevat.

-?Mulla on onneksi hyvä itsetunto. Osaan jo ajatella, että menen lavalle näyttämään työni tuloksia, eikä kyse ole siitä, kuinka hyvä olen ihmisenä. Nautin lajista, vaikka ehkä fitness on arvostelulajeistakin pahimmasta päästä: siinä ei edes tehdä mitään liikesarjoja, joissa pitäisi onnistua.

Pernilla on tyytyväinen sinisiin voittobikineihinsä. "Viime vuoden punaisissa fiilis ei ollut yhtä hyvä." Kuva: Piia Arnould

Pernilla on tottunut tekemään kurinalaisesti töitä tavoitteidensa eteen. Hän treenaa säännöllisesti, punnitsee kaikki ruokansa, käy hierojalla ja osteopaatilla viikoittain, seuraa untaan ja veriarvojaan.

MM-voiton jälkeen tuntui silti siltä, että tuliko tämä jotenkin helposti.

-?Ehkä helppouden tunne tulee siitä, että nautin kaikesta, mitä teen. Pieni pelko tässä nyt on, että mitä, jos mikään ei tunnu kohta enää miltään tai mikään ei riitä.

Toistaiseksi Pernilla aikoo jatkaa fitnessin parissa, mutta onhan 21-vuotiaalla vielä aikaa vaikka vaihtaa lajia.

Pernilla teki tänä vuonna myös Suomen ennätyksen sisäsoudun sprinttimatkalla. Soutamisessakin voisi olla tiettyä houkutusta. Kukaan ei ainakaan arvioisi, onko tukka hyvin!

-?Fitnessissä aina joku jossittelee, mutta soudussa olisi turha mutista kovimman ajan tehneelle, että vähän väärällä tavalla soudit.

"Vanhempani veivät minut kolmevuotiaana voimistelemaan. Olarissa oli iso voimisteluseura, jossa kaikki tytöt kävivät voimistelemassa; siinä ei ollut vanhemmillani sen enempää tausta-ajatuksia. Kävi ilmi, että olen motorisesti lahjakas.

Voimistelussa oppi kurinalaisuutta. Kasvoin siihen, että tasalta seistään alkurivissä, ja jos myöhästyy, voi saman tien lähteä kotiin. Voimistelu-ura loppui kymmenvuotiaana selkävammaan, mutta sen lajin ansiosta olen se ihminen, joka olen. En ole myöhemminkään ikinä höntsännyt mistään treeneistä.

"Vanhempani veivät minut kolmevuotiaana voimistelemaan. Kävi ilmi, että olen motorisesti lahjakas." Kuva: Piia Arnould

Kuntosalilla Pernilla alkoi käydä 16-vuotiaana. Kuva: Piia Arnould

Kuntosalilla aloin käydä 16-vuotiaana. Olen aina ihaillut pikajuoksijoiden vahvaa ja lihaksikasta kroppaa, minusta sellainen on kaunista. Samalla salilla kävi fitness-tähti Johanna Hermans, ja menin juttelemaan hänelle. Myöhemmin laitoin hänelle viestiä, että valmennatko sinä myös. Hän vastasi, että 'en, mutta voin mä sut ottaa valmennettavaksi'.

Johanna teki minulle treeniohjelman ja ruokavalion - tai lähinnä pani minut syömään paljon, ja hyvä niin. Aika nopeasti todettiin, että pian voisi kilpaillakin. Meillä on ollut hieno valmennussuhde nyt viisi vuotta."

"Oli selvää, että en suuntaa koulun jälkeen pitkiin jatko-opintoihin. Koulu ei ollut kovin hyvää aikaa. Minulla on luki- ja keskittymishäiriö, ja se teki koulunkäynnistä työlästä - varsinkin, kun olen pedantti ja halusin suorittaa senkin hyvin. Mutta tykkäsin pitää esitelmiä, hirveällä pälätyksellä ja kädet viuhuen. Niinpä aloitin 15-vuotiaana sosiaalisen median tekemisen: perustin Youtube-kanavan ja Instagram-tilin.

Puhuin kameralle rennosti elämästäni, perheestä, urheilusta. Seuraajia tuli yhdessä yössä kymmenentuhatta, ja kolmessa kuukaudessa somesta tuli minulle työ. Jotenkin olen kai valloittava persoona.

Someammattilaiselle puhelin on keskeinen työväline. Kuva: Piia Arnould

Somekanavieni sisältö on periaatteessa samaa kuin 15-vuotiaanakin: minun elämäni ja miten se menee eteenpäin. Seuraajat ovat kasvaneet kanssani. Jos he olivat silloin 15-vuotiaita, nyt 90 prosenttia heistä on aikuisia, myös 50- ja 60-vuotiaita. Ehkä olen nuorille jo liian totinen! Ja ehkä he seuraavat nykyään eri kanavia."

"Kun herään aamulla, päivän to do -lista alkaa heti pyöriä. Olen kirjoittanut kaikki hoidettavat tehtävät jo illalla kalenteriini. Sitten alan touhuta ja ruksaan sitä mukaa: tehty, tehty, tehty. Tykkään suorittaa asioita valmiiksi, olivat ne sitten töitä tai urheilua. Haluan onnistumisen tunteita, se vie minua elämässä eteenpäin - ja varmasti vielä pitkälle.

Pernillalla on joka päivälle tehtävälista. Kuva: Piia Arnould

Päiväni menevät aika tiettyä latua. Sitä rytmittävät yksi tai kaksi treeniä, ruokien tekeminen ja syöminen sekä koiran kanssa ulkoilu. Sitten on varsinainen yrittäjän työni, jota teen aamusta iltaan. Puhun kameralle, teen kaupallisia yhteistöitä, järkkäilen asioita, palaveroin. Samalla häärään ja siivoan koko ajan. Tosi suorituskeskeistähän tämä on, mutta sillä tavalla minä elän - ja nautin kaikesta."

"Fitnessurheilijan elämä jakautuu kahteen kauteen: kehitys- eli off-kauteen ja kisadieettiin. Kehityskaudella syödään runsaita kalorimääriä ja treenataan. Tykkään siitä tosi paljon. Silloin saa treenistä paljon irti ja olo on voimakas. Punnitsen aina ruokani, mutta kehityskaudella voin käydä välillä myös lounaalla ja ottaa mitä haluan. Suurinta herkkuani on korvapuusti, ja myös pullakahvien aika on kehityskaudella.

Dieettikaudella ruokavalio on sataprosenttisesti lapulla, ja kaloreita vähennetään pikkuhiljaa 22 viikon aikana, Pernilla kertoo. Kuva: Piia Arnould

Dieettikaudella aletaan sitten kuoria sitä työtä, mitä on tehty. Ruokavalio on sataprosenttisesti lapulla, ja kaloreita vähennetään pikkuhiljaa 22 viikon aikana. Ensin pudotetaan aamupalalta puuro pois. Dieettikausikin on kiva, siihen liittyy onnistumisen tunteita ja jännitystä.

Kahdeksasta viiteen viikkoa ennen kisaa kroppaa aletaan kiristelemään. Se on mentaalisesti pahinta aikaa, ja perheeni saa kestää kiukuttelua. Kisoihin tuntuu olevan ikuisuus, ja väsymys painaa. Vatsa ei kurni, koska dieetillä syödään tasaisesti, mutta olo on väsynyt ja mieliala voi heitellä.

Kun kisoihin on kolme viikkoa, alkaa tuntua jo helpolta: ei tarvitse jaksaa enää kauan! Viimeinen viikko ennen kisoja on monen mielestä ihana prinsessaviikko, jolloin laitetaan kynsiä ja tukkaa. Lookki on tärkeässä roolissa. Minä olisin ihan valmis skippaamaan sen vaiheen, se ei ole yhtään minun juttuni.

Laitan dieetin aikana joka päivä Johannalle kuntovideon. Asetan kameran ikkunalaudalle ja poseeraan luonnonvalossa. Johanna näkee heti, onko suunta kohdallaan. Samalla käydään läpi, miten jaksan ja mikä on fiilis. 22 viikkoa on aika pitkä aika elämästä, eikä se voi olla pelkkää dieettiä.

Kesällä olin esimerkiksi kisadieetillä, kun erosin parisuhteesta. Pelkäsin, että keho menisi stressitilaan ja alkaisi kerätä nestettä tai oireilla muuten, mutta ei. Kehoni ei reagoinut mitenkään. Niihin aikoihin tajusin kirkkaasti, että onneksi minulla on treenaaminen. Salilla voi purkaa fiiliksiä, se on minulle terapeuttinen paikka."

Ruuaksi kanaa ja riisiä, punnittuna. "Heti kisan jälkeen tuli syötyä hampurilaisia ja muuta. Nyt teki mieli jo palata omaan ruokavalioon." Kuva: Piia Arnould

"Fitnessurheilulla ei tienaa. MM-voitosta sai mitalin, mutta ei rahapalkintoa. Tuloni tulevat Pernilla Böckerman -brändistä. Teen pitkäaikaista yhteistyötä urheilujuoma- ja lisäravinnebrändien kanssa, ja lisäksi minulla on lyhyempiä kaupallisia yhteistöitä. Fitnesspäiväkirjat-ohjelmastakin tulee tuloja. Enää kukaan ei sentään ihmettele, että joku voi tienata somella ja vieläpä hyvin.

Koska aloitin someyrittämisen 15-vuotiaana, äitini oli mukana palavereissa ja hoiti kaikki sopimusasiat ja bisnespuolen. Hän hoitaa vieläkin raha-asioitani.

Fitnessin avulla rahoista pääsee kyllä eroon. Bikinit maksavat 500 euroa, ja ne tilataan Venäjältä mittatilaustyönä. Kengät satasen, kisalook 200 euroa, hierojat ja osteopaatit joka viikko, ruuat, kisamatkat, meikit ja kisoihin osallistuminen - kaikki maksaa.

Pernilla tahkosi vuonna 2020 94 000 euron tulot. Ne tulivat pääosin sometyöstä. Kuva: Piia Arnould

Pro-tasolla maksetaan palkkioita. Pro-kortti on voitettava kilpailemalla, mutta jos voittaisinkin sen, en ottaisi sitä vielä vastaan. Se on ihan eri maailma, jossa ei ole doping-sääntöjä. Tiedän, että mukana on myös puhtaita urheilijoita, mutta ei se silti tunnu luontevalta.

Doping-leikkiin en lähde missään tapauksessa. Haluan perustaa joskus perheen, ja huipulla kisaaminen ei ole rankkojen dieettien takia mitään terveyspuuhaa ilman dopingiakaan. Minä haluan olla terve vielä viisikymppisenä."

"En ikinä makaa sohvalla. Tämän asian kanssa kamppailen, haluaisin saada löhöilystäkin onnistumisen tunteita, mutta en vain osaa. Kaverini ovat tottuneet siihen, että teen ja suoritan koko ajan jotain, ja he naureskelevat: 'Aha, nyt sä kävit sitten voittamassa maailmanmestaruuden.' Tapaan kavereita aina sopivissa väleissä, en ole vielä koskaan istunut baarissa.

Yrittäjänä pitäisi itse osata pitää lomaa ja vapaapäiviä, mutta minä en pidä. Se on vaikeaa, kun työnä on oma henkilöbrändi. Rentoutuminen ja kontrollista irti päästäminen on ehdottomasti minulle kehityskohde. Aina meinaa mennä hermot, jos työlistalle tulee jotain yllätyksiä tai uusia asioita.

Oikeasti minua ei stressaa iso työmäärä vaan se, jos en tiedä, mitä tapahtuu. Kun olin lähdössä Espanjaan kisoihin, stressasin kaikkea muuta paitsi itse kilpailua. Hoidin itselleni meikkaajaa, kisarusketusta, lentoja - minulla oli monta asiaa auki ja meinasin polttaa hermoni. Ilmoitinkin pari päivää ennen kisaa, että minähän en lähde. Onneksi lähdin kuitenkin. Kasvoin viidessä päivässä paljon: huomasin, että osaan hoitaa käytännön asioita, ja kaikki loksahti kohdilleen. Pari vuotta sitten olisin ollut hysteerinen."

Pernillalle tuttu kuntosali on terapeuttinen paikka. Kuva: Piia Arnould

"Jos ja kun jatkan fitnessurheilua, kuntohuippuni pitäisi olla suunnilleen kymmenen vuoden päästä. Bikinifitnessiin alan olla pian liian lihaksikas, joten olen miettinyt body-fitnessiä. Kun tykkää treenata, lihakset kasvavat! Nyt, kun kilpailukausi on ohi, siirryn kehityskaudelle. Seuraavat tavoitteet ovat jo selkeät, ja minut nähdään lavalla taas lähitulevaisuudessa.

Olen aina tiennyt, että tulen tekemään töitä urheilun parissa. Oikeasti unelma-ammattini olisi olla ihan tavallinen personal trainer. Saisin treenata itse ja auttaa muita liikkumaan. Ei se ole mikään mahdoton unelma vieläkään, kunhan minä tästä vähän rauhoitun.

Haluaisin myös oman perheen. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin lapsen myötä loppuu minun pillini mukaan tanssiminen, ja se olisi vain hyvä. Urheilu on kuitenkin tosi itsekeskeistä puuhaa."

"En pysty tekemään samaa hommaa monta tuntia kerrallaan, joten teen kaikkea yhtä aikaa: suhaan edestakaisin, puhun puheluita, puhun kameralle, puuhaan ja siivoan."

"Toisina päivinä treenaan kerran, toisina kaksi."

"Katson aina syödessäni pätkän jotain sarjaa."

"Saatan samalla käydä vaikka vanhemmillani."

"Nukun tosi hyvin. Menen aina yhdeltätoista nukkumaan."

21-vuotias someyrittäjä ja fitnessurheilija.

Kotoisin Espoosta, asuu nykyään Helsingin Töölössä.

Tuttu paitsi omilta kanaviltaan myös tv:n Fitnesspäivä-kirjat-ohjelmasta. Pitää lapsuudenkavereidensa kanssa 02210-nimistä podcastia.

Lue lisää: Taksi ilmestyi tielle tyhjästä ja Vilma Jää, 25, lensi ratikkakiskoille - onnettomuus muutti elämän ja nyt hän on maailmanluokan oopperatähti