Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tuoreessa matematiikan oppimistulosarvioinnissa on jotakin tuttua ja jotakin uutta. Näin siinä mielessä, että osa huonoista uutisista oli jo entuudestaan tiedossa.

Matematiikan oppimistulosarviointi toteutettiin noin 12 500 yhdeksäsluokkalaisen tekemällä sähköisellä testillä. Testiin osallistui peruskouluja kaikkialta Manner-Suomesta. Testissä mitattiin oppilaiden matematiikan osaamista laaja-alaisesti päässälaskusta algebraan ja geometriaan.

Perusasiat ovat kohdillaan. Tyttöjen ja poikien sekä kaupunkialueiden ja maaseudun välillä ei ollut merkittäviä eroja matematiikan osaamisen suhteen. Suomen- ja ruotsinkieliset oppilaat pärjäävät matikassa yhtä hyvin.

Huolestuttavia tuloksia saatiin monenlaisen eriytymisen suhteen. Ensinnäkin, matematiikassa menestyvien ja ei-menestyvien välinen kuilu kasvaa entistä jyrkemmäksi, ja keskiverrot ovat heikompia kuin aikaisemmin.

Oppilaat jakautuvat nyt selvästi kolmeen ryhmään: huippuhyviin, keskikastiin ja hyvin heikkoihin. Aiemmin tilanne on ollut lähempänä perinteistä Gaussin käyrää, jossa keskiverrot muodostavat merkittävän enemmistön.

Hyvästit keskiverrolle enemmistölle

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen johtava arviointiasiantuntija Jari Metsämuuronen esittelee mahdollisia syitä kärjistyvien erojen taustalla.

- Koronapandemian takia itseohjautumisen merkitys on ollut isompi. Huippuoppilaat ovat voineet kehittyä aikaisempaa nopeammin ilman heikompien oppilaiden hidastusta. Samalla heikommin itsesäätelevät ja kotona tukea vaille jääneet oppilaat voivat olla hukassa, Metsämuuronen sanoo.

Korona-ajan etäopetusjaksoissa itseohjautuvuus, oma motivaatio ja perheen tuki ovat olleet aikaisempaa isommassa roolissa. Toisaalta osaamiseen voi vaikuttaa nykynuorten tottuminen teknologian apuun: kännykän ansiosta kaavoja ei tarvitse opetella ulkoa. Keskeisin taito arjesta selviämisessä on tiedonhaku, ei välttämättä sen omaksuminen.

- Lisäksi on arvioitava, voisiko ensimmäistä kertaa sähköisesti järjestetyn arvioinnin käytännön järjestelyt vaikuttaa tuloksiin, esimerkiksi IT-ongelmien kautta, Metsämuuronen huomauttaa.

Metsämuuronen on ollut mukana arviointien tekemisissä vuodesta 1998. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kansallisen osaamisen taso ei ole jakautunut yksihuippuisesti. Metsämuurosen mukaan nähtäväksi jää, onko kyseessä poikkeustulos vai uusi normaali.

- Kansan jakautuminen osaamisen kannalta eriytyneisiin ryhmiin vaikuttaa olennaisesti tasa-arvoon.

Pandemiaa tai ei, matikkaosaaminen heikkenee. Vuosituhannen vaihteen paikkeilla tutkimuksessa käytetyn mittarin mukaan nuorten matematiikan osaamisen taso on ollut keskimäärin noin 527. Tästä se on laskenut vuoteen 2021 mennessä arvoon 451.

Metsämuurosen mukaan tämä vastaa keskimääräisen suomalaisnuoren matematiikan koetuloksessa noin kahden kouluarvosanan laskua. Siinä missä keskiverto ysiluokkalainen sai vuonna 2000 matikankokeesta kasin, saa hän nyt kutosen.

- Pudotus on iso. Osittain tämä voi olla yleistä tyhmenemistä: ennen muistettiin 20 puhelinnumeroa ulkoa. Nykyään ne löytyvät puhelimesta. Mutta on myös mahdollista, että nämä oppilaat ovat oppineet jotain muuta matematiikan sijaan, jotain mitä ei vielä pystytä kouluissa mittamaan, Metsämuuronen puntaroi.

Pääkaupunkiseudulla koulujen välillä merkittäviä eroja

Suomen mittakaavalla siis lasketaan heikommin kuin ennen. Vaan jossain päin Suomea lasketaan vielä heikommin. Vaikka kuntaryhmien välillä matikkamenestys on tasaista, on eri alueiden välillä suuriakin eroja.

Metsämuurosen mukaan erityisesti kysymyksiä herättää pohjoisen tilanne. Lapissa osaamisen taso on 395, kun taas alueiden kärjessä Lounais-Suomessa 468. Lappi on kuitenkin merkittävästi heikompi verrattuna mihin muuhun kompassiin suuntaan tahansa.

- Tulos eroaa radikaalisti aiemmasta. Tätä tarkastetaan nyt, että ovatko tekniset syyt vaikuttaneet tuloksiin, Metsämuuronen kommentoi.

Surullisempi mahdollisuus olisi Metsämuurosen mukaan se, että Lappi on kärsinyt teknisistä syistä etäopetuksen hankaluuksista muita enemmän.

Toinen, ja Metsämuurosen mukaan merkittävämpi alueellinen erkaneminen, on tapahtumassa pääkaupunkiseudun sisällä, jossa koulujen välillä on syntynyt merkittäviä eroja matematiikan osaamisen suhteen. Metsämuurosen mukaan tilanne herättää epäilyjä vanhempien koulushoppailusta ja huolia kaupunginosien slummiutumisesta.

- Mikä on se mekanismi, millä Suomessa toisesta koulusta tulee heikompi kuin toisesta? Yksityiskoulujärjestelmä kerää lahjakkaat pois julkisista. Mutta meillä yksityiskoulut eivät selitä näitä eroja, Metsämuuronen sanoo.

Koulujen välisten erojen kasvu näkyy muun muassa siinä, miten kouluarvosanat kuvaavat todellisuudessa osaamisen tasoa.

Tätä tutkittiin vertailemalla sitä, miten eri kouluissa arvosteltiin samoja kokeita. Heikoimmissa kouluissa arvosana on osaamiseen nähden noin yhden arvosanan korkeampi kuin parhaimmin menestyvissä kouluissa.

Tämä sotii pahasti tasa-arvoa vastaa, Metsämuuronen selittää. Toisen koulun matalammat standardit eivät välttämättä haittaa vielä peruskoulussa, mutta erot paljastuvat kyllä pidemmälle mentäessä.

- Jatko-opintoihin hakiessa opiskelija yhtäkkiä huomaakin, että omalla osaamisella onkin hirveän vaikea jatkaa eteenpäin, Metsämuuronen selittää.

Erityinen huolenaihe pääkaupunkiseudulla ja muilla kaupunkiseuduilla on maahanmuuttajataustaisten tyttöjen matikanosaaminen. Siinä missä maahanmuuttajanuorten matematiikan osaaminen on ylipäätänsä heikompaa kuin suomalaisten, ovat S2-statuksen (suomi toisena kielenä) tytöt erityisen heikkoja matematiikassa.

Äidinkielenään suomea puhuvista nuorista 10 prosentilla matematiikan osaamisen taso on matala 300-350. S2-tytöistä sama matala osaamisen taso on 22,5 prosentilla.

- Saamme todennäköisesti ensi keväänä lisää tietoja siitä, mitkä syyt ovat tämän taustalla. Olivat ne sitten sosiaalisia tai kulttuurisia tai kielen osaamiseen liittyviä, tähän on puututtava, Metsämuuronen sanoo.

Tytöt ja pojat ovat olleet eriarvoisessa asemassa oppiaineiden suhteen jo pitkään

Ongelmat ovat visaisia pähkinöitä purtaviksi, eikä Metsämuurosen tutkimusryhmällä ole aivan suoria parannuskonsteja mihinkään heidän esittämistään ongelmista.

Osa koulujen haasteista on iänikuista, syvällä rakenteissa olevaa sorttia. Esimerkiksi Metsämuuronen kertoo tilastoissa näkyvän tyttöjen ja poikien eriarvoisen kohtelun oppiaineesta riippuen.

Tyttö saa matematiikassa puoli numeroa paremman koetuloksen kuin yhtä osaava poika. Äidinkielessä sama taas pätee poikiin: puoli numeroa parempi tulos irtoaa vähemmällä kuin tytöille.

Metsämuuronen arvelee sukupuoliroolien vaikuttavan edellä mainittuihin tuloksiin. Nämä ovat asioita, joita ei helposti ratkota.

- Meillä on edelleen erilaiset odotukset tytöille ja pojille.

Haasteita siis riittää, vaikka aivan akuuttia koulujärjestelmän kriisiä ei arvioinnissa paljastukaan. Millä eväillä matemaattisen osaamisen eriytymistä lähdetään Suomessa taklaamaan?

- Korona-aikana on syntynyt ilmeistä osaamisvajetta. Meille on syntynyt ryhmiä, jotka tarvitsevat apua. Pitääkö koulunkäyntikulttuuria opiskella aivan uudelleen joissain ikäluokissa?

Pääkaupunkiseudun koulujen eriytymisen suhteen on Metsämuurosen mukaan myös pakko tehdä jotain ratkaisuja.

- Millä keinoilla? En osaa sanoa sitä. Mutta jos eriytyminen menee liian pitkälle, niin tarvitaan kansallisia toimia. Tästä voi olla iso poliittinen debaatti syntymässä.

Metsämuurosen mukaan muiden oppiaineiden oppimistulosarviointeja on valmistumassa parin vuoden sisällä. Näiden myötä kokonaiskuvaa saadaan tarkemmaksi ja tehtyä vertailua esimerkiksi matematiikan erityispiirteistä muihin aineisiin nähden. Myös alue-, kieli- ja taustatekijöiden vaikutus osaamiseen selvenee, kun tarkempaa analyysiä ehditään tehdä.

Metsämuurosella ja kumppaneilla riittää hommaa.

- Suomi on vähän obsessoitunut tasa-arvoasioihin, ja se on minusta hienoa, Metsämuuronen miettii arviointien tekemistä.

Lue lisää:

Kun oppilaat palasivat kouluun, käynnit psykologien luona vähenivät - silti kaikki lapset ja nuoret eivät saa tukea lain edellyttämässä ajassa