Eurotalouden kasvunäkymiä heikentää ainakin neljä seikkaa. EKP päättää ensi viikolla, lisääkö se listaan viidennen, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Talousnäkymät ovat hämärässä huurteessa kuin kasvomaskia ylleen pukevan silmälasit. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Suomen ja useimpien muiden euromaiden talouskasvu jatkunee ensi vuonna, mutta kasvuvauhti luultavasti hidastuu tänä vuonna koetusta - ja ensi vuodelle toivotusta.

Eurotalouden kasvuvoimaa ja -vauhtia heikentää parhaillaan ainakin neljä syksyisiin talousennusteisiin nähden uutta ja uudehkoa rasitetta. Ne ovat toisistaan vain osittain riippumattomia, mutta joka tapauksessa niistä koituvat haasteet koettelevat talouskasvua samaan aikaan.

Ensimmäinen ja uusin talouskasvua heikentävä rasite on useissa euromaissa jyrkkään kasvuun ampaissut neljäs tai jo viides korona-aalto.

Syksyn tartunta-aalto oli alkujaan viruksen deltamuunnoksen aikaan saama shokki, joka olisi merkinnyt tuntuvaa taloushaittaa ilman uusia virusmuunnoksiakin.

Mutta nyttemmin uutta huolta aiheuttaa vastikään tunnistettu ja viime viikkoina useissa Euroopankin maissa havaittu viruksen omikronmuunnos.

Omikronin talousvaikutuksia puntaroidessa on ehkä syytä pitää mielessä, että kansalaisten liikkuvuutta sekä palvelualojen toimeliaisuutta kuvaavat lähes reaaliaikaiset mittarit olivat painuneet lievään laskuun jo delta-aallon vaikutuksesta ennen kuin omikronmuunnosta oli havaittu tai edes nimetty.

Yleisön liikkuvuus oli hieman laantunut ja asiointi vähentynyt ennen kuin hallitukset alkoivat valmistella tai panivat toteen uusia koronarajoituksia. Ensijarrutus vaikuttaa toisin sanoen taas aiheutuneen pääosin kansalaisten omaehtoisten varotoimien vaikutuksesta. Vaikutus voimistunee, kun virallisia rajoituksia alkaa astua voimaan.

Varovaisuus ja rajoitukset todennäköisesti voimistuvat omikronin takia - ainakin niin kauan kuin uuden virusversion ominaisuudet ovat monilta osin tuntemattomia ja rokotteiden teho epävarma.

Toinen tärkeä - joskin ainakin koronaan verrattuna etäisempi - eurotalouden kasvuvoimaa heikentävä seikka on Kiinan luottosyklin - ja talouskasvun - heikkeneminen.

Kiina on euroalueen viennille tärkeä kohdemaa, johon alueen teollisuusyritykset myyvät esimerkiksi investointihyödykkeitä, autoja ja luksustuotteita.

Euroalueen viennille olikin suureksi avuksi, että Kiinan talous toipui viime vuoden alkuperäisestä koronataantumasta ainakin eurotalouteen verrattuna ilmiömäisen nopeasti.

Kiinan kokonaistuotanto saavutti koronaa edeltäneet mittansa jo viime vuoden kesänä eli noin puolessa vuodessa koronakriisin alkamisesta.

Mutta pikaisen toipumisen jälkeen Kiinan hallinto on vältellyt talouden elvyttämistä, sillä hallinto on pitänyt tärkeämpänä hillitä ennestään huimapäistä velkaantumista kuin elvyttää taloutta entistäkin riskipitoisemman velkaantumisen avulla.

Kiinan talouden aiemmin hurja kasvu on vuosien ajan perustunut talouskasvuakin kovempaan velkamäärän kasvuun, mutta nyt tuon "velkapumpun" voima on heikentynyt - ja vaikutus on kääntynyt kasvua heikentäväksi.

Tänä vuonna ja etenkin tämän syksyn mittaan Kiinan kasvu onkin alkanut hidastua, mikä alkaa vähitellen heijastua euroalueen näkymiin vientikysynnän heikkenemisenä.

Kiinan talouskasvun heikkeneminen tuntuu euroalueella etenkin Saksan ja Suomenkin kaltaisissa maissa, joiden vientivetoinen talousmalli on erityisen altis muun maailman kysynnän vaihteluille ja muille talousoikuille.

Kolmas eurotalouden kasvuvoimaa ja -näkymiä heikentävä seikka on useimpien euromaiden talouspolitiikan kiristyminen ensi vuodesta alkaen.

Talouspolitiikan viritys ja talousvaikutukset kiristyvät kuin itsestään, elleivät euromaiden hallitukset yhdessä tai erikseen päätä aiempien elvytysohjelmiensa jatkamisesta tai uusien aloittamisesta.

Kiristysvaikutukset syntyvät itsestään sen seurauksena, että tämän vuoden ajaksi päätetyt ja pääosin määräaikaiset korona- ja elvytysohjelmat päättyvät.

Määräaikaisten elvytysohjelmien päättyminen ei ole miltään osin yllätys, joten talouspolitiikan kiristysvaikutus ei sekään ole yllätys.

Mutta yllätys tai ei, talouspolitiikan kiristyminen merkitsee syystä riippumatta talouden kokonaiskysynnän heikkenemistä - etenkin siihen verrattuna, että tätä kiristystä ei koettaisi.

Toki useimpien euromaiden julkinen talous pysyy ilman uusia elvytysohjelmiakin alijäämäisenä myös ensi vuonna, mutta alijäämän supistuminen tämänvuotista niukemmaksi merkitsee talouspolitiikan kiristymistä (ja "fiskaalisen impulssin" muuttumista negatiiviseksi).

Jos koronakriisi olisi hellittänyt ja jos talous olisi jatkanut kasvuaan niin kuin vielä alkusyksystä uskottiin käyvän, olisi talous hyvinkin voinut "niellä" talouspolitiikan kiristymisen nikottelematta.

Mutta jos julkisen talouden tuntuvat kiristykset alkavat samaan aikaan, kun uudet korona-aallot ja -huolet heikentävät uudestaan taloutta, alkaa talouspolitiikka voimistaa talouden heikennystä eikä taloutta.

Neljäs euroalueen talouskasvua ja -näkymiä heikentävä seikka on inflaation kiihtyminen ja erityisesti energiaraaka-aineiden ja -hintojen voimakas kohoaminen.

Viime kuukausien energiakriisi on koetellut erityisen tylysti juuri euroaluetta ja -maita, sillä nämä ovat enimmäkseen tai kokonaan keskeisten energiaraaka-aineiden, raakaöljyn ja maakaasun, nettotuojia.

Öljyn ja öljytuotteiden sekä maakaasun voimakas kallistuminen on nostanut suhteellisen rajusti esimerkiksi kotitalouksien ja yritysten sähkö-, lämmitys- ja liikennekustannuksia.

Kyse on pitkälti pakollisista menoeristä, joiden paisuminen on väistämättä pois muuhun kulutukseen käytettävissä olevista varoista.

Raakaöljyn ja maakaasun kallistuminen hyödyttää vain näiden raaka-aineiden tuottajia ja nettomyyjiä, kuten Venäjää, mutta eurotaloutta energian kallistuminen heikentää kuin ylimääräinen alueen ulkopuolelta peritty veronkanto.

Pitkälti juuri energian kallistumisen takia euroalueen viime kuukausien inflaatiomittarit ovat kohonneet jyrkästi ja korkealle, viime kuussa likimain viiden prosentin vuosivauhtiin.

Toistaiseksi kyse on kuitenkin ollut pääosin juuri energian kallistumisesta - ja vuosi-inflaation mittausjakson alun sattumisesta viime vuoden koronakuoppaan.

Ilman energian ja elintarvikkeiden hintavaikutuksia laskettu euroalueen niin sanottu pohjainflaatio on sekin kohonnut, mutta se on pysytellyt kahden prosentin tuntumassa.

Rahoitusmarkkinat veikkaavat inflaatiovauhdin huipentuvan tässä tai ensi kuussa - ja painuvan ensi vuoden mittaan taas selvästi euroalueen keskuspankin EKP:n tavoittelemaa kahden prosentin vuosivauhtia hitaammaksi.

Se viides - mutta vasta mahdollinen - eurotalouden näkymiä uhkaava muutosvoima liittyy inflaatioon. Sen nimi on EKP ja tarkemmin sanottuna EKP:n hermojen ja tilannetajun pettäminen.

Mitä kovempaan vauhtiin euroalueen inflaatio vielä kiihtyy sitä vaikeampi EKP:n on tasapainoilla hintavakausvelvoitteensa ja talouskasvun ylläpitämisen välillä. Ja sitä vaikeammaksi käy hermojen pitäminen.

Osa EKP:n rahapolitiikasta päättävän neuvoston jäsenistä on jo julkisissa puheenvuoroissaan ilmaissut vakavan huolensa inflaatiosta - ja halunsa ryhtyä jo kiristämään rahapolitiikkaa. Keskuspankin neuvosto pitää seuraavan kokouksensa ensi viikolla, jolloin selviää, mikä on neuvoston enemmistön kanta.

Ainakaan vielä rahoitusmarkkinat eivät odota kokoukselta sen railakkaampia kiristystoimia kuin jonkinlaisia suuntaa antavia ennusmerkkejä meneillään olevan rahaelvytyksen säätämisestä esimerkiksi ensi maaliskuun vaiheilla.

Tuota riuskemmat otteet rahapolitiikan kiristämiseksi olisivat yllätys - ja luultavasti ainakin rahoitusmarkkinoiden mielestä myös rahapoliittinen vikatikki ja pahanlainen pettymys.

Rahoitusolojen kiristäminen tuskin mahtaisi mitään öljyn, maakaasun tai sähkön hinnalle, mutta sen sijaan se ehkä sysäisi eurotalouden ennenaikaiseen taantumaan tai taantuman uhkaan.

Jos muistakin syistä parhaillaan heikkenevä kasvu sakkaisi EKP:n kiristyksen takia, ehkä siitä syntyisi joksikin aikaa stagflaatioksi kutsuttu laskusuhdanteen ja inflaation omituinen yhdistelmä - ennen kuin talousvaikeudet säikäyttäisivät energiamarkkinatkin hintojen laskuun.

Lue lisää: Kommentti: Stagflaatio olisi kelju talous­käänne ja juuri siksi onkin syytä kerrata, mistä oudossa vitsauksessa on kyse

Lue lisää: Kommentti: Inflaation kiihtyminen on tosiasia - pelottelu korkojen hurjalla nousulla on silti liioittelua

Lue lisää: Kommentti: Tarvitaan vain pari emämunausta ja energiakriisi voi johtaa taantumaan