Presidenttien Joe Bidenin ja Vladimir Putinin kireätunnelmaisessa videoneuvottelussa katsottiin kansainvälisen politiikan pelikortit. Voimapolitiikan uhkakuvat pysyivät, valitettavasti.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Yhdysvaltain presidentti Joe Biden tapasivat tiistaina videokokouksessa ja puhuivat Ukrainan kiristyneestä tilanteesta. Kuva: Mikhail Metzel/Lehtikuva

Itä-Ukrainassa käydään hienosti sanottuna jäätynyttä konfliktia, eli käytännössä sotaa jo seitsemättä vuotta Ukrainan hallituksen ja Venäjän tukemien kapinallisten välillä.

Rintamalta ei ole vuosiin kuulunut mitään uutta ennen kuin nyt, kun Venäjä alkoi keskittää joukkojaan Ukrainan rajalle.

Yli 100?000 sotilasta ja järeä kalusto kertovat, että Venäjä pystyisi halutessaan hyökkäämään Ukrainaan, mutta haluaako se sitä on arvoitus. Onko kyse Venäjän näytöksestä ja uhittelusta? Vai ollaanko nyt tosissaan?

Yhdysvaltain presidentillä Joe Bidenilla oli tiistaina mahdollisuus ottaa asiasta selvää videokokouksessa presidentti Vladimir Putinin kanssa.

Korkean tason tapaamisessa oli tarkoitus katsoa kortit: mitä hermopeliä Putin oikein pelaa? Tapaamisessa Biden teki selväksi, että hyökkäyksellä Ukrainaan olisi arvaamattomat seuraukset Venäjälle.

Sinänsä Yhdysvallat ei ole antanut Ukrainalle varsinaisia turvatakuita, mutta puolustussopimuksen ja aseavun kautta läntinen supervalta on liittänyt Ukrainan tietyllä tavalla siipiensä suojaa - tai ainakin niin asia halutaan Ukrainassa nähdä.

Talouspakote on Bidenin tehokas mutta samalla ainoa ase - edelleen. Pakotteissakin pitäisi päästä uudelle tasolle. Biden varoitti Putinia, että kovempia otteita on varastossa. Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeen jäädyttäminen voisi osua Venäjään, mutta se osuisi myös kaasuriippuvaiseen Saksaan. Venäjän maksuliikenteen katkaiseminen länteen olisi jo kovan luokan pakote, jonka seurauksia Putinkin joutuisi arvioimaan omassa pelissään.

Energia ja maksuliikenne ovat olleet aikaisemminkin pakotteissa esillä, mutta niitä ei ole haluttu käyttää: ahdistettuna Venäjä voi olla vielä arvaamattomampi. Onko nyt aika kypsä tarttua kovempiin pakotteisiin jos tilanne kärjistyy ja suhteet jäätyvät entisestään, jää nähtäväksi.

Putin on kärttänyt jonkinlaista sopimusta tai turvatakuita siitä, että Nato pysyy karsinassaan eikä tule "punaisen rajan" yli, rajan, jonka sijaintia Putin ei ole täsmentänyt. Ilmeisesti Ukrainan valuminen Nato-maaksi olisi astumista rajan yli, ainakin jos jotain voi päätellä Venäjän asevoimien teatraalisen massiivisesta liikuttelusta.

Putinin haikailema Nato-jäsenyyden kielto voisi koskea Suomeakin, ja presidentti Sauli Niinistö on jo viestinyt, aivan oikein, että Nato-kysymys on vain ja ainoastaan Suomen ja Naton jäsenmaiden välinen asia, ei muiden.

Lue lisää: Pääkirjoitus: Putin veisi itse­­määräämis­oikeuden myös Suomelta - katalassa Nato-vaatimuksessa on kyse tästä

Yhdysvaltain ja Venäjän suhteissa ei ole juurikaan tapahtunut edistymistä jos lukee presidentti Barack Obaman muistelmia Luvattu maa (Otava). Obama kertoo kirjassaan ensimmäisestä tapaamisestaan silloisen pääministerin Putinin kanssa Moskovassa vuonna 2009.

Venäjän todellinen vallankäyttäjä Putin pauhasi pitkän yksinpuhelun siitä, miten Yhdysvallat on tunkeutunut Venäjän vaikutuspiirin sisälle ja kohtelee Venäjää ylimielisesti ja loukkaavasti eikä hyväksy Venäjää tasavertaiseksi kumppaniksi kansainvälisessä politiikassa.

Yhdysvalloissa presidentit vaihtuvat, mutta Putinin ongelmat pysyvät samoina - vuodesta toiseen.