NHL:ssä polkaistiin hullut päivät käyntiin sunnuntaina. Ensin Vancouver Canucks alkoi siivota valmennus- ja seurajohto-osastoaan urakalla. Sysimustan syyskauden seurauksena lähteä sai lopulta päävalmentaja Travis Green apureineen sekä toimiston puolelta urheilupomon roolissa seitsemän vuoden ajan toiminut Jim Benning esikuntineen.

Vain päivää myöhemmin niin ikään surkeasti jo pitkään pelanneen Philadelphian seurajohto teki omat ratkaisunsa 1-7-tappioon päättyneen Tampa-kotipelin jälkeen: päävalmentaja Alain Vigneault sai lähteä.

Minkäänlaisena yllätyksenä tehtyjä ratkaisuja ei voida pitää. Etenkin Vancouverin tapauksessa ihmetystä herätti ennemminkin se, miten pitkään omistaja Francesco Aquilini suostui ilottoman ja itseluottamuksensa kadottaneen joukkueen karmivaa karnevaalia jään tasolla katsomaan.

Vancouverissa omistaja valitsi uuden päävalmentajan

Vancouverissa tilanne oli jo aiemmin hyvin selkeä. Heikosti jo menneellä kaudella pelanneen Canucksin pelaamisessa ei ollut syyskaudella alkeellistakaan punaista lankaa, eikä joukkue tuntunut enää kuulevan valmentajaansa. Yhteys joukkueen ja valmennuksen välillä oli poikki, mikä näkyi karmealla tavalla jäällä illasta toiseen.

Oli jo pitkään selvää, että Greenin lähtöpassit ovat vain ajan kysymys.

Tilanne oli kuitenkin hankala, sillä myös GM Benning oli tulisilla hiilillä - hänellä tuskin oli valtuuksia vaihtaa valmentajaa, koska omakin asema oli vaakalaudalla.

Vaikka Benning toi seuraan seitsemän vuoden aikana useita, edelleen hyvässä iässä olevia laadukkaita nuoria pelaajia Elias Pettersonin, Bo Horvatin ja Quinn Hughesin tapaan, hän myös epäonnistui tehtävässään raskaalla tavalla.

Kyvyttömyys rakentaa varaamalla tai pelaajamarkkinoiden kautta joukkueelle laadukasta puolustuskalustoa, maksoi Jim Benningille tämän työpaikan.

Aina kriittinen vancouverilaisyhteisö olikin syksyllä enemmän turhautunut seurajohdon kuin valmennuksen toimintaan. Kahdessa potkuja edeltävässä kotiottelussa kotiyleisö vaati potkuja Benningille. Kun jälkimmäinen huutokonsertti osui vielä lauantai-illan valtakunnalliseen televisio-otteluun, jonka lopuksi yksi kannattajista heitti fanipaitansa jäälle, omistajan mitta tuli täyteen.

Mitään muita vaihtoehtoja Canucksille ei lopulta jäänyt, sekä Benningin että Greenin oli lähdettävä.

Benning teki Vancouverissa hyviäkin asioita, mutta kaksi pudotuspelipaikkaa seitsemän kauden aikana jätti vain vähän tilaa selityksille. Nyky-NHL:ssä ei voi vetää kymmenen vuoden uudelleenrakennusprojektia. Green sen sijaan ei saanut joukkuetta oikeastaan koskaan pelillisesti kuriin - Vancouver oli viisikkopelin rakenteen osalta veltto joukkue, jota vastaan oli liian helppo pelata.

Vancouverin tilanne on edelleen hyvin mielenkiintoinen.

Washingtonissa, Anaheimissa ja Minnesotassa hyvää jälkeä tehnyt Bruce Boudreau oli omistajataholta erinomainen valinta uudeksi luotsiksi, mutta se on nimenomaan omistajan valinta. Canucks hyvin poikkeukselliseen tapaan palkkasi ensin valmentajan ja vasta myöhemmässä vaiheessa urheilupuolelle johtajan.

Tämä lienee syy siihen, miksi seura teki Boudreaun kanssa vain puolentoista vuoden mittaisen sopimuksen.

Boudreau mitä suurimmalla todennäköisyydellä kääntää Vancouverissa joukkueen pelillisen rakenteen nopeasti päälaelleen. Jatkossa Canucksin pelaamiseen tulee vauhtia ja aktiivisuutta aimo annos lisää, ja se miellyttää varmasti myös pelaajistoa. Boudreau on valmentaja, joka on kyennyt repimään pelaajistaan yleensä parhaan irti ja tätä nyt Vancouverissakin toivotaan.

Ensitöikseen Boudreau ottaa haltuun tuskailevat tähtipelaajat Pettersonin ja Brock Boeserin. Etenkin Pettersonin välit Greenin kanssa viilenivät syksyllä kylmiksi, mikä näkyi ruotsalaisen jääajoissa ja tuskaisena peli-ilmeenä. Nyt luvassa on jääaikaa, vastuuta ja rohkaisua. Boudreaulla on kyky saada tähdet loistamaan. Kun näin tapahtuu, länsirannikolla pelaamisesta tulee taas vaikeaa.

Isommassa kuvassa tilanne on silti kaikkea muuta kuin vakaa. Vancouverilla on omistaja, joka kantaa vaikean persoonan mainetta. Aquilini tunnetaan myös omistajana, joka haluaa puuttua urheilupuolen ratkaisuihin, jotka eivät itse asiassa hänelle kuuluisi. On myös väitetty, että tämän vuoksi Vancouveriin ei olisi GM:n paikalle liiaksi tunkua.

Vancouverilla on hyviä nuoria pelaajia joukkueessaan, mutta silti siltä puuttuu identiteetti. Samalla tavalla, kun seuralta on jo pitkään puuttunut selkeä kuva siitä, miten potentiaalisesta ydinryhmästä oikeasti rakennetaan mestariehdokas. Aikaa ei ole palkkakattoaikakaudella loputtomiin.

Kuka on siis seuraava GM ja millaisella sapluunalla seura pyrkii seuraavat askeleet ottamaan? Malttaako omistaja pysyä pois urheilujohtajien tieltä? Nämä ovat kaikki valtavan tärkeitä kysymyksiä, jotka määrittelevät suunnan Vancouver Canucksille tuleviksi vuosiksi.

Philadelphia Flyersilla laihoja vuosia luvassa

Philadelphiassa tilanne oli hieman toisenlainen. Kyse ei silti ollut pelkästään marraskuun syöksykierteestä. Kyse oli mankelista, jossa joukkue oli pyörinyt yli puolentoista vuoden ajan. Lopulta umpikuja oli Vancouverin tasoa, eikä valmentajan potkuissa ollut kysymys enää mistään muusta kuin siitä, koska ne tulevat.

Erikoista Flyersin tapauksessa oli koronapandemian vaikutus kokonaisuuteen.

Kun Korona keskeytti NHL-kauden maaliskuun 11. päivänä vuonna 2019, Flyers oli koko NHL:n kuumimpia joukkueita. Alkuvuoden 2019 osalta Philadelphia oli sarjan neljänneksi paras. Mutta kun koronatauolta palattiin tositoimiin, mitään ei tuntunut olevan jäljellä, päinvastoin.

Koronan jälkeen Philadelphia on voittanut 79 ottelustaan 33. Vielä huolestuttavampaa on ollut joukkueen jatkuvasti laskussa ollut pelillinen trendi. Mitä pidemmälle kuluva syksy eteni, sitä veltompaa joukkueen pelaaminen oli - puolustamisen perusteista ryhmällä ei ole ollut tolkkuakaan enää toviin.

Koronan jälkeen Philadelphia on päästänyt NHL:ssä kolmanneksi eniten maaleja (3,43/peli) ja sen alivoimapeli (75,1) on ollut koko sarjan toiseksi huonointa. Tuntuukin, että mitä syvemmälle joukkue on ajautunut, sitä veltommaksi se on myös tullut. Pelaaminen kiekottomana on löysää ja perusasioista laistetaan.

Valmentajan oli siis lähdettävä.

Toisaalta hieman yllättävää oli, että apuvalmentajat eivät saaneet potkuja. Valmennustiimiin kuuluvasta Mike Yeosta, entisestä Minnesota- ja St. Louis -valmentajasta tehtiin virkaa tekevä päävalmentaja. Yeon vahvudeet ovat puolustuspelin organisoinnissa, joten siihen hän saanee jonkinlaista ryhtiä.

Kysyä silti sopii, muuttuuko oikeasti mikään, sillä Philadelphiassa ainoa pysyä asia tuntuu olevan jatkuva muutos. Onko joukkue todella rakennettu oikeiden pelaaja- ja johtajatyyppien ympärille ja missä seura näkee itsensä kolmen tai viiden vuoden päästä?

Kun samaan aikaan valtaosa joukkueen tärkeimmistä pelaajista on 30 ikävuoden tienoilla ja monet jopa sen yli, edessä saattaa tilapäisestä ryhtiliikkeestä huolimatta olla laihoja vuosia. Laihoja ne ovat ainakin siinä tapauksessa, mikäli seuraa johdetaan jatkossakin yhtä holtittomasti kuin viime vuosina.

Lue myös:

NHL-valmentaja ei muistanut suomalaisen pelaajansa nimeä - Juho Lammikko: "Täytyy tehdä lisää maaleja, että jää mieleen"