Dreija pyörähtää käyntiin ja Sisko Sutinen tarttuu tottuneesti savimöykkyyn. Niin hän on tehnyt miltei joka päivä yli 40 vuoden ajan. Tällä kertaa alkamassa ei kuitenkaan ole tavallinen työpäivä savipajalla, vaan Sutinen työstää savea kirkkaiden valojen ja kameroiden edessä. Suomen käsityön museo on tullut dokumentoimaan hänen arkeaan.

Amanuenssi Seija Hahl seuraa Sutisen työskentelyä tarkasti. Hän kertoo, että käsityön museo on seurannut koko olemassa olonsa ajan eli 1900-luvun alusta saakka käsityöläisyyttä.

- Luotamme, että historia kiinnostaa myös tulevaisuudessa. Kyllähän nytkin tutkitaan, millaista käsityöläisyys oli 1600-luvulla tai 1800-luvulla. 2020-luku on helpompi ottaa talteen nyt kuin sadan vuoden päästä, Hahl toteaa.

Käsitöille kasvot ja tarina

2000-luvulla Suomen käsityön museon dokumentointimatkat ovat suuntautuneet Suomen rannikko- ja saaristoseudulle sekä pohjoisen poronhoitoalueelle. Nyt vuorossa on Pohjois-Karjala.

Syksyn ja alkutalven aikana tehdyillä kenttämatkoilla museon asiantuntijat ovat vierailleet kuuden pohjoiskarjalaisen käsityöyrittäjän luona. Seija Hahl kertoo, että tavoitteena on tuoda esiin eri materiaalien taitajia ja antaa samalla käsitöille kasvot ja tarina.

Kahden keraamikon lisäksi omasta työskentelystään on päässyt kertomaan puuseppä, suutari ja kaksi tekstiiliyrittäjää. Osalla heistä takana pitkä ura, osa on vasta uransa alussa.

Museon kokoelmien lisäksi taitajien tarinat kootaan Craftstories-verkkosivustolle.

Käsityöläisen vuosi on erilainen etelässä ja pohjoisessa

Pohjois-Karjalan kenttämatkojen haastatteluja ei ole ehditty purkaa lainkaan, joten vielä on aikaista sanoa, millaista käsityöyrittäminen Pohjois-Karjalassa on vuonna 2021. Amanuenssi Seija Hahl kertoo kuitenkin panneensa merkille, että kaikki kädentaitajat ovat puhuneet lämpimästi kotimaakunnastaan.

- Kotiseuturakkaus nousee esiin todella vahvana. Vaikka samalla lailla voisi työskennellä muuallakin, niin kaikki haluavat elää Pohjois-Karjalassa.

Hahlin mukaan tämä heijastuu esimerkiksi käsityöyrittäjien väliseen yhteistyöhön. Jos joku ei pääse lähtemään toiselle puolelle Suomea messuille, voi kollega viedä tuotteita myytäväksi.

Rannikolle ja pohjoiseen suuntautuneet kenttämatkat osoittivat, että alueiden välillä on eroja. Esimerkiksi sesongit vaihtelevat: siinä missä pohjoisessa joulu ja hiihtolomat ovat käsityöläisille vuoden vilkkainta aikaa, saaristossa kauppa käy parhaiten kesällä.

Korona ja käsityöbuumi näkyy kysynnässä

Sisko Sutisen sesonki kestää syksystä jouluun. Tänä vuonna on ollut niin kiire, että keraamikko on joutunut jopa jättämään väliin joulumessuja, jotta ehtisi tehdä kaikki tilaukset.

Yllättäen korona-aika on lisännyt tuotteiden kysyntää. Ihmiset ovat matkustaneet kotimaassa ja pienten käsityöpuotien asiakasmäärät kasvaneet. Sutinen kertoo toimittaneensa esimerkiksi Valamon luostariin ennätystahtiin tavaraa.

- Hiljaisinta oli 1990-luvun lopussa. Mutta leivässä pysyi, kun teki paljon töitä, Sutinen muistelee.

Sutisen aloittaessa vuonna 1980 Suomessa ei ollut montaa keraamikkoa. Sutinen epäilee olleensa ainoa, joka teki pitsikeramiikkaa. Nykyään ammattilaisia on enemmän ja käsitöiden arvostus noussut.

Töitä kahdessa vuorossa

Pitsikeramiikka on Sisko Sutisen erikoisalaa. Hän kertoo opetelleensa dreijaamaan savesta hyvin ohuita esineitä, jotka hän rei'ittää itse kehitetyillä terillä.

- Veljeni on autonasentaja ja hän on tehnyt minulle teriä vanhoista auton antenneista, Sutinen kertoo.

Sutisen tyypillinen työpäivä alkaa aamulla kahdeksalta. Hän dreijaa, rei'ittää, täyttää ja tyhjentää uunia, lasittaa, pakkaa tuotteita ja vie niitä postiin. Joskus Sutisella on ollut apuna palkattu työntekijä, mutta nyt hän vastaa kaikesta yksin.

Viiden aikaan iltapäivällä Sutinen lopettaa työt ja käy juoksemassa tai hiihtämässä. Sen jälkeen syö ja jatkaa töitä. Sutisen lapset ovat aikuisia, joten nykyään äiti saa työskennellä, milloin huvittaa.

- Olen yökukkuja ja usein menee myöhään.

Nykykäsityöläisen arki kuulostaa työläältä, mutta Sutinen kertoo elävänsä elämänsä parasta aikaa. Hän saa tehdä sitä mitä rakastaa.

Aiheesta voi keskustella 6.12. kello 23 saakka.

Lue lisää:

Muistojen ja jämälankojen nyssykkä on kolmekymppisen Jenni Äijälän aarre - käsityöt siirtävät tietoa ja tarinoita eteenpäin

Saamenkäsityöalan yllä lepää synkkä varjo: ostajat ovat kaikonneet, ja syyksi arvellaan keskustelua kulttuurisesta omimisesta

Automaatio ja halpatuotanto tekivät lasinpuhalluksesta uhanalaista - nyt Suomi hakee katoavalle taidolle turvaa Unescosta