IS vieraili orjatyövoimin rakennetussa Austråttin rannikkolinnakkeessa, jonka kolmoistorni on ainutlaatuinen maailmassa.

Taisteluristeilijä Gneisenaun jyhkeä kolmoistorni sijoitettiin rannikkolinnakkeeseen Ørlandiin, Trondheiminvuonon suulle. Kuva: Seppo Kärki / IS

Austrått, Norja

Norjan keväällä 1940 miehittäneellä natsi-Saksalla oli suuria suunnitelmia Trondheimin varalle. Kaupungista piti tulla yksi Kolmannen valtakunnan suurista Atlantin-satamista. Siksi pääsy Trondheiminvuonoon piti suojata hyvin.

Ørlandin kunnassa Trondheiminvuonon suulla on edelleen jättiläismäinen muisto raskailta miehitysvuosilta: taisteluristeilijä Gneisenaun kolmoistykkitorni, jonka saksalaiset muunsivat orjatyövoiman avulla rannikkopatteriksi.

Gneisenaun järeät, 283-milliset tykit olivat osa Festung Norwegenia ja Atlantin vallin linnoitusketjua, joka ulottui Ranskan lounaisrannikolta Norjan pohjoisosaan saakka. Ørlandin kolmoistorni olisi voinut tulittaa vihollisaluksia yli 40 kilometriin etäisyyksille saakka. Torni ei kuitenkaan koskaan joutunut taistelutoimiin.

Taisteluristeilijän tykit ovat yli 15 metriä pitkiä, ja kukin niistä painaa noin 50 tonnia. Tornin teräksinen suojakupu on peitetty talveksi pressulla. Kranaatin lähtönopeus putken suulla oli 890 metriä sekunnissa. Kuva: Seppo Kärki / IS

Kolmoistorni, sen latauslaitteistot, miehistösuojat, puolustusbunkkerit ja 15 metrin syvyyteen kallioon louhitut ammuskellarit on säilytetty Ørlandissa ainutlaatuisena linnakemuseona, jollaisia ei muualla maailmassa juuri ole.

Austråttin linnaketta voi verrata Kuivasaaren 305 millimetrin kaksoistorniin Helsingin edustalla: pääkaupungin sisääntuloväylän suojaksi rakennettuun järeään rannikkopatteriin. Austråttin ja Kuivasaaren museoidut tornit vievät vierailijansa harvinaiselle matkalle suurten tykistöaseiden aikakauteen.

Tykin mekanismit on louhittu syvälle kallion uumeniin.

Gneisenau propagandakuvassa vuodelta 1939. Kuva: Bundesarchiv / Wikimedia Commons

Taisteluristeilijä Gneisenau otettiin Saksan sotalaivaston Kriegsmarinen palvelukseen vuonna 1938.

Suurimman voittonsa Gneisenau ja sen sisaralus Scharnhorst saivat meritaistelussa Britannian kuninkaallista laivastoa vastaan kesäkuussa 1940. Taisteluristeilijät kohtasivat Norjasta palaamassa olleen lentotukialus Gloriousin ja kaksi sen saattajaa, hävittäjät Acastan ja Ardentin. Taisteluristeilijät upottivat kaikki kolme brittialusta, ja 1?519 merisotilasta menehtyi.

Gneisenaun tykkitornit purettiin sen jälkeen, kun Britannian kuninkaalliset ilmavoimat sai Kielissä telakalla maanneeseen taisteluristeilijään lentopommin osuman helmikuussa 1942. Pommituksessa kuoli 112 merisotilasta.

Taisteluristeilijän runko jäi pommituksessa ehjäksi, ja aluksen piti saada muutostyössä uudet 380 millimetrin tykit. Muutostyötä ei kuitenkaan koskaan tehty.

Sodan lopussa saksalaiset upottivat Gneisenaun sulkulaivaksi Gotenhafenin (nyk. Gdynian) sataman edustalle. Puolalaiset nostivat hylyn sodan jälkeen ja sulattivat sen romuteräkseksi.

Austråttin patteri sai alkunsa vuonna 1942, kun saksalaiset päättivät sijoittaa ilmahyökkäyksessä vaurioituneen Gneisenaun tykit Hollantiin ja Norjaan. Anton- eli A-tornin kolme tykkiä kuljetettiin erikseen rannikkopattereihin Hoek van Hollandin alueelle. B- ja C-tornit siirrettiin rakenteineen Norjan rannikkopuolustuksen vahvistukseksi: B-torni Sotran saarelle lähelle Bergeniä ja C-torni Austråttiin.

Valmiiksi Austråttin tornipatteri saatiin vuonna 1943. Sen rakennustöissä oli yhteensä yli 600 jugoslavialaista vankia, joista ainakin 65 menehtyi raskaassa orjatyössä.

Jugoslavialaisia vankeja oli Norjassa yhteensä yli 4?200. Heidän joukossaan oli pääasiassa serbialaisia: partisaaneja, natsien poliittisia vastustajia ja tavallisia rikollisia. Ehkä raskainta orjatyötä jugoslavialaisvangit joutuivat tekemään Kaarasjoen (Karasjok) vankileirillä Ruijassa, jossa pakkanen laski talvella jopa -45 asteeseen.

Jugoslavialaisen tutkimukseen mukaan 2?386 vankia menetti henkensä Norjassa. Austråttin linnakkeen orjatyössä kuolleille on pystytetty muistomerkki lähelle tykkitornia.

Lukiolainen Lavrans Hofstad toimii Austråttin museolinnakkeen oppaana. Kuva: Seppo Kärki / IS

IS vieraili Austråttissa marraskuussa. Oppaaksi tuli tornin tekniikkaan ja alueen sotahistoriaan hyvin perehtynyt Lavrans Hofstad, 17, joka asuu museon naapurissa.

Paikallista lukiota käyvä Hofstad paljasti, mistä hänen kiinnostuksensa sotahistoriaan kumpuaa: National Geographicin tuottamasta Natsien jättimäiset rakennusurakat -televisiosarjasta.

-?Olen aina ollut hyvin kiinnostunut historiasta, ja olen oppinut myös paljon isältäni. Isä on työssä lentokonemekaanikkona Norjan ilmavoimissa, Hofstad kertoi.

Tykkitornin ja sen maanalaiset rakenteet ja miehistösuojat muodostavat laajan kokonaisuuden. Piirroskuva museosta. Kuva: Seppo Kärki / IS

Retki torniin alkaa pohjakerroksesta, jonka tunneleissa on muun muassa voimakonehuone sekä toisistaan hyvin eristetyt kranaatti- ja ruutikellarit. Ylös vahvasti panssaroituun torniin on 15 metrin nousu pitkin tikkaita ja ahtaita käytäviä.

Ylhäällä on istumapaikka, josta tornin päällikkönä toiminut upseeri laukaisi tykit. Laukaisulaitteet, lukot ja tykkien suuntaamiseen käytetty tekniikka ovat yhä moitteettomassa kunnossa.

-?Päällikkö johti tornin tulitoimintaa. Kun merkkivalot osoittivat, että tykit oli turvallista laukaista, hän veti näistä vivuista. Vipuja on kolme, Hofstad sanoi.

Tykkien suurten lukkolaitteiden takana on reilusti tyhjää tilaa.

-?Näin suurilla tykeillä on pitkä rekyyli. Näissä se on 1,2 metriä.

Patterin komento- ja tulenjohtopaikka sijaitsi erillisessä linnakkeessa meriväylän toisella puolella. Sen betonirakenteet ovat vielä olemassa, mutta niitä ei ole pidetty kunnossa eikä museoitu.

Tykit laukaistiin tästä laitteesta. Vasemman ja keskimmäisen putken laukaisuvivut ovat kateissa. Laukaisukoneisto oli nopea: tykki kykeni ampumaan yhden laukauksen 17 sekunnissa. Kuva: Seppo Kärki / IS

Laukausten aiheuttama ääni ei Hofstadin mukaan ollut kovin voimakas tornin sisällä. Sitä kovempi jylinä kuului tornin ulkopuolella, putkien suulla.

-?Paine-erot sisä- ja ulkopuolella olivat valtavia. Miehistöä käskettiin pitämään suu auki, jotta tärykalvot eivät rikkoutuisi ammunnan aikana.

Saksalaiset ampuivat Austråttin kolmoistornilla sodan aikana vain koe- ja koulutuslaukauksia. Kallioon louhitut tykit eivät koskaan joutuneet taistelutoimiin.

SK C/34 -laivastotykkien kranaatit painoivat 300-336 kiloa tyypistä riippuen. Tykin suurin kantama oli noin 41 kilometriä. Kuva: Seppo Kärki / IS

Natsi-Saksan miehitysjoukot antautuivat Norjassa keväällä 1945. Austråttin kolmoistorni jäi Norjan asevoimien käyttöön.

-?Ainakin 20 saksalaista käskettiin jäämään tänne sodan jälkeen. He kouluttivat norjalaisia käyttämään tykkejä. Sen jälkeen heidät vapautettiin, Hofstad kertoi.

Norjan puolustusvoimat ampui viimeiset laukaukset Gneisenaun tykeillä vuonna 1953. Käytöstä torni poistettiin kuitenkin vasta vuonna 1968. Nykyisin se on periaatteessa yhä toimintakuntoinen, mutta torni ei enää pyöri sillä mekanismi on hitsattu kiinni.

Taisteluristeilijästä purettu kolmoistorni on mutkikas insinööritaidon näyte. Torni ja tykit liikkuivat hydrauliikan avulla. Kuvassa tornin paineilma- ja ilmastointilaitteiden säätimiä. Kuva: Seppo Kärki / IS

Kranaatti- ja ruutikellarit oli eristetty toisistaan. Kranaatit kuljetettiin 15 metrin syvyydestä torniin erityisillä hisseillä. Kuva: Seppo Kärki / IS

Linnakkeen voimakoneet oli sijoitettu syvälle kallion sisään. Koneet ovat edelleen hyvässä kunnossa. Kuva: Seppo Kärki / IS

Ammus- ja ruutikellarien lisäksi kalliossa oli muun muassa miehistösuojia, keittiö, messi ja käymälät. Tykkiä käytti miehistö, jossa oli 10 upseeria ja 107 sotilasta. Kosteuden vuoksi miehistö ei asunut luolastossa vaan läheisessä varuskunnassa. Kuva: Seppo Kärki / IS

Jugoslavialaiset sotavangit tekivät orjatyönä nämä tiilivuoratut käytävät. Vankeja oli työmaalla sotavuosina yhteensä noin 650. Menehtyneille on pystytetty muistomerkki vankien majoituspaikalle. Kuva: Seppo Kärki / IS