Pienessä valokuvassa on tyttö, jolla on päällään iso ja paksu turkki. Tyttö istuu ilmavalvontatornin kaiteella.

- Hyvä, kun et pudonnut, sanoo kuvaa tarkasteleva Maire Takkinen.

- Hyvä, etten pudonnut. Silloin en olisi täällä, hymyilee kuvassa oleva Maire Rautakoski.

Kumpikin Maire on nyt yli 90-vuotias, mutta jatkosodan aikana he olivat molemmat pikkulottia.

Pikkulotat olivat Lotta Svärd -järjestön tyttöosasto, jonka nimike muutettiin vuonna 1943 lottatytöiksi. Silloin järjestössä oli jo 50 000 lottatyttöä, jotka auttoivat vanhempia lottia esimerkiksi muonituksessa ja varusteiden korjaamisessa.

Lotta Svärd Säätiön mukaan elossa on yhä noin 1 500 lottaa ja noin 5 000 pikkulottaa.

Erikseen neulottava etusormi

Maire Takkinen oli alle 10-vuotias, kun hän liittyi pikkulottiin. Hän muistaa, miten hän repi vanhoista lakanoista sidetarpeita ja neuloi rintamalla oleville sotilaille sukkia ja lapasia.

- Meistä oli hauskaa, kun lapaseen piti neuloa erikseen se etusormi.

Erikseen neulottu etusormi oli tarpeen, jotta sotilas pystyi painamaan liipaisinta lapanen kädessä.

- Me tunsimme itsemme todella tärkeiksi, kun saimme laittaa tekemiämme sukkia ja lapasia rintamalle lähetettäviin paketteihin, Takkinen sanoo.

Takkinen joutui lähtemään perheensä kanssa kahdesti evakkoon luovutetussa Karjalassa sijaitsevasta Salmista. Yksi sijoituspaikka oli Konginkangas, jossa hän pääsi auttamaan paikallisessa lottakahvilassa.

- Tiskasin kahvikuppeja ja kannoin kahvia. Väliajat piti neuloa ahkerasti ja repiä siteitä.

Mieleen ovat jääneet myös monet sankarihautajaiset, joissa pikkulotat kävivät laulamassa.

Vihollisen lentokoneita tähystämässä

Maire Rautakoski oli 15-vuotias, kun hän pääsi ilmavalvontatehtäviin. Ensimmäinen komennuspaikka oli Sotunkylässä eli nykyisessä Vantaan Sotungissa sijainnut ilmavalvontatorni.

Rautakosken oli yhdessä vanhemman lotan kanssa kiikaroitava ja kuunneltava, kuuluiko surinaa ja näkyikö vihollisen lentokoneita.

- Toinen oli puhelimessa, toinen kiikaroi ja sanoi, mistä koneet tulevat, kuinka monta, kuinka korkealla ja minkä merkkisiä, Rautakoski selittää.

Hän on myöhemmin, omia lastenlastenlapsiaan katsellessaan, palannut ajatuksissaan tuohon aikaan.

- Minusta tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että minä olin sen ikäisenä siellä.

Rautakoski sai myöhemmin komennuksen Suomenlinnan ilmavalvontakeskukseen, jossa hän muun muassa hoiti 120 linjan puhelinkeskusta.

Rusinapullakahvit joka kuukausi

Mairet tutustuivat toisiinsa parikymmentä vuotta sitten Kuopion lottaperinneyhdistyksessä. Yhdistykseen kuuluu nykyisin 55 pikkulottaa ja 12 lottaa, joista kaksi on toiminut rintamalottana.

Entiset lotat kokoontuvat yhteen joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina.

- Silloin juodaan rusinapullakahvit ja syödään S-kirjaimen muotoisia pikkuleipiä, kertoo Kuopion lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Sirkka-Liisa Saastamoinen.

Maire Takkisen mukaan kokoontuminen samanhenkisten kanssa on mukavaa.

- Jokaisella on jotain kerrottavaa, muistoja siitä, mitä oli tehnyt lottana.

Entä millaisin miettein molemmat Mairet nyt katselevat omaa pikkulotta-aikaansa?

Maire Takkisen mielestä sotavuodet olivat kaikille pikkulotille tärkeää aikaa.

- Me tunsimme, että isänmaan puolesta tehtiin sen verran kuin sen ikäinen lapsi pystyi tekemään.

Maire Rautakosken mielessä mennyt aika herättää ennen kaikkea kiitollisuutta.

- Olen erittäin kiitollinen, että olen saanut elää sen ajan.

Naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö Lotta Svärd aloitti toimintansa vuoden 1921 elokuussa. Valtioneuvosto lakkautti järjestön vuoden 1944 marraskuussa sen jälkeen, kun Liittoutuneitten (Neuvostoliiton) valvontakomissio oli sitä vaatinut. Lakkautushetkellä järjestöön kuului noin 240 000 lottaa ja pikkulottaa.

Voit keskustella aiheesta 4.12. klo 23:een saakka.

Lue lisää:

Jenni Haukio kiitti lottia juhlamessun saarnassa: "Te lahjoititte meille tulevaisuuden"

Hämeenkyröläiseltä vintiltä löytyi avaamaton muonituslotan varustereppu - tiesitkö, että lottien kädenjälki näkyy myös työpaikkalounaassasi?

Kuuntele: Pikkulotat tekivät hyötytöitä sota-aikana yhteiseksi hyväksi