Kesken haastattelun ohjaaja John Landisin puhelimesta kuuluu kilahdus, joka kertoo saapuneesta viestistä. Landis vilkaisee puhelintaan ja toteaa kuin ohimennen:
- Hupsista! Kuu räjähti palasiksi, siitä tuli näköjään joku uutinen.
Pieni episodi kuvaa hyvin laveasanaista Landisiä, joka iskee jatkuvalla syötöllä etenkin elokuvateollisuuden ympärille kietoutuvia, toinen toistaan värikkäämpiä tarinoita. Ja elokuva-alanhan Landis tuntee kuin omat taskunsa. Hän aloitti 1960-luvun lopulla 20th Century Fox -filmistudion postipoikana ja kipusi vähitellen apulaisohjaajaksi. Siinä sivussa hän näytteli, taiteili käsikirjoituksia ja teki stuntteja.
Vuosikymmen myöhemmin Landis lukeutuikin jo Hollywoodin menestyneimpiin ohjaajiin, jolta sujui suvereenisti sekä kauhu että komedia. Landis työskenteli aikakautensa suosituimpien näyttelijöiden, kuten Steve Martinin, Eddie Murphyn, John Belushin ja Dan Aykroydin kanssa, ja esimerkiksi kulttimaineessa paistatteleva Blues Brothers -elokuva (1980) kuuluu edelleen maailman parhaimpiin komedioihin.
- Elokuvia tehdään monien eri syiden takia. Kyseessä voi olla poliittisia, henkilökohtaisia tai taloudellisia motiiveja. Blues Brothersin kohdalla motiivi lähtee siitä, että Dan Aykroyd oli tuolloin ja on edelleen suuri rhythm and blues -musiikin fani, Landis kertoo.
1980-luvun taitteessa musta musiikki ei kuitenkaan ollut suosittua, eikä se oikein käynyt kaupaksi. Ikään kuin vastaiskuna tälle Blues Brothersissa esiintyi lukuisia mustan musiikin supertähtiä Aretha Franklinistä Ray Charlesiin, jotka olivat jääneet tuolloin listojen kärjessä jyllänneiden Abban ja Bee Geesin varjoon. Elokuvan päätähdet hokevatkin, että "olemme Jumalan asialla".
- Tämä lause oli minun keksintöni. Halusin vähän pilailla Danin kustannuksella, koska hän oli niin vakavissaan mustan musiikin suhteen. John Belushi ja Dan olivat tuolloin hyvin suosittuja. Blues Brothersin kohdalla he hyödynsivät omaa tähteyttään tuodakseen parrasvaloihin näitä upeita muusikoita ja koko genreä, Suomessa Night Visions -festivaalin tiimoilta vieraileva Landis kertoo.
Aikalaiskuvausten mukaan elokuvanteko oli 1980-luvulla huomattavasti villimpää kuin nykyisin, ja alalla käytettiin runsaasti kokaiinia, josta haettiin piristystä ja jaksamista pitkiin työpäiviin. John Belushilla oli kasvava kokaiiniongelma jo Blues Brothersin kuvauksien aikana, ja hän menehtyi huumeiden yliannostukseen pari vuotta myöhemmin. Landis myöntääkin, ettei ohjaajan pallilla istuminen ole aina ollut helppoa.
- Olen työskennellyt tuhansien näyttelijöiden kanssa, ja he ovat kaikki erilaisia. Joiltakin pitää pyytää pienempää ilmaisua, toisilta suurempaa. Mielestäni ei kuitenkaan ole oikeaa tai väärää tapaa ohjata näyttelijöitä, on vain onnistunut ja epäonnistunut. Tosin on myös näyttelijöitä, joiden naamatauluun tekisi mieli työntää kermakakku.
Äärimmäisen hienoista näyttelijäkokemuksista Landis haluaa nostaa esille Ralph Bellamyn ja Don Amechen, joiden kanssa hän työskenteli vuoden 1983 Vaihtokaupat-elokuvassa.
- He molemmat edustivat vanhaa Hollywoodia ja kävivät tuolloin jo pitkälti kahdeksattakymmentään, mutta he olivat niin upeita. Kaikki tapahtui samantien ja lisäksi he olivat koko ajan tietoisia kameran läsnäolosta. Tämä tarkoittaa sitä, että he havainnoivat jatkuvasti, missä kamera sijaitsi ja mitä se tallensi.
Koomikko Eddie Murphyn kanssa Landis taas joutui pahimman kerran tukkanuottasille Prinssille morsian -elokuvan (1988) tiimoilta. Murphy oli tuolloin uransa huipulla.
- Kun teimme elokuvaa, Eddie otti minut takaapäin kuristusotteeseen. Olin että mitä helvettiä oikein tapahtuu. Oikeastaan kyse on hauskasta tarinasta - tai se on hauska tarina nyt, ei silloin. Olin joka tapauksessa niin vihainen, että otin käsikirjoituksen, tyrkkäsin sen Eddielle, sanoin että siinä, tee oma helvetin leffasi ja ryntäsin ulos kuvauksista.
Landisin mukaan koko kuvausryhmä jäätyi ja hiljeni. Siihen aikaan ei vielä ollut kännyköitä, ja Landis ahtautui lähimpään puhelinkioskiin, soitti lakimiehelleen ja ilmoitti jättävänsä elokuvan.
- Lakimieheni vastasi mitä rauhallisimmalla äänellä, että John, et voi lopettaa. Jos lopetat, jäät ilman rahoja. Menin takaisin kuvauksiin, keskustelin Eddien kanssa ja vedimme päivän pulkkaan. On tietysti kiinnostavaa, että itse elokuvasta tämä konflikti ei tule mitenkään ilmi.
Myöhemmin selvisi, että Murpy oli pirauttanut Paramount Picturesin pomoportaalle ja ilmoittanut, ettei halua jatkaa yhteistyötä Landisin kanssa. Elokuvayhtiöstä oli vastattu, että Landis vie elokuvan loppuun ja että pahimmassa tapauksessa yhtiö haastaa Murphyn oikeuteen. Kaikesta huolimatta elokuva valmistui ja Landisin mukaan jopa kohtuullisen hyvässä hengessä.
Landisin - ja myös Michael Jacksonin - uran huipentumiin kuuluu Thriller-musiikkivideo (1983), joka uudisti genreä radikaalisti ja jota pidetään nykyisin merkittävänä kulttuurituotteena. Jackson oli aiemmin nähnyt Landisin ohjaaman Ihmissusi Lontoossa -elokuvan (1981) ja ihastunut siihen, kuinka maskeerauksella oli saatu aikaan näyttäviä ja hyytäviä hirviöitä. Jacksonille heräsi innostus esiintyä itsekin monsterina, joten hän pirautti John Landisille.
- Itse Thriller-albumi oli jo tuolloin maailman myydyin levy, ja se oli ollut jo pitkään kansainvälinen listaykkönen. Nyt levy oli kuitenkin tippunut sijalle kolme, joten Michael halusi tehdä uuden videon kahden jo tehdyn jatkoksi. En ollut kuitenkaan kauhean innostunut tekemään perinteistä musiikkivideota. Michael oli jo tuolloin supertähti, ja ehdotinkin hänelle, että kolmiminuuttisen sijaan teemme lyhytelokuvan, jota esitetään teattereissa.
Thrilleriin käytettiin rahaa yli puoli miljoonaa dollaria, mikä oli kymmenen kertaa enemmän kuin korkealaatuisen musiikkivideon tuolloinen budjetti. Jacksonia Landis muistelee lämmöllä, vaikka hän herättikin tässä ristiriitaisia tunteita.
- Tapasin Michaelin kaksi kuukautta ennen hänen kuolemaansa. Hän pyysi minua tekemään videon ja hänellä oli tulossa konsertteja joista tiesin, etteivät ne toteudu. Hän oli leikellyt itseään niin paljon, ettei hänellä ollut enää nenää. Hän oli kuin Oopperan kummitus.
Landis ei itse ymmärrä, miksi Jackson halusi muuttaa ulkonäköään niinkin radikaalisti.
- Hän oli luontaisesti lahjakkain esiintyjä, johon olen koskaan törmännyt - ja minähän olen tehnyt töitä ihan kaikkien kanssa. Oletko nähnyt hänen ensimmäisen levynsä, Off the Wallin, kantta? Michael oli hyvännäköinen nuori mies, kuten kaikki muutkin Jacksonit. He ovat pilanneet ulkonäkönsä, ja minusta tämä on todella outoa.
Viime aikoina tuottajan töitä paiskinut seitsemänkymppinen John Landis on ollut mukana myös suositussa Superhero Kindergarten -animaatiosarjassa (2021), jossa pääroolia ääninäyttelee Arnold Schwarzenegger. Landis on toiminut kaikissa jaksoissa Ison Arskan ääniohjaajana.
- Arnoldilla on takanaan pitkä ura, mutta komedian suhteen hän on epävarma. Hän on perfektionisti ja istuisi vaikka koko päivän treenaamassa. Minun piti aina sanoa että Arnold, tuo on oikein hyvä, mennäänpä jo seuraavaan kohtaan.
TetraSys Oy.