Suomalainen maalivahtituotanto on välitilassa. Ilmiö on lävähtänyt silmille entistä rajummin tällä kaudella SM-liigassa, kirjoittaa jääkiekkotoimittaja Sami Hoffrén.

SaiPan Niclas Westerholm (kesk.) edustaa kotimaista maalivahtikoulua, kun taas TPS:n ja Kärppien veräjää vartioivat venäläiset Andrei Karejev (vas.) ja Stanislav Galimov. Kuva: Kari Mankonen, Lauri Heino / Lehtikuva, Emmi Korhonen / Lehtikuva

- Nykytilanne on huolestuttava. Sen näkee monilla mittareilla.

Näin kommentoi Leijonien ja KooKoon maalivahtivalmentaja Kari Lehtonen vuosi sitten Urheilulehden haastattelussa, kun kysyin häneltä näkemystä suomalaisesta maalivahtituotannosta ja -valmennuksesta.

Ilmiö ei ole uusi, mutta se on lävähtänyt silmille entistä rajummin tällä kaudella SM-liigassa.

Tällä hetkellä seitsemässä SM-liigaseurassa torjuu ulkomaalainen ykkösvahti. Kokonaismäärä on noussut viimeaikaisten värväysten kautta jo 12 ulkomaalaiseen maalivahtiin, joista viisi torjuu Venäjän passilla.

Se on aika suuri määrä tuontitavaraa. Tilanne ei palvele suomalaista jääkiekkoa optimaalisella tavalla.

Mainitaan nyt heti alkuun, että suomalainen maalivahtituotanto ei ole kriisissä tai yhtä isoa suurta farssia. Kyse on enemmänkin välitilasta, johon on useita eri syitä.

Ensinnäkin kilpailu maailmalla on kiristynyt. Suomi oli takavuosina maalivahtivalmennuksen edelläkävijä, joka näytti muille maille mallia. Vahvat perinteet ja muihin maihin verrattuna varhaisemmassa vaiheessa alkanut maalivahtien valmennuskulttuuri toivat Suomelle kilpailuetua.

Sittemmin muut maat ovat kuroneet etumatkaa kiinni, ja samalla salakavala mukavoituminen iski suomalaiseen maalivahtiperheeseen.

2000-luvun puolivälin aikoihin NHL:ään murtautui ensimmäinen suomalaisvahtien aalto. Miikka Kiprusoff, Pekka Rinne, Tuukka Rask, Kari Lehtonen, Niklas Bäckström, Antti Niemi ja kumppanit pitivät pitkään suomalaisten mainetta yllä maailman parhaassa kiekkoliigassa.

Maalivahtipeli oli pitkään Suomi-kiekon isoin vahvuus, kun samaan aikaan huipputason kenttäpelaajista oli huutava pula. Veskarialan ammattilaiset näkevät, että Suomi-kiekossa tuudittauduttiin asioiden tilaan liikaa ja liian pitkäksi aikaa.

Tämä on luonnollista aaltoliikettä, jota tapahtuu eri maiden pelaajatuotannossa. Vahvuuksista voi tulla heikkouksia tai toisinpäin, kun painotusalueet vaihtelevat.

Kuluneen kymmenen vuoden aikana pääpaino on ollut hyökkääjien ja puolustajien taito- ja yksilökehityksessä. Tinkimätön ja pitkäjänteinen seuratyö kantaa hedelmää. Nyt NHL:n kirkkaissa valoissa pelaa ennennäkemätön määrä suomalaisia huippuluokan kenttäpelaajia.

Kilpailu ja työpaikat maailman huipulla ovat kiven takana. Etenkin maalivahtipuolella. NHL:stä löytyy kerrallaan runsaat 60 maalivahdin paikkaa.

Juuse Saros, 26, on tällä hetkellä kirkkain kruununjalokivi, ja Pohjois-Amerikkaan on siirtynyt potentiaalisia nuoren polven suomalaisvahteja, mutta isossa kuvassa suomalaisessa maalivahtiskenessä olisi petrauksen paikka.

Yhtenä syynä ovat nykyiset resurssipanostukset. Minkä verran maalivahtien valmennukseen on lyöty paukkuja ja minkälaista arki ruohonjuuritasolla on? Asiantuntijoiden mielestä tässä olisi paljon parannettavaa.

Jos maalivahtivalmennukseen ja siihen käytettäviin resursseihin ei panosteta riittävästi kiristyneessä kilpailussa, on selvää, että edessä on kuoppa.

Suunnannäyttäjän viitta on siirtynyt Venäjälle, joka on tällä hetkellä Euroopan kuumin maalivahtimaa. Kehityksestä kiitosta kuuluu myös Suomen suuntaan. Kymmenisen vuotta sitten Suomesta lähti paljon kovan luokan veskarivalmentajia viemään tietotaitoa paikallisille.

Suomalaiset maalivahtivalmentajat toivat kaivattua osaamista ja ymmärrystä nykyaikaisesta maalivahtipelistä, mikä virkisti venäläistä harjoituskulttuuria ja vauhditti sitä modernimpaan suuntaan.

SM-liigassa maalivahtivalmennuksen taso on asiantuntijoiden mielestä yleisesti ottaen korkea. Siksi SM-liiga on myös houkutteleva paikka monille lupaaville (ja huokeille) ulkomaalaisille maalivahdeille.

Huolta aiheuttaa enemmän junioripuolen toiminta ja maalivahtivalmennuksen pirstaloituminen.

Juniorijoukkueet harjoittelevat pääosin kunnallisissa halleissa, missä jääaika on rajallinen. Maalivahtijäiden määrä kalpenee kilpailijamaille.

Suomen juniorisarjoissa marinoituu edelleen lahjakkaita maalivahteja, mutta veskaripolulta "puuttuu" yksi tärkeä taso.

Monille nuorille maalivahdeille hyppäys U20-sarjasta suoraan SM-liigaan on vielä liian suuri. Mestis oli takavuosina elintärkeä kehityspaikka parikymppisille veskareille, jotka tarvitsivat kokemusta aikuisten otteluista.

Mestis on näivettynyt hälyttävään asemaan, mikä heijastuu myös nuorten maalivahtien kehitykseen. Muutamia yksittäistapauksia löytyy, kuten Ilvekseen lainalle siirtynyt Roope Taponen, mutta kokonaisuutena Mestiksestä ei nouse tällä hetkellä riittävästi maalivahteja.

Maalivahtien kehityksessä korostuu pitkäjänteinen työ, mutta laadukasta arkityötä on vaikea tehdä Mestiksessä, jos talvet paiskitaan hommia nälkäpalkalla ja kesäharjoittelua haittaavat arkityöt.

Raha ratkaisee myös liigaseurojen maalivahtivalinnoissa. Ulkomaalaiset maalivahdit ovat monesti halvempia vaihtoehtoja kuin kotimaiset kassarit. Kansainvälisen tason suomalaiset maalivahdit löytävät paikkansa rahakkaimmista eurosarjoista.

Kun suomalaisten maalivahtien kärki SM-liigassa on kaventunut, se on samalla nostanut monilla paikkakunnilla kynnystä palkata suomalaista ykkösvahtia joukkueen vaativimmalle pelipaikalle.

Kuten eräs liigaseuran urheilujohtaja mainitsi, on edullisempaa värvätä ulkomailta kohtuuhintainen ykkösvahti ja täyttää kakkosvahdin paikka halvemmalla suomalaisella maalivahdilla. Muutamissa tapauksissa jopa molemmat tontit ovat ulkomaalaisten hallussa.