Taksinkuljettajan työssä tulee kuulleeksi erilaisia elämänkohtaloita. Joillekin Annika Nicholls haluaisi antaa halauksen, mutta voi tarjota vain nenäliinoja.

Annika Nicholls ajaa työssään 5-7 tuhatta kilometriä kuukaudessa. "Vapaa-ajalla välttelen joutumasta rattiin. Ystävien kanssa liikkuessa ehdotan mieluummin, että nyt on teidän vuoro kuskata minua." Kuva: MTV

Auton nimi on Musti ja sen puikoissa istuu Annika Nicholls, 37-vuotias taksinkuljettaja ja kolmen lapsen äiti Hollolasta. Annika on ajanut pirssiä työkseen kolmen vuoden ajan ja avaa nyt kuskin arkeaan myös uudessa Tolpalla-realitysarjassa MTV3-kanavalla.

- Alun perin hain mukaan ihan vitsinä. En ole koskaan voittanut yksissäkään arpajaisissa enkä kuvitellut, että nytkään tärppäisi. Kun puhelu sitten tuli, olin ensin että apua, mutta uskaltauduin kuitenkin mukaan ohjelmaan, Annika kertoo.

Kuvausten aluksi Annikan autoon asennettiin kolme pientä kameraa.

- Siinä ne olivat koko ajan silmieni edessä. Aika nopeasti niihin tottui.

Musta Skoda on Annikan työpiste. Siellä vallitsee tarkka järjestys: puhelimet ovat omilla paikoillaan, samoin maksupääte, kynät ja nenäliinat.

- Olen vähän sellainen, että kaikki pitää olla heti löydettävissä ja viimeisen päälle siistiä. Jos lattioilla pyörii kiviä, siinä saattaa hermo mennä.

Nenäliinat ovat tarpeen varsinkin, kun kyytiin istahtaa puheliaampi vanhus tai pidemmillä matkoilla, kun elämäntarinoissa ehditään pintaa syvemmälle. Silloin empaattisuus ja ihmistuntemus ovat Annikan vahvuuksia. Joillekin asiakkailleen Annika saattaa olla ainoa juttukaveri moneen päivään.

- Monenlaisia koskettavia elämäntarinoita ja kohtaloita olen tässä työssä kuullut. Vanhuksista aistii nopeasti, jos he ovat paljon yksin. Joskus sanon, että antaisin halin jos pystyisin, mutta voin nyt tarjota vain nenäliinaa.

Ammatti on vaikuttanut Annikan ajotottumuksiin. "Ainakin se on opettanut ennakoimaan liikennettä, ja kaverit joskus huomauttavat, että tultiinpas me perille nopeasti. Se ei meinaa, että kaahaisin, vaan mieli harjaantuu seuraamaan ja ennakoimaan muuta liikennettä paremmin." Kuva: Annika Nicholls

Annika on koulutukseltaan autonasentaja ja siirtyi taksinkuljettajaksi työskenneltyään sitä ennen yhdeksän vuotta henkilökohtaisena avustajana. Viimeisin avustettava liikkui sähkömopolla, jonka kuljettamiseen tarvittiin isompaa inva-autoa ja sen kyydissä Annika pääsi läheltä tarkkailemaan kuljettajan työtä, tapoja ja olosuhteita.

- Mietin, että kuljettajan työ voisi olla kivaa, mutta ajatus viikonloppuöiden kännikuskaamisista ei silloin napannut. Kun myöhemmin törmäsin hakuun Kela-kuskeista, kiinnostuin siitä.

Kun Annika oli säästänyt taksikuskin ammattilupaa varten ja läpäissyt testit, hän pääsi saman tien töihin taksiyhtiö Menevään. Nykyään hän ajaa enimmäkseen päivisin Kela-kyytejä ja sanoo, ettei yksikään päivä toistu samanlaisena. Annika ajaa työkseen kuukaudessa 5000-7000 kilometriä.

- Tyypillisenä päivänä voi joutua mihin päin Suomea tahansa ja usein liikun minuuttiaikataululla, mutta yhtäkään päivää en vaihtaisi pois. Minä todella tykkään työstäni, Annika kehaisee.

- Moni sukulaiseni on ihmetellyt ammatinvalintaani. Olin lapsena arka ja ujo ja tuskin uskalsin edes moikata heistä niitä, joita näin harvemmin. Siksi hyppy palveluammattiin on ollut monelle yllätys. Tässä työssä ei todellakaan voi ujostella tai piiloutua takin sisään.

Supliikkitaitojaan Annika tarvitsee tolpalla kollegojen kanssa sekä asiakkaita kohdatessa. Niitä arveluttavia viikonloppuyövuorojakin hän nykyään ajaa, harvakseltaan mutta kuitenkin.

- Takapenkillä on tullut nähtyä yhtä jos toista, Annika aloittaa.

Kerran kyytiin istui juhlatuulella ollut mies, joka oli matkalla ravintolasta seuraavaan.

- Höpöttelimme niitä näitä, kunnes mies yhtäkkiä vaikeni ja jäi tuijottamaan minua. Käänsin katseeni häneen ja kysyin, oliko kaikki ok. Mies vastasi, että kaikki on hyvin, mutta mentäisiinkö naimisiin!

Annika ei jäänyt yllättävän kysymyksen edessä hiljaiseksi.

- En ottanut häntä hetkeäkään todesta, mutta vastasin silti asiallisesti ja tyynesti: Ei, nyt tällä kertaa en valitettavasti mene teidän kanssanne naimisiin.

Siitä reissusta Annika kertoi kollegoilleen myöhemmin kahvitauolla.

- Joku vitsaili, että olisit nyt sentään kysynyt, miltä miehen pankkitili näytti. Kyllä me sille jutulle naurettiin.

Kun asiakkaita hyppää kyytiin erilaisista tilanteista ja vaihtelevissa tunnelmissa, Annikalta vaaditaan tilanne- ja tunnetajua.

- Tässä juuri ajoin pidempää matkaa erään asiakkaan kanssa, ja tunnelma vaikutti rennolta. Aloin mielessäni lukea asiakasta ja tulkita, uskallanko minäkin heittää vähän rennompaa vitsiä - oivaltaako asiakas sen vai kokeeko esimerkiksi loukkaavana. Osasin toimia oikein ja lopulta nauroimme niin, että molemmilta valui vedet silmistä.

Nyt pikkujoulujuhlakauden keskellä Annikalla on vain yksi erityinen vinkki taksiasiakkaille: varsinkin isommalle porukalle kyyti kannattaa tilata hyvissä ajoin etukäteen. Tila-autoja on valikoimissa huomattavasti vähemmän kuin henkilöautoja.

- Tämä on sitä aikaa, kun meitä pyydetään jatkoille tai annetaan tippiä, kun on "jouduttu" kuuntelemaan juhlijoiden puheliaisuutta. Itse aina ajattelen, että ei sitä tarvitse anteeksi pyydellä, jos tekee mieli rupatella.

Sen sijaan Annikaa jurppii ilmiö, missä yksittäisten kollegojen törttöily hänen kokemuksensa mukaan leimaa koko ammattikunnan. Kun uutisoidaan taksialan villeistä lieveilmiöistä ja kuskien välisistä kahakoista tolpilla, ammattikuljettajan kaahailusta tai jopa asiakkaisiin kohdistuneista väkivaltatapauksista, Annika kuulee niistä heti omassakin autossaan.

- Se, että jossain toisessa kaupungissa tolpalla tapellaan, heijastuu kaikkien meidän työhön. Meiltä kysellään, mitä mieltä olemme kollegoihin liittyvistä uutisista tai pahimmillaan pelätään, että toimimme kaikki jotenkin väärin, Annika sanoo.

- Sellaisilla kuskeilla on peiliin katsomisen paikka. Tolpalla ja kuskintakissa edustetaan omaa firmaa ja koko alaa, eikä se ole paikka typeryyksille.

Musti pääsi kylpyyn vuoron päätteeksi. Auton siisteys on Annikan vastuulla. Kuva: Annika Nicholls

Vaikka naiskuskit eivät ole takseissa enää harvinaisuus, ennakkoluuloihin Annikakin yhä törmää työssään. Annikan edustamalla Menevällä on reilut kaksituhatta taksinkuljettajaa, ja heistä 11 prosenttia on naisia. Kyydissä epäilyksestään kertoo asiakas, tolpalla kollega.

- Kyllä ennakkoluuloja on edelleen. Joskus asiakas on sanonut suoraan, että häntä vähän pelottaa tai ettei hän luota naisen ajotaitoon. Ei siinä muuta voi kuin luvata, ettei ole hätää. Perillä sama asiakas on sitten kiittänyt hyvästä ja turvallisesta kyydistä, Annika kertoo.

- Sitten taas tolpalla tai tauoilla kollegojen kanssa naiskuskin pitää ymmärtää miesten huumorintajua. Se on tuolla liikenteessä usein ronskia ja kaksimielistä. Minä opin pärjäämään niissä tilanteissa näpäyttämällä takaisin tai vastaamalla kahta kauheammin. Siinä on isollakin ukolla mennyt jauhot suuhun: Häh, osaatsäkin tuollaista?

Sen sijaan työoloissa tai palkkauksessa Annika ei ole nähnyt sukupuoleen perustuvaa eriarvoisuutta. Suomessa taksinkuljettajan keskipalkka on Oikotie-palvelun mukaan 2350 euroa kuukaudessa.

- Olemme käsittääkseni samalla viivalla. Useimmilla kuljettajilla on provisiopalkkaus ja tienesteihinsä pystyy selvimmin vaikuttamaan työn määrällä. Minusta palkkaus on ihan kohtuullinen suhteessa työoloihin ja -aikoihin. Ainakaan en ole tässä työssä palkastani valittanut.

Vuorotyön sovittaminen muun perheen päivärytmiin on Annikasta joskus haastavaa. Päiväunet pitäisi ottaa valmistautuessa yövuoroon ja sitten taas jaksaa valvoa, kun yöajosta vaihdetaan päivätyörytmiin.

- Onneksi lasten isä on tukena, vaikka emme enää yhdessä olekaan.

Tolpalla-sarja MTV3-kanavalla 1.12. klo 20.

Lue lisää: "Tipuin polvilleni ja itkin onnesta" - Tiia, 42, ponnisti ammattikoulun penkiltä lääkäriksi

Lue lisää: 11 naista kertoo, paljonko tienaa - me kerromme, miksi palkka-avoimuus kannattaa

Lue lisää: 8 suomalaista kertoo, miten he päätyivät urallaan yllättävään suuntaan - "Aluksi nauroin mieheni visiolle, mutta ei tämä ole ollut hullumpaa hommaa"