Kollaanjoen taistelut talvisodassa tekivät Simo Häyhästä maailman ehkä tunnetuimman tarkka-ampujan. Suuri tarina alkoi naapurin miehen kuolemasta. Talvisodan alkamisesta on kulunut 82 vuotta.

Suru-uutinen iski korpraali Simo Häyhän mieleen raskaasti: naapurin mies Toivo Varis oli kaatunut. Päivä oli torstai 28. joulukuuta 1939. Sotaa oli käyty päivälleen neljä viikkoa.

25-vuotias naapuri Rautjärven Miettilän kylästä ja suojeluskuntakaveri oli poissa. Kaveri, jonka kanssa Häyhä oli kymmeniä kertoja kulkenut kylätietä harjoituksiin Miettilän Suojeluskunnan talolle.

Komppanian ensimmäiset kaatuneet sodan kolmantena ja neljäntenä päivänä olivat olleet ravisteleva järkytys. Ensimmäisessä venäläisten hyökkäyksessä kaatuivat Lauri Leminen ja Janne Rautio. Heidän kuolemansa rajan tuntumassa Suojärvellä jäi Häyhälle lähtemättömästi mieleen - kuten kaikille Jalkaväkirykmentti 34:n 6. komppanian miehille.

Alikersantti Variksen kuolemassa oli kuitenkin jotakin erilaista.

Vihollisen tarkka-ampuja oli osunut Toivo Varista päähään tähystyspaikalla 5. ja 6. komppanian lohkojen rajalla. Luoti lävisti ylähuulen ja tuli ulos niskasta.

Loppu oli ollut kivuton ja nopea, mutta se ei lohduttanut. Sama tarkka-ampuja oli lyhyen ajan kuluessa verottanut komppaniasta jo pari miestä.

Toivo Variksen kuolema tuntui Häyhästä jotenkin erityisen henkilökohtaiselta. Tuttu mies meni. Häyhästä alkoi tuntua, että hänen tehtävänsä on kuitata ystävän kuolema.

Simo Häyhä kuvattuna talvisodan jälkeen. Haavoittuminen jätti jäljet kasvoihin. Kuva: Pekka Elomaa

Komppanianpäällikkö Aarne Juutilainen, eli "Marokon kauhu", otti asian tuoreeltaan puheeksi Häyhän kanssa komentoteltassaan.

-?Se mies otetaan pois päiviltä, Häyhä sanoi päättäväisesti.

Näin muisteli Erkki Vehviläinen, Simo Häyhän naapuri Rautjärveltä, sodan jälkeen.

Tuli ilta. Joukkue asettui telttoihin makuulle Kollaanjoeksi nimetyn pahaisen ojan maisemissa.

Jossain rintamalinjoja jakavan ei-kenenkään-maan takana venäläinen tarkka-ampuja painoi hänkin päänsä levolle. Hän nukahti tietämättä, että linjojen toisella puolella rautjärveläinen maanviljelijä oli mielessään kirjoittanut alle tämän kuolemantuomion.

Eikä hän tiennyt, että hänestä oli tuleva yksi kylmä luku siinä yli toiselle sadalle yltävässä listassa, joka teki tuosta rautjärveläisestä yhden maailman tunnetuimmista tarkka-ampujista.

Päivän valjettua Häyhä meni ampumapaikalleen. Hän oli sitkeä, hän jaksoi odottaa. Silmäpari tähysti metsänrajaa vihollisen puolella etsien kohteen paljastavaa liikettä.

Suomalaisten tulenjohtopaikka Kollaanjoella maantien luona. Kuva: SA-Kuva

Tiellä näkyy venäläisten hyökkäysvaunuja. Kuva: SA-Kuva

Kun sydäntalven valo oli laskemassa, venäläinen tarkka-ampuja luovutti. Hän nousi silmänräpäykseksen ajaksi esiin ampuma-asemastaan. Noin 300 metrin päässä Häyhä otti maalin Pystykorva-kiväärin jyvälle. Maali ei ollut Häyhän näkyvissä kuin sekunnin osien ajan. Se riitti.

Hän oli harjoitellut tätä tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Etusormi koukistui ja otti liipaisimen etuvedon pois. Virittynyt iskuri iski nalliin ja sytytti aloitemassan ja ruudin. Parin kolmen tuhannen ilmakehän paineeseen noussut palokaasu työnsi luodin matkaan.

Suuliekki välähti piipun suusta. Ennen kuin ruutipanoksen syttymisestä aiheutunut pamaus oli ehtinyt venäläisen tarkka-ampujan korviin, ääntä nopeammin kuulasta pakkasilmaa halkonut kuolettava luoti iskeytyi.

Laukaus kaikui hetken Kollaan lumisissa metsissä. Sitten ääni katosi. Se sulautui sodan ääniin ilman, että kukaan olisi kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota.

Luvut Simo Häyhän ampumista sotilaista vaihtelevat 219:sta yli viiteensataan. Huimimmat luvut internetin keskustelupalstoilla hipovat jo 700:aa.

Hurjimmissa lukemissa on ilmaa, ja konepistoolilla ammuttujen vihollisten määrät ovat sekoittuneet tarkka-ammuntaan. Määrät ovat joka tapauksessa niin huomattavat, että ne oikeuttavat pitämään Simo Häyhää yhtenä kaikkien aikojen menestyksekkäimpänä tarkka-ampujana.

Mikä teki Simo Häyhästä kuuluisuuden, joka maine tunnetaan sotahistorian harrastajien parissa vielä 80 vuotta myöhemmin?

Oikeastaan Häyhästä ei pitänyt tulla tarkka-ampuja ensinkään. Suomen armeijassa ei ollut talvisodan alla järjestetty erityistä tarkka-ampujakoulutusta. Silti muutamia hyviä ampujia nimettiin tarkka-ampujiksi. Näin kävi Häyhän kohdalla sotaharjoituksissa vuonna 1938.

-?Tämän jälkeen Simo aloitti entistä määrätietoisemman harjoittelun ainakin ampumatuloksista päätellen, rautjärveläisten sotatietä tutkinut Hannu Narsakka sanoo.

Syntymälahjaksi Häyhä oli saanut ammuntaan tarpeellisia ominaisuuksia. Tarkka näkö ei riitä, pitää kyetä myös hahmottamaan maisemaa kolmiulotteisesti. Sadat ja taas sadat eri valaistusolosuhteissa tähdätyt laukaukset kartuttivat tietoa tuulen, lämpötilan ja maastonmuotojen vaikutuksesta ammuntaan.

-?Simo Häyhä oli nopea. Ampumaradalla oli ketturata, jossa ammuttiin hinattavaan maaliin. Simo pystyi ampumaan kaksi tähdättyä laukausta nopeasti ohi vilahtavaan maaliin, Narsakka kertoo.

Talvisodan alkaessa Suomen 340?000 miehen kenttäarmeijassa oli ampumataidoiltaan hyvinkin kymmeniä Häyhän luokkaa olevia ampujia. Kollaalla valistusupseerina toiminut toimittaja Erkki Palolampi kertoo Kollaa kestää -kirjassa kuulleensa rajavääpeli Pössistä, joka ampui Suojärven lohkolla samasta tuliasemasta 44 laukauksella 41 vihollista.

Kyseessä oli lienee maaninkalainen maanviljelijä Juho Pössi, Erillinen pataljoona 10:stä. Sittemmin Pössi palkittiin jatkosodan ansioidensa perusteella Mannerheim-ristillä.

Lepohetki etulinjassa. Kuva: SA-Kuva

Häyhän osalta ensimmäiset maininnat ovat joulun alta. Palolampi kirjoittaa kuulleensa 6. komppanian Simo Häyhästä, "joka ampui 21. päivä ennätyksensä 25 varmaa tapausta. Kolmen viimeisen päivän saalis oli ollut yhteensä 51 paikalleen jäänyttä vihollista".

Seuraavana päivänä joukko lehtimiehiä vieraili Kollaalla. Koska 6. komppania oli lähimpänä tietä, tuotiin toimittajat sinne. Kirjailija Mika Waltarin oppaana oli komppanian pastori Antti Rantamaa, joka vinkkasi tälle 138 vihollista ampuneesta Simo Häyhästä.

Jostain syystä Waltari ei kirjoittanut lukemaa Helsingin Sanomissa julkaistuun rintama­reportaasiinsa, vaikka siinä lueteltiin muita "Kollaan sankareita". Ehkä Waltari piti lukua liian suurena uskoakseen sitä.

Sodan jälkeen elokuussa 1940 Häyhä muisteli lehtimiesten käyntiä.

"Ennen joulua kävivät pastori Rantamaa, kirjailija Mika Waltari Juutilaista ja minua valokuvaamassa kuin joinakin ihmeinä. Tahtoivat meidän nimikirjoituksemme ja niin olimme jonkun päivän kuluttua oikein painettuina Suomen Kuvalehteen", Häyhä kirjoitti pienessä "Sotamuistojani" -vihkosessa kuukausia myöhemmin. Tuolloin Häyhä muisteli tilillään olleen 150 venäläistä sotilasta.

19. tammikuuta 1940 Rantamaa kirjoitti Häyhällä olevan 181 kaatoa. Viikkoa myöhemmin komppaniaan tuli pyyntö laatia hänestä ansioluettelo. Ruotsalainen "Suomen ystävä" halusi nimittäin lahjoittaa kultamitalin ansioituneelle taistelijalle.

Komppanianpäällikön tehtäviä sijaistanut Rautjärven suojeluskunnan paikallispäällikkö, luutnantti Soini Salo tarttui toimeen kansakoulunopettajan tarmolla. Hän laski Häyhän ampuneen 199 vihollista. "Hän on toiminut konepistoolin ja pikakiväärin ampujana, joten konetuliaseilla ampumansa ryssämäärä kohonnee vähintään yhtä suureksi", Salo lisäsi.

Näin syntyi ensimmäinen sotaväen virkavastuulla laadittu arvio Häyhän toiminnasta tarkka-ampujana.

Tämän jälkeen konepistoolilla ammuttujen luku ei voinut todennäköisesti enää kasvaa, sillä sotatapahtumat muuttuivat Kollaan rintamalla sellaisiksi, että konepistoolia ei enää käytetty. Mutta kiväärillä Häyhä napsi miehiä tasaiseen tahtiin. Seuraava lukema on 29. tammikuulta ja vähemmän tunnettu.

-?Konekiväärijoukkueen johtaja vänrikki Osmo Mutkikainen kirjoitti omaan sotapäiväkirjaansa Häyhän ampuneen 203, Narsakka kertoo.

Viimeinen dokumentteihin jäänyt lukema on kirjoitettu 12. Divisioonan esikunnassa. Se kertoo Häyhän ampuneen 17. helmikuuta 1940 mennessä 219 vihollista.

Tammikuussa 1940 venäläiset keräsivät voimaa lopulliseen läpimurtoon. Hyökkääjä kulutti suomalaisten voimia jatkuvalla tykkitulella ja toistuvilla hyökkäyksillä. Kun sotaan oli lähdetty, komppanioissa oli ollut 160 miestä. Tammikuun lopulla esimerkiksi 4. komppaniassa oli enää 30 miestä. Hevos- ja keittiömiehet oli otettava taisteluasemiin.

Kollaan puolustajat alkoivat väsyä. Sotaa oli käyty pari kuukautta, mutta miehet eivät olleet päässeet kertaakaan lepoon. Divisioonan komentajat kiersivät rohkaisemassa väsyneitä puolustajia, sillä Kollaa ei saanut pettää. He tiesivät sodan ison kuvan. Laatokan rannassa kymmeniä­tuhansia venäläisiä oli saarrettu mottiin. Jos venäläiset pääsisivät vapauttamaan saarretut joukkonsa, se voisi romahduttaa Kannaksen puolustuksen ja koko suomalaisten puolustuksen.

Kollaata puolustavan Jalkaväkirykmentti 34:n kestokyky alkoi olla romahduspisteessä. Vihdoin helmikuussa pataljoonaan oli tullut odotettu puhelinsanoma. Rykmentti vaihdettiin lepoon yöllä 18.-19. helmikuuta.

Samassa yhteydessä tuli mahdolliseksi tehdä taistelutahtoa ylläpitävää PR-työtä. Simo Häyhä sai käskyn pukeutua vitivalkoiseen lumipukuun. Hänelle luovutettiin lehdistön seuratessa palkintokivääri toiminnastaan tarkka-ampujana.

Kyse oli ruotsalaisen liikemiehen ja Suomen ystävä Eugen Johansson ostamasta Sako-tarkkuuskivääristä. Lahja oli olemassa, sille piti löytää arvoisensa ottaja. Sotilaspastori Antti Rantamaa ehdotti 12. divisioonan komentajalle, eversti Antero Svenssonille tuttua miestä.

Rintamakirjeenvaihtajat ja -valokuvaajat todistivat palkinnon luovuttamista.

-?Radion iltauutisissa luettiin Simon saaneen palkinnon. Silloin tajusimme tuvassa, että se on meidän Simo, veljentytär Sanni Friari muisteli IS:n haastattelussa 2009.

Eversti Svensson (vas.) ojensi lahjakiväärin Häyhälle. Kuva: SA-Kuva

Kaikki olivat ällikällä lyötyjä. Ainoalla lomallaan Simo ei ollut puhunut sanaakaan tällaisista asioista.

Tämän jälkeen alkoi lehdissä ilmestyä uutisia Häyhästä. Usein niiden takana oli sama Juutilaisen teltassa viihtynyt valistusupseeri Palolampi, joka aina jokaiseen lehteen hieman varioi kaatuneiden vihollisten lukumäärää. Tarina Kollaan taitavasta tarkka-ampujasta alkoi kasvaa.

Maaliskuun alussa 1940 venäläiset käynnistivät Kollaan rintaman etelälaidalla Ulismaisissa saarrostavan sivustahyökkäyksen. Varhain 6. maaliskuuta Häyhän komppania sai hyökkäyskäskyn. Häyhä johti omaa joukkuettaan kivääri aseenaan.

Tavoite oli jo melkein saavutettu, kun Häyhän kasvoihin osui räjähtävä luoti, joka repi osan leukaa. Haavoittunutta lähdettiin vetämään joukko­sidontapaikalle. Joukkojen keskuudessa alkoi kiertää hurja huhu: Häyhä on kuollut. Väärä tieto pääsi lehtiin saakka.

Häyhän evakuoinnin myöhemmät vaiheet ovat olleet epäselviä omaisillekin. Lääkityksen vuoksi hän itse ei muistanut evakuointia.

-?Simo vietiin reessä jsp:ltä Pääsidontapaikka 1:een Salmensillan kansakoululle, jossa hän oli kaksi päivää. Sieltä hänet vietiin 12. kenttäsairaalaan Soanlahteen ja edelleen sairasjunalla Kinkomaan sotasairaalaan, Narsakka kertoo.

Tarkka-ampujan sodat oli sodittu, mutta hän selvisi elossa. Koti Kiiskilässä jäi syyskuun 1944 välirauhansopimuksessa Neuvostoliiton puolelle. Hän ei mennyt naimisiin ja viihtyi enemmän perheen uudella asutustilalla Ruokolahden Utulassa.

-?Simo sai sitten oman kylmän tilan Syyspohjasta, rakensikin sinne, mutta ei asunut siellä, veljentyttö Sanni Friari kertoi.

Häyhä teki metsätöitä, metsästi ja kalasti. Sotien jälkeen poliittinen ilmapiiri muuttui. Legenda tunnettiin. Eräissä häissä muuan poliittisesti aktiivinen humalainen tuli aseen kanssa uhkai­lemaan. Häyhä kuunteli ja poistui paikalta. Tapaus oli poikkeus.

Simo Häyhä kuoli vuonna 2002 Haminassa. Kuva: Juha Metso

Enemmistö rajaseudun Ruokolahden ja Rautjärven ihmisistä arvosti ja kunnioitti aidosti Häyhää.

Hän antoi siihen aihetta.

-?Simo ei koskaan rehennellyt sota-aikaisilla asioilla. Vastasi jos kysyttiin, siskonpoika Veikko Vento kertoi IS:lle vuonna 2016.

Häyhä kantoi sodan arpia loppuelämänsä. Hän ei tuntenut katkeruutta.

-?Kun kysyin tunteeko hän vihaa entistä vihollista kohtaan, Simo vastasi että ei. Sanoi, että osuma tuli rehellisessä mies vastaan mies -ottelussa.

-?Tein vain sen, mitä käskettiin, hän itse tapasi vastata niille, jotka kyselivät sotavuosista.

Artikkeli on julkaistu alun perin vuonna 2020.