Eläkkeet ovat yhteisiä varoja, ja on tärkeä varmistua, että ne ovat hyvässä hoidossa, sanoo llmarisen toimitusjohtaja Jouko Pölönen Taloussanomien haastattelussa.

-?Kaksi-kolmekymppiselle sanoisin silti, että meillä on maailman seitsemänneksi paras eläkejärjestelmä. Hekin tulevat saamaan ansaitsemansa eläkkeen, Ilmarisen toimitusjohtaja Jouko Pölönen sanoo. Kuva: Eriika Ahopelto

Työeläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Jouko Pölönen toivoo, että seuraava hallitus alkaa valmistella kolmikantaista työtä yksityisten eläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan sääntelyn uudistamiseksi.

Sijoitustoiminnan sääntely on noussut viime aikoina entistä vahvemmin esille yhtenä keskeisenä keinona parantaa eläkejärjestelmän kantokykyä. Sijoitusten tuotto pitäisi saada paremmaksi, jotta eläkevarat riittävät tuleville sukupolville.

Viime vuonna myös Eläketurvakeskuksen entinen toimitusjohtaja Jukka Rantala käsitteli työeläkevarojen sijoitustuottojen parantamista selvityksessä, johon toive tuli työmarkkinajärjestöiltä.

Viesti on sekä Rantalan esiselvityksessä että Ilmarisella selvä. Matalista koroista seuraa, että sijoituksilta odotettujen tuottojen ja sallitun riskitason välillä on iso ristiriita.

Eläkeyhtiöillä on nyt osakkeita noin 50 prosenttia kaikista sijoituksista.

-?Ilman vakavaraisuuskehikkoa osuus voisi olla 60, jopa 70 prosenttia. Korot ovat nollassa, valtion lainat eivät tuota mitään, hyvä luottoriskikään ei tuota juuri mitään. Minkä takia eläkevaroja on sijoitettava tuottamattomiin korkopapereihin? Pölönen ihmettelee.

Alla oleva laskelma havainnollistaa, miten huimista summista puhutaan, jos tuotto nousee vain yhden prosenttiyksikön.

Harjoituslaskelma osoittaa asian mittaluokan

Tällaisia tuotot voisivat olla 10 vuoden päästä 245 miljardin euron lähtötasolta, jos oletetaan, että tuotto on 4 prosenttia tai 5 prosenttia vuodessa.

4 %: 118 miljardia euroa (48 % kumulatiivinen tuotto 10 vuodessa)

5 %: 154 miljardia euroa (63 % kumulatiivinen tuotto 10 vuodessa)

Ero: 36 miljardia euroa (15 %)

Myös Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander on ottanut varovaisesti kantaa nykyistä parempien sijoitustuottojen saamiseksi. Suomalaisten eläkerahat pitäisi saada tuottamaan yhtä hyvin kuin parhailla ulkomaisilla verrokeilla.

Aiemmin syksyllä tanskalaisprofessori Torben M. Andersen kehui Suomen eläkejärjestelmää sinänsä toimivaksi ja eläkeyhtiöiden viime vuosien sijoitustuottoja hyviksi, mutta totesi, että ruotsalaiset ja tanskalaiset eläkesijoittajat pääsevät vielä parempiin tuottoihin.

Myös hänen mukaansa sijoitustoimintaa ja vakavaraisuuden sääntelyä pitäisi Suomessa uudistaa - kuten järjestelmää muiltakin osin.

Eläkeyhtiöiden riskinottoa rajoitetaan vakavaraisuussäännöksillä. Keskinäisillä eläkeyhtiöillä, Ilmarisella, Varmalla, Elolla ja Veritaksella sääntely on huomattavasti tiukempaa kuin valtion, kuntien tai kirkon työntekijöiden eläkevakuuttajilla.

Nämä ovat niin kutsuttuja puskurirahastoja, joidenka sijoitustoimintaa ei rajoiteta vakavaraisuussäännöksillä.

Tiukkaa sääntelyä halutaan - perustellusti - siksi, että yksityiset eläkeyhtiöt kilpailevat asiakkaista ja niillä voisi olla houkutus kilpailla sijoitustuotoilla siten, että eläkevarat altistuvat liian koville sijoitusriskeille.

Nykymallin ongelmat liittyvät Pölösen mukaan muun muassa sääntelyn lyhytjänteisyyteen ja myötäsyklisyyteen.

-?Sääntely tarkoittaa sitä, että vakavaraisuusrajan yläpuolella pitää olla jok'ikinen päivä. Se ajaa käytännön sijoitustoiminnan liian lyhyeen horisonttiin.

Tästä esimerkkinä on Elo, jonka Finanssivalvonta asetti valvontaan viime vuoden maaliskuussa. Tuolloin pandemia syöksi osakekurssit poikkeuksellisen rajuun laskuun, jolloin Elon vakavaraisuus painui hetkellisesti kehikon alapuolelle.

Fiva kuvasi Elon koronakevään toimintaa taitamattomaksi ja varomattomaksi. Elo on kiistänyt Fivan näkemyksiä ja katsoo valvovan asiamiehen asettamisen heikentävän vakuutettujen etua ja tuottavan sille maineriskin.

Pölösen mukaan vakavaraisuussäännön ei pitäisi johtaa siihen, että riskiä joudutaan pienentämään eli myymään osakkeita huonolla hetkellä, jolloin osakkeiden hinnat ovat alhaalla.

-?Silloinhan pitkäaikainen sijoittaja mieluumminkin lisäisi osakkeita. Pitkällä aikavälillä osakkeet antavat parhaimman tuoton, mutta niihin sisältyy kurssiheilahtelua, jonka kanssa pystymme elämään mainiosti.

Pölönen katsoo, että tietty kehikko on hyvä olla.

-?Nämä ovat yhteisiä varoja, ja on tärkeä varmistua, että ne ovat hyvässä hoidossa. Holtittomia riskejä ei pidä ottaa. Tarvitaan läpinäkyvyyttä, raportointia ja seurantaa.

Pölösen mukaan kehikko voisi olla joustava, kun nyt raja on kiinteä. Vahinkovakuutus- ja henkivakuutusyhtiöillä on omassa sääntelyssään joustavuutta. Kun osakekurssit ovat korkealla, raja nousee ja kuristaa liikaa riskinottoa ja päinvastoin.

Suomalaisessa eläkejärjestelmässä vuosi 2013 oli merkittävä vedenjakaja. Siihen asti suuret ikäluokat tekivät töitä ja maksoivat eläkemaksuja enemmän kuin eläkkeitä maksettiin ulos kulloisenakin vuonna. Tästä eteenpäin eläkemaksut eivät ole enää riittäneet eläkkeiden maksamiseen yksityisellä sektorilla.

Kun eläkemenot ovat kahdeksan viime vuoden aikana alkaneet ylittää maksutulot, erotus on katettava rahastojen sijoitustuotoilla. Esimerkiksi koronavuonna maksuja oli peräti 7,6 miljardia euroa vähemmän kuin menoja.

Noin kolme neljäsosaa lakisääteisistä työeläkkeistä rahoitetaan kunkin vuoden työeläkemaksuilla ja osa siis rahastoiduista varoista ja niiden tuotoista. Lain mukaan eläkelaitoksen vastuulla on sijoittaa varat tuottavasti ja turvaavasti.

Nykyisin siis noin neljäsosa maksettavista työeläkkeistä tulee rahastoista, mutta osuus kasvaa lähivuosikymmeninä. Kun pienemmät ikäluokat tulevat työikään, suurenee rahastotuottojen painoarvo.

Kertyneisiin työeläkevaroihin verrattuna vastuut ovat jo yli kolme kertaa suuremmat kuin varat. Riippuen siitä, millä diskonttokorolla vastuut lasketaan, puhutaan joko noin 700 miljardin tai jopa tuhannen miljardin euron eläkevastuista eli jo karttuneista ja kertyneistä eläkelupauksista, Pölönen huomauttaa.

-?Ja varoja on 245 miljardia euroa. Tässä on se haaste: pienenevä väestö ja maksajakunta. Kasaamme taakkaa lapsenlapsillemme, ja se ei ole sukupolvien välisessä katsannossa reilua.

Eläkerahastot ovat tuottaneet hyvin, kiitos keskuspankkien ja valtioiden massiivisen elvytyksen, Pölönen sanoo. Tuotto-odotus seuraavalle kymmenelle vuodelle ei kuitenkaan välttämättä ole samaa tasoa matalan korkotason oloissa.

Lokakuussa joukko Sdp:n kansanedustajia jätti Kimmo Kiljusen johdolla sosiaali- ja terveysministeriöön kirjallisen kysymyksen pienten työeläkkeiden korottamisesta.

Ei ole yllätys, mitä Pölönen tästä ajattelee.

-?Minusta se on edesvastuutonta puhetta. Se on täysin työeläkejärjestelmämme perusperiaatteiden vastaista. Työeläkkeen peruslogiikka on, että ansainta ja karttuma syntyy puhtaasti työansioiden perusteella.

Sinänsä hän ymmärtää huolet pienituloisimpien eläkeläisten toimeentulosta, mutta ongelmaa pitää ratkoa muilla konsteilla, kuten takuu- ja kansaneläkejärjestelmän kautta tai elinkustannuksiin vaikuttamalla. Jakopuheet tarkoittaisivat, sitä että "käydään pahasti lastemme ja lastenlapsiemme kukkarolla".

Pölönen alkoi itse säästää eläkepäiviä varten jo alle kolmekymppisenä.

-?Perusturva pitää tulla eläkejärjestelmästä, mutta haluaako sitten rinnalle eri säästämisen ja sijoittamisen muotoja, sitä kannattaa miettiä. Jos nuorena aloittaa, vaikka ensin muutamalla kympillä, siitä tulee vuosikymmenten aikana isokin summa.

-?Kaksi-kolmekymppiselle sanoisin silti, että meillä on maailman seitsemänneksi paras eläkejärjestelmä. Hekin tulevat saamaan ansaitsemansa eläkkeen. Sitä karttuu jo tutkinnon suorittamisesta ja heti työuran alusta.

Pölönen huomauttaa, etteivät sijoitustuotot kaikkiaan eläkkeiden kantokykyä ratkaise, vaan tarvitaan ennen kaikkea työntekijöitä syntyvyyden ja työperäisen maahanmuuton kautta.