Pohjois-Savon pohjoispuolen eli Ylä-Savon menestyksen taustaa pengotaan parhaillaan perusteellisesti kolmevuotisessa tutkimushankkeessa. Hanke on samalla Olvi-säätiön syntymäpäivälahja tänä vuonna 130 vuotta täyttävälle Iisalmen kaupungille.

Alue tunnetaan menestyvistä yrityksistään Olvista, Ponssesta ja Genelecistä. Iisalmen kaupunki markkinoikin itseään ihmeidentekijänä. Uutisissa on ollut paljon esillä alueen yrityksien työvoimapula.

Suomen historiassa Ylä-Savo näyttäytyy kuitenkin myöhään asutettuna ja elinoloiltaan niukkana alueena.

Yli puoli miljoonaa euroa maksavan historiatutkimuksen tavoitteena onkin selvittää, mitkä olivat alueen elämisen ehdot ennen modernin yhteiskunnan muodostumista. Tutkimusta tehdään Jyväskylän yliopistossa. Samaan pakettiin kuuluu Ylä-Savon kotiseutumuseon perusnäyttelyn uusiminen.

Pohjoinen Savo on kaukana suurista kaupungeista ja yliopistoista

Iisalmessa asuva Jyväskylän yliopiston tutkija Jaana Luttinen on tyytyväinen, kun vihdoin yliopistojen osalta katveeseen jääneen alueen historiaan paneudutaan huolella. Luttinen odottaa, että esille tulee uudenlaisia tulkintoja Ylä-Savon kehityksestä.

- Mukana on useita tutkijoita, joiden kesken syntyy hyviä keskusteluja, ja samalla yhdessä nähdään pidempiä linjoja, Luttinen kertoo.

Ylä-Savon historia kytkeytyy Saimaan vesistön ja savolaisten kaskeamiskulttuurin kautta osaksi koko Savon eli nykyisten Etelä- ja Pohjois-Savon historiaa. Vahvat paikalliset piirteet ovat kuitenkin kiinnostavia.

Ylä-Savossa on vallalla voimakas oman alueen identiteetti. Tästä huolimatta sieltä on pidetty aina yhteyttä muualle, ja käyty vilkkaasti kauppaa, muun muassa Oulun ja Pietarin suuntiin. Ihmiset ovat liikkuneet vesireittejä pitkin.

Pohjanperä, joka asutettiin aikaisemmin kuin on luultu

Tutkimuksen alkuvaiheessa käydään vielä läpi Ylä-Savon asutushistoriaa. Iisalmen pitäjä perustettiin 1627. Juuret Ylä-Savoon löytyvät kuitenkin jo varhaisemmalta keskiajalta Tavinsalmen kuninkaankartanon rakentamisen ajoilta. Kartano sijaitsi Kuopion Maaningalla sijaitsevassa Tavinsalmessa.

- Kartanon pohjoispuoli on melko tarkkaan nykyinen Ylä-Savon talousalue, tutkija Olli Matikainen kertoo.

Tuolloin Ylä-Savo oli erämaata, joka tunnettiin nimellä Norrbotten eli Pohjanperä. Tämä näkyy edelleen paikannimissä kuten Lapinlahti. Lappi-sana tarkoittaa syrjäistä asuinpaikkaa (ja viittaa myös metsäsaamelaisiin).

- Siellä liikkui paljon eränkävijöitä, mahdollisesti vielä metsäsaamelaisia ja sekaväestöä, jossa oli kenties savolaisia ja karjalaisia, Matikainen kertoo.

Keskeiset elinkeinot olivat kalastus ja turkismetsästys. Ihmisiä oli kuitenkin enemmän kuin mitä tähän mennessä on luultu.

- Pitkään luultiin, että Ylä-Savo asutettiin vasta 1500-luvulla. Luulo on syntynyt siitä, että aikaisemmin asutuksen ajateltiin tarkoittavan talonpoikaista elämäntapaa.

- Historiallinen tulkinta on ollut Savon asutuksen syynä olleen yllättävä väestönkasvu, mutta nyt ajatellaan, että ihmiset levittäytyivät alueelle pikkuhiljaa, ja osa jäi pysyvästi asumaan, Matikainen kertoo.

Keskiajan kuluessa nimenomaan kaskeavat savolaiset olivat asutuksen muurinmurtajia.

Jyväskylän yliopiston kokoelmissa on ainutlaatuinen professori Ahti Rytkösen noin 15 000 valokuvan kansantieteellinen kuvakokoelma. Mukana on yli 1 300 korkeatasoista valokuvaa 1900-luvun alun Ylä-Savosta.

Jo keskiajan lopussa alueella eli rikkaita talonpoikia

Alueelle jäävistä suvuista tuli menestyviä talonpoikaissukuja. Rikkautta todistaa dokumentti, jossa kerrotaan vuonna 1571 kannetusta hopeaverosta. 20 varakkaimman verotettavan joukossa oli kuusi talonpoikaa Ylä-Savosta.

- Hyvin tuttuja nimiä kuten Niskanen ja Rytkönen, Matikainen kertoo.

Mutta onko historian jatkumo niin yksinkertainen, että muinaisen Ylä-Savon menestyjistä voi vetää suoran johtopäätöksen nykyisen Ylä-Savon menestykseen.

Jaana Luttinen myöntää, että tavallaan voi.

- Silloiset hyvin toimeentulevat talonpojat menestyivät samoilla tuotteilla kuin mitä alueella nytkin kehitetään, Luttinen sanoo.

Esimerkiksi voita myytiin jo 1600-luvulla. Nykyään Lapinlahdella on iso Valion meijeri.

- Mutta toisaalta elämä oli myös aikamoista taistelua. Noin joka viides vuosi oli katovuosi. Oli sotia ja nälkävuosia, hän kuvailee.

Keisarin toimet ja Saimaan kanava hyödynnettiin Ylä-Savossa

Keskeinen käännekohta kohti parempia aikoja tapahtui 1850-luvulla, kun Venäjän keisari Aleksanteri toinen päätti Krimin sodan jälkeen julistaa Suomen uudistusohjelman, joka pyrki liittämään Suomea entistä enemmän kohti Pietaria. Tuolloin avattiin myös Saimaan kanava, jonka merkitys kaupankäyntiin oivallettiin heti Ylä-Savossa.

Vieremän Salahmin talollinen Petter Kumpulainen, josta tuli myöhemmin myös valtiopäivämies, näki, että Kuopion ja Iisalmen välinen kanavayhteys täytyy toteuttaa, jotta Ylä-Savosta syntyy vesireitti Saimaan kanavalle, Luttinen kertoo.

Voikauppa suorastaan kukoisti. Sen edistämiseksi Iisalmen kaupungin kupeeseen Peltosalmelle perustettiin meijeri- ja karjakkokoulu 1875 - ja sittemmin myös maanviljelyskoulu. (maatalousoppilaitos ja meijerikoulu). Sen lisäksi Iisalmesta haluttiin kaupunki, jonka kauppahuoneet veivät voita Pietariin.

Iisalmen kauppala rakennettiin suorastaan tyhjästä vuonna 1860 ja kaupunki Iisalmesta tuli vuonna 1891.

- Tuolloin Ylä-Savossa oltiin modernisaation kynnyksellä ja kytkeydyttiin osaksi maailmaa, Luttinen kuvaa.

Menestystarinan rinnalla kulkee kuitenkin toisenlainen tarina. Kaikille tilojen jälkipolville ei riittänyt työtä ja toimeentuloa, joten alueella eli yhä enemmän köyhää tilatonta väestöä. Siltä osin 1800-luvun lopussa tilanne oli koko Pohjois-Savossa maan synkin.

- Samaan aikaa tapahtui edistymistä ja kurjistumista, Luttinen tiivistää.

Aiheesta voi keskustella 29.11.2021 kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Turun yliopistosäätiö sai ison testamenttilahjoituksen Suomen historian tutkimustyöhön

Puumerkeillä merkittiin omaisuutta satoja vuosia sitten - harrastajatutkija kiersi Turunmaan saaristoa ja löysi esineistä yli 500 symbolia

Katso:

Tämä on Iisalmea (Matkailufilmi Iisalmen kaupungista ja sen ympäristöstä)