Suomessa painetaan vuosittain miljoonia kirjoja. Se on sivistysmaan merkki, mutta mihin laitetaan komeat tietosanakirjasarjat, Päätalot, Hietamiehet, Mankellit, Utriot, Tervot ja Kähköset, joita kukaan ei halua?

Kierrätyskeskukseen tuleva päivän lasti: 140 banaanilaatikollista lahjoitettuja kirjoja. Kuva: Antti Hämäläinen

Seitsemää veljestä on myyty vuosien saatossa 1,5 miljoonaa kappaletta, Tuntematonta sotilasta 700?000 kappaletta, Kalle Päätalon kirjoja yhteensä 3,6 miljoonaa. Läheskään kaikkia ei ole vielä hävitetty, ja uutta nidettä pukkaa.

Kun pitkästä aikaa on päästy kirjamessuille, niin oletettavasti sieltä tullaan ulos tavallistakin painavampien kirjakassien kanssa. Useimmille uutuuskirjoille käy samalla tavalla kuin autoille: kun ne viedään ulos, niin myyntiarvo romahtaa jo kättelyssä.

Entisaikaan näyttävä kirjahylly oli sivistyskodin merkki, nyt monissa kodeissa ei ole koko hyllyä lainkaan.

Kierrätyskeskus seuloo kirjat nopeasti. Hyllyissä niiden myyntiaika on vain kolme kuukautta, sen jälkeen ne menevät ilmaishyllyihin tai paperinkeräykseen. Kuva: IS/Antti Hämäläinen

Toisaalta monet mittarit kertovat edelleen vahvasta lukuinnosta. Siitä kertoo sekin, että Suomessa julkaistaan kirjoja yhä lähes 10?000 nimekkeen vuosivauhdilla Asukasta kohden se on paljon (keskimäärin noin 1,7-1,8 kirjaa/1?000 asukasta), mutta kaukana kärkimaasta Islannista (4,1/1?000 as).

Suomen Kustannusyhdistys tilastoi jäsenkustantamojensa painattaneensa ja myyneensä eteenpäin viime vuonna yli 11 miljoonaa kirjaa. Yhdistykseen kuulumattomien kustantajien painatusmääriä ei ole tilastoitu, mutta niistä kertyy hyvinkin muutama miljoona lisää. Lisäksi suurimmilla kustantajilla on toistakymmentä miljoonaa kirjaa varastoissaan.

Luvut kuulostavat isoilta, mutta vielä kymmenen vuotta sitten ne olivat kaksinkertaisia.

Mihin nämä miljoonat kirjat sitten päätyvät, jos yhä useampi vaihtaa kirjahyllynsä paikalle jätti-tv:n? Entä näyttävät tietokirjasarjat ja satojatuhansia painetut Päätalot?

Osa vastaukseen saadaan pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksesta Espoon Nihtisillasta.

- Meille on tullut tänä vuonna 460?000 kiloa kirjoja, eli keskipainon mukaan laskettuna noin 1,150 miljoonaa kirjaa. Viitenä päivänä viikossa tulee keskimäärin 7 lavallista kirjoja; yhteen lavaan mahtuu 20 banaanilaatikollista, eli 140 banaanilaatikkoa joka arkipäivä, keskuksen tuotehallintapäällikkö Miia Podworsky kertoo.

Kierrätyskeskuksen tuotehallintapäällikkö Miia Podworsky näkee nopeasti, millä kirjalla voisi olla myyntipotentiaalia ja mikä heitetään suoraan jätepaperiksi. Kuva: IS/Antti Hämäläinen

Vuotta on vielä jäljellä, joten kiloja kertyy lisää, Podworskyn arvion mukaan 600?000 kilon raja voi ylittyä. Se tarkoittaa lähes 1,5:tä miljoonaa kirjaa.

- Kova piikki oli silloin, kun korona alkoi viime vuonna, ja ihmiset siivosivat kotejaan. Toisaalta olemme joka vuosi lisänneet toimipisteiden määrää, mikä näkyy heti myös tavaran määrässä.

Siivosin käyntiä varten omaa hyllyäni ja tarjoan repullisen kirjoja Podworskyn arvioitavaksi. Elämäkertoja ja urheilukirjoja, uusimmat viime vuodelta, vanhimmat muutaman vuoden takaa.

- Hyvää tavaraa, näistä suurin osa menee verkkokaupan myyntiin, Podworsky sanoo minuutin pinoa katsottuaan. Arviointi vaatii ammattitaitoa ja käsitystä siitä, millä kirjoilla voi olla jälleenmyyntiarvoa. Potentiaalisimpia myydään alkuun Kierrätyskeskuksen verkkokaupassa.

Kaikkiin pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksiin lahjoitetut kirjat kuljetetaan Nihtisiltaan, jossa ne arvioidaan, lajitellaan ja hinnoitellaan. Sen jälkeen ne lähtevät takaisin eri toimipisteisiin, eivät satunnaisesti, vaan niin että jokaisessa myymälässä on mahdollisimman monipuolinen tarjonta.

Suurimmalla osalla liki 1,5 miljoonasta vuosittain lahjoitetusta kirjasta ei ole kuitenkaan mitään käyttöä. Palataan siihen myöhemmin.

Kun Kierrätyskeskus pistää lajitellut kirjansa myyntiin, niin keskihinta on 2 euroa. Se on pakottanut divarit tarkistamaan liikeideaansa ja keskittymään laatuun, esimerkiksi tietokirjoihin ja aikaa kestäviin klassikoihin.

- Mitä kevyempi sisältö, sitä nopeammin kirja vanhenee ja arvo laskee. Esimerkiksi elämäkerrat vanhenevat nopeasti, Suomen Antikvariaattiyhdistyksen puheenjohtaja Timo Surojegin sanoo.

Itse Helsingin Kampissa liikettä pitävä Surojegin on nähnyt paljon kotikirjastoja, joita antikvariaateille tarjotaan.

- Tulin juuri yhdestä paikasta, jossa oli tarjolla 10 banaanilaatikollista kirjoja. Valitsin niistä 20 kirjaa. Loput olivat sitä tavaraa, mitä Suomi on myyty täyteen.

Miten neuvot niitä, jotka haluavat päästä näistä kirjoista eroon?

- Eihän siinä auta muu kuin viedä ne kierrätykseen tai paperinkeräykseen.

Harrastekirjat ovat lastenkirjojen ohella Kierrätyskeskuksen kirjoista kysytyimpiä. Kuva: IS/Antti Hämäläinen

Suomen suurimmat kirjankustantajat ovat jäseninä Suomen Kustannusyhdistyksessä, joka tilastoi jäseniensä tuotokset sekä nimekkeiden määrän, painosmäärän ja myyntien mukaan.

Nyt ollaan sylttytehtaalla, sillä yhdistyksen jäsenkustantamot painattivat viime vuonna yhteensä 11,3 miljoonaa kirjaa.

- Se on kaikkien tappio, jos kirjoja joudutaan makkeloimaan. Nyt riskit ovat onneksi pienempiä kuin takavuosina, sillä lisäpainosten ottaminen on entistä helpompaa ja nopeampaa, yhdistyksen johtaja Sakari Laiho sanoo.

Kierrätyskeskuksesta voi löytää muutamalla eurolla suhteellisen uusiakin kirjoja, mutta Laihon mielestä monien kirjojen elinkaari on jopa kasvanut viime aikoina.

- On kirjoja, joihin kiinnostus laskee dramaattisesti jo puolessa vuodessa, mutta etenkin moni tietokirja kestää hyvinkin pitkään.

Laiho ei usko printatun kirjan kuolevan sukupuuttoon, edes äänikirjojen uhatessa.

- Kotien kirjahyllyt ovat ehkä pienempiä kuin ennen, mutta sisältö on sitäkin rakkaampaa. Kirjalla on edelleen arvonsa esineenä.

Kirjan arvoon uskotaan myös kirjakaupoissa, tietenkin. Kirja on edelleen suosittu lahja, vaikka se lopulta päätyisikin kierrätykseen tai paperinkeräykseen.

- Kustantajilta tulee tarjontaa todella paljon. Osa löytää ostajansa, osa hiipuu, mutta on ilmiökirjoja, jotka elävät todella pitkään, Suomalaisen Kirjakaupan toimitusjohtaja Minna Kokka sanoo.

Printattuja kirjoja edullisempien äänikirjojen suosio kasvaa, mutta Kokka sanoo niiden myös tukevan perinteisten kirjojen myyntiä. Osa haluaa hankkia kuuntelemansa kirjan hyllyynsä fyysisenä.

- Olemme seuranneet tarkkaan Ruotsia, jossa kirjojen digitalisaatio on muutaman vuoden meitä edellä. Siellä on jo merkkejä siitä, että printattujen kirjojen myynti ei enää laske.

Palataan Espoon Nihtisiltaan, jossa poimitaan kirjalahjoituksista helmet, mutta samalla annetaan saattohoitoa sadoilletuhansille, vuosien kuluessa miljoonille ja miljoonille kirjoille.

Kirjojen vastaanottohalli on täynnä seulontaa odottavia kirjoja pursuavia lavoja. Laatikoista pilkottavat komeat tietosanakirjasarjat, Päätalot, Hietamiehet, Mankellit, Utriot, Tervot, Kähköset.

Kaikki kelpaavat. Tai kaikki otetaan ainakin vastaan.

Kierrätyskeskuksen lajittelun läpäisseet kirjat päätyvät siisteihin riveihin eri myymälöiden hyllyille. Kuva: IS/Antti Hämäläinen

- Vajaat 40 prosenttia saadaan hyödynnettyä, noin 26 prosenttia myydään, osa menee ilmaishyllyihin, Miia Podworsky kertoo. Osa myydyistä palaa myöhemmin takaisin Kierrätyskeskukseen.

Vastaanottohallin pihalla on 22 isoa jäteastiaa siistissä rivissä. Niihin sullotaan ne kirjat, joiden elämään ei enää uskota. Lassila & Tikanoja hakee lastin 2-3 kertaa viikossa. Kirjat saavat uuden elämän paperiteollisuuden raaka-aineena, muun muassa uusiopaperina - ongelmajätettä ne eivät siis ole!

Kierrätyskeskuksen lajittelupisteissä on taukoamaton kuhina. Lopulta kirjat ovat siisteissä riveissä eri myymälöissä.

- Me niin tykätään kirjoista! Podworsky sanoo vilpittömästi.

Niin tuntuvat tykkäävän muutkin suomalaiset. Vaikka Kierrätyskeskuksen läpi kulkee miljoonia kirjoja, niin se on todellakin vain pieni osa Suomen "kirjallisuusvarallisuudesta". Hämmentävän suuri osa piileksii yhä kotien hyllyissä - niissä yhä harvemmissa.