Ilta-Sanomien lukijat kertovat kömmähdyksistään ulkomailla.

Moni mokailee ulkomailla. Joskus syy on oma huolimattomuus, toisinaan huijatuksi tuleminen. Kuva: Colourbox

Ihana vapauden tunne, aurinkoa ja hyvää ruokaa!

Tätä kaikkea on lomailu ulkomailla, mutta se voi olla myös stressiä ja kiirettä, jopa riskiä tulla huijatuksi.

Majoitusvaraussivusto Hotels.com teetti selvityksen, jonka mukaan viimeisen puolentoista vuoden aikana ulkomaille matkustaneista 35 prosenttia myönsi sortuneensa näillä matkoillaan matkailumokiin.

Lue lisää: Suomalaisten yleisimmät matkamokat tapahtuvat usein jo kentällä - yhtä viidestä on huijattu taksissa ulkomailla

Mokat ovat tuttuja myös Ilta-Sanomien lukijoille. Osa mokista on itse aiheutettuja, mutta moni on tullut huijatuksi, mikä ei tietenkään ole huijatun vika.

Tällaisia kömmähdyksiä ulkomailla on sattunut:

- Takavuosina Tallinnassa otimme taksin ajellaksemme pitkin Tallinnaa. Sovimme taksikuskin kanssa tietyksi ajaksi kokonaishinnan.

Lähdimme ajelemaan. Taksikuski sanoi, että laitetaan mittari päälle, että näet, paljonko matka maksaisi, jos käytössä olisi mittari.

Kun tulimme satamaan, taksikuski ajoi poliisiauton viereen. Kun tarjosin sovittua summaa, kuski näytti mittaria. En voinut muuta kuin maksaa, että ehtisin laivaan.

- Menin Kapkaupungissa syömään. Maksoin laskun isolla setelillä, ja lasku oli alle puolet siitä. Tarjoilija otti rahan ja häipyi. Odottelin, kunnes nainen tuli näkyville ja vinkkasin hänet luokseni. Pyysin takaisin vaihtorahoja, jotka hän hetken kinastelun jälkeen toi. Väitti luulleensa loppuja tipeiksi. Sanoin, että annan tippejä, jos on aihetta. Nyt on aihe olla antamatta. Enkä antanut.

- Kaverini tuli käymään Espanjaan luokseni. Oli sunnuntai. Hän tuli taksilla ja soitti parkkipaikalta, että tulenko selvittämään tilannetta, sillä kuski pyysi häneltä 160 euroa matkasta. Mitkään kortit eivät kuulemma kelvanneet.

Osaan sen verran espanjaa, että pärjään. Huomasin heti, ettei kyseessä ole virallinen taksi.

Taksikuski pyysi lentokenttämatkasta 160 euroa. Tarkkaavainen suomalaismies piti pintansa, ja matkan hinnasta päästiin sopuun. Kuva: Colourbox

Taksikuski suorastaan pelästyi, kun puhuin hänelle espanjaa ja minulla oli kännykkä kädessä. Pelkoa lisäsi, kun laitoin pihaportin kaukosäätimellä kiinni.

Kysyin, miksi matka maksoi 160 euroa. Kuski yritti selittää, että kyseessä on sunnuntailisä. Sanoin, että matka maksaa kentältä 25 euroa sunnuntaisin, sillä olen tullut kentältä taksilla kotiin kymmeniä kertoja.

Kun uhkasin soittaa poliisit, kuski kysyi, olisiko 20 euroa hyvä. Sovittiin niin.

Minulta on yritetty samaa virallisessakin taksissa, joten en anna periksi.

- Minua on yritetty huijata useamman kerran. Taksit yrittävät veloittaa liikaa, autovuokraamot yrittävät ujuttaa lisäkuluja ja joskus he ovat soitellet tai viestitelleet perään karhuten olemattomista rengasrikoista.

Pahimmassa tapauksessa on tylysti lisätty laskulle summa, jota olen sitten karhunnut takaisin valokuvatodisteiden kera.

- Pahin mokani on ollut osallistua seuramatkoille tai järjestetyille kiertoajeluille. Mikään ei vie lomafiilistä nopeammin, kuin näillä matkoilla mukana olevat huonokäytöksiset tai tietämättömät ihmiset.

"Tarjoilija otti rahan ja häipyi", kertoo yksi. Kuva: Colourbox

- En katsonut tarpeeksi tarkkaan missä osavaltiossa lentokenttä on ja mitä aikavyöhykettä siellä käytetään. Olin hotellissa aivan lähellä, eikä tullut mieleenkään, että muutaman kilometrin päässä oleva lentoasema onkin toisessa osavaltiossa ja eri ajassa.

- Minä olen joutunut kaksi kertaa taksikuskin huijaamaksi. Ensimmäisellä kerralla Vilnassa kuski vaati käteismaksua ja antoi automaatista nostamastani suuresta setelistä takaisin käytännössä arvottomia Valkovenäjän seteleitä.

Toinen tapaus Kööpenhaminassa oli vielä törkeämpi. Otin ravintolasta iltakymmenen aikoihin taksin takaisin hotellille ja sanoin kuskille: "To hotel Opera".

Muutaman kilometrin jälkeen huomasin, että kuski ajoi aivan väärään suuntaan. Kuski sanoi, että "tehän sanoitte haluavanne oopperaan, kohta olemme perillä".

Väärin on toki mahdollista kuulla, mutta pitäisi olla selvää, että mikään näytös ei ala näin myöhään. Matkan jälkeen selvitin, ettei rakennus, johon hän minua oli ensin ajamassa, ollut ooppera, vaan jokin konferenssikeskus.

Kuski ajoi minut kyllä hotellille, mutta otti tietysti maksun koko ajamastaan matkasta. Jäinpä miettimään, kuinka monelle muulle hotelli Oopperaan haluavalle hän oli vuosien varrella tehnyt saman tempun.

- Kunnon moka oli, kun huomasin Suomeen lähdön yhteydessä Saksan laivarannassa, että passi oli jäänyt kotiin. En olisi ehtinyt hakea sitä, ajoa kun olisi ollut 1?500 kilometriä. Helpotus oli suuri, sillä pienen kuulustelun jälkeen Saksan liittovaltion poliisi kirjoitti minulle lupalapun, joka oikeutti lähtemään maasta ja palaamaan takaisin Saksaan.

- Minä mokasin ensimmäisen ja viimeisen kerran, kun käsimatkatavaroissani oli piikkikampa eli niin sanottu permiskampa. Olen kampaaja, ja sitä ei olisi saanut olla, joten se otettiin pois.

- Olin Amerikkaan lähdössä. Juuri koneeseen noustessa huomasin, että tarkistuskortti oli hävinnyt. Onneksi stuertti löysi sen läppäriltä, kun näytin passin numeron.

- Minulla oli Kairossa taksin kanssa vaikeuksia. Oli kieliongelmia. Piirsin paperille, mitä maksaa matka pyramidilta keskikaupungille.

Matka meni muuten hyvin, mutta kuski koukkasi mielestäni ainakin kymmenen kilometriä sivuun näyttämästäni reitistä. Taksimies sanoi vain "hetkinen" ja pysäytti auton kadun varteen. Istuin puoli tuntia tulikuumassa autossa. Sitten kuski tuli takaisin ja piirsi paperille rehevän näköisen naisen. En tiedä, oliko kyseessä vaimo, äiti vai muu tuttavuus. Oliko kuski saanut ruokaa?

No, hotellille päästiin ja hinta oli juuri se, mitä lappuun oli raapustettu. En loppupeleissä tykännyt kyttyrää. Lomallahan minä olin.