Riikka Karppisen maailma mullistui vuonna 2004, kun hän oli kymmenvuotias koulutyttö Suomen pienimmässä kyläkoulussa. Maailman neljänneksi suurin kaivosyhtiö Anglo American aloitti malminetsinnät hänen kotikylässään sijaitsevalla Viiankiaavan suolla.

- Siitä hetkestä lähtien Viiankiaapa on ollut elämässäni joka päivä, hän kertoo kirjassa Sodankylän Jeanne d'Arc - Riikka Karppisen tie vaikuttajaksi.

Kyllä, 27-vuotias Riikka on kirjoittanut yhdessä toimittaja Joonas Lehtosen kanssa muistelmat matkastaan kaivosten maailmassa. Riikasta on tehty dokumenttielokuva Aktivisti, jonka mukana hän on kiertänyt maailmaa kertomassa kaivoksista, jotka muuttivat hänen elämänsä suunnan. Hänestä, kaivosmiehen tyttärestä, tuli ympäristövaikuttaja, aktivisti.

Mutta ensin oli suo, Viiankiaapa.

- Vuonna 2002 kun oli kahdeksanvuotias, Viiankiaavan alueelle valmistui pitkospuureitti. Se avasi pääsyn myös paikkoihin, joihin kesäaikaan ei ollut kenelläkään kulkua, Riikka kertoo.

"Keväisin aapa muuttui laajaksi järveksi, ja känkkyräiset männyt ja kitukoivut näyttivät kasvavan keskeltä kirkasta vettä. Äänimaailma oli massiivinen: kurkien huuto, kuovien ujellus ja liron sirkeä viserrys, kun se toisteli omaa nimeään.. Suokukot teatraalisissa kaulureissaan olivat kuin Afrikan savannilta, jota syksyisin Viiankiaavan okranväriseksi värjäytyvät niittypellot myös mielestäni muistuttivat." (Ote Kirjasta Sodankylän Jean d'Arc)

Lieneekö sattumaa, että Riikka Karppinen syntyi kansainvälisenä soidensuojelupäivänä 30. heinäkuuta 1994? Taistelunsa lapsuuden satumaisemasta, Viiankiaavan suosta, hän aloitti kymmenen vuotta myöhemmin.

-Ajattelin, ettei malminetsintä täällä voi olla mahdollista. Että varmasti joku aikuinen puuttuu näin epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen. Mutta niin ei koskaan tapahtunut. Lopulta minä puutuin, hän muistelee.

Vuonna 2009 Viiankiaavalta löytyi yksi Euroopan merkittävimmistä malmiesiintymistä.

- Aloin puhua projektin etenemisestä kotona epätoivoiseen sävyyn. Isäni kysyi, miksen itse alkaisi vastustaa kaivosta julkisesti, Riikka muistelee.

Tammikuussa 2011 hän pääsi isän avustuksella tapaamaan ympäristöministeriön silloista kansliapäällikköä Hannele Pokkaa ja ympäristöministeri Paula Lehtomäkeä. Vaikka presidentti Tarja Halosen kalenterista ei löytynyt aikaa, sitä löytyi monelta kansanedustajalta yli puoluerajojen.

Kesän kynnyksellä asiat etenivät vauhdilla. Enää piti saada media kiinnostumaan. Syksyllä Lapin Kansa ehdotti jutuntekoa paikan päällä Viaankiaavalla.

Eikä aikaakaan, niin Riikka Karppisesta tuli kasvot kaivoskeskustelulle. Juttuja tekivät ensin kotimainen media, sitten saksalainen Der Spiegel, brittiläinen The Guardian, uutiskanava Al Jazeera ja niin edelleen.

Riikka vietti 18-vuotispäivänsä Ylen Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa aavan laidalla kaivosyhtiön kairausjälkiä esitellen ja tuli valituksi kunnanvaltuustoon juuri ennen kuin pääsi ylioppilaaksi vuonna 2012.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Riikka Karppisesta (vihr.) tuli 24-vuotiaana tuli yksi koko Suomen äänikuningattarista ja Lapin kaikkien aikojen eniten ääniä saanut vihreä ehdokas, joka ei tullut valituksi edes 7818:lla henkilökohtaisella äänellä. Kymmenellä lisä-äänellä hänestä olisi tullut kansanedustaja.

- Se oli tiettävästi kaikkien aikojen suurin äänimäärä, jolla on jääty Suomen eduskuntavaaleissa rannalle, Riikka tietää.

"Kyllä maailma muuttuu"

Tällä hetkellä Riikka Karppinen työskentelee viestintätoimisto Milttonin viestintäkonsulttina ja toimii Sodankylän kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Mutta kaivoksista hän haluaa puhua toisessa roolissa, luonnonsuojelijana, ympäristövaikuttajana - tai aktivistina.

- Kaivosteollisuuden intressit eivät voi mennä muiden arvojen yli. Onhan muillakin alueiden käyttötarkoituksilla arvonsa: luonnosuojelulla, puhtaalla juomavedellä, matkailulla ja muilla elinkeinoilla.

- Pitää nähdä iso kuva ja kaivostoiminnan yhteisvaikutukset. Kaivosten vaikutukset ympäristöön tulee olla pienemmät, talouteen suuremmat, Riikka kiteyttää.

Kuin varkain keskustelu hiipii takaisin politiikkaan.

Ratkaisevaa Riikan taistelussa ovat ensimetrien jälkeen sittenkin olleet vaalitulokset niin kunnallis- kuin eduskuntavaaleista. Se, että hänestä tuli ääniharava ja vieläpä pohjoisessa, jossa luonnonsuojelu on perinteisesti ollut lähinnä vitsi ja vihreillä alhainen kannatus.

- Vaalimenestys on osoittanut, että pohjoisessa on ihmisiä, jotka ovat huolissaan huomisesta ja siitä, kuka tulevaisuudesta on päättämässä. Kyllä maailma muuttuu. Pohjoisessakaan en ole yksin näiden asioiden kanssa.

Ennakkotapaus koko Euroopassa

Riikka Karppisen taistelu on edelleen omaa luokkaansa myös suuressa mittakaavassa: Viiankiaapa on ennakkotapaus, koska se on luonnonsuojelualue.

Viiankiaapa liitettiin kansalliseen soidensuojeluohjelmaan jo ennen Riikan syntymää vuonna 1988. Vuonna 1996 hänen mummonsa sai kirjeen: Viiankiaapa oli päätetty suojella EU:n alaiseen, luonnon monimuotoisuutta tukevaan Natura-ohjelmaan.

Käytännössä se tarkoitti, että maat pakkolunastettiin valtion omistukseen - tai suojelukseen, kuten mummo silloin luuli ja lohduttautui.

Voimassa olevan kaivoslain mukaan malminetsintä on sallittua suojelualueella.

Ylioppilaaksi kahdessa vuodessa

Riikka suoritti lukion kahdessa vuodessa ja painoin ylioppilaslakin päähänsä syksyllä 2012 . Runsas viikko sen jälkeen Rovaniemen hallinto-oikeus kumosi Anglo Americanin jatkomalminetsintäluvan Viiankiaavalla. Syy oli malminetsinnästä aiheutuvien ympäristövaikutusten puutteellinen arviointi.

Kaivoshanke jäädytettiin, mutta vain väliaikaisesti.

Tällä hetkellä, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, kaivoshanke Viiankiaavalla etenee hitaasti, mutta uhkaavasti.

Vuoden vaihteessa kaivosyhtiö esitti ympäristövaikutusten arviointiselostuksen (YVA) ELY-keskukselle, joka palautti sen uudelleen käsittelyyn puutteellisena. Jos YVA korjausten jälkeen menee läpi, mutta kaivoshankkeen katsotaan heikentävän Natura-suojelua, asia siirtyy valtioneuvoston päätettäväksi.

- Jos kaivostoiminta saisi vihreää valoa Viiankiaavalla, sekä Suomen että EU-komission pitää antaa lausunto siitä, saako Natura-alueelle perustaa kaivoksen, Riikka avaa vyyhtiä.

Hänen mielestään pimentoon on jäänyt, miten suuresta ennakkotapauksesta asiassa on kyse pelkästään juridisesti:

- Natura-alueiden purku johtaisi siihen, että moni muukin kaivosyhtiö saisi poikkeusluvan ja oikeuden toiminnalleen luonnonsuojelualueilla. Siitä alkaa koko suojeluverkoston pirstoutuminen.

"Olisin 56-vuotias kun toiminta loppuu"

Anglo-American-yhtiö ennustaa, että kaivostoiminta Viiankiaavalla pääsisi alkamaan vuonna 2027. Riikka ei sitä usko. Edessä on vielä monta etappia, ja lupaprosesseista tulee pitkiä.

- Jos lupaprosessi menisi yhtiön toiveiden mukaisesti, tuotanto voisi alkaa ennen vuotta 2030. Kaivoksen toiminta jatkuisi noin 20 vuotta, eli vuoteen 2050 asti. Minä olisin silloin 56-vuotias, Riikka laskee.

Riikka on matkan varrella oppinut, että kaivosteollisuuden prosessit voivat kestää vuosikymmeniä.

- Vastassa ovat eri mittaluokan toimijat, suuret voimat, maailman suurimmat yhtiöt resursseineen ja rahoineen. Asetelma on epätasa-arvoinen: paikalliset ihmiset taistelevat yksin ilman korvauksia ja elävät asian kanssa vuodesta toiseen.

Kaivoskiistoja ympäri Suomen

Rikka Karppisen taistelu jatkuu edelleen, ja nyt kaivoskiistoja käydään ympäri Suomen. Lupa- ja valvontaviranomaisena kaivoksille toimii Tukes. Sen sivustoilla kohdassa malminetsintäluvat ja -valtaukset tulee vastaan 1089 osumaa pelkästään tälle vuodelle.

Kaivosten puolustajat korostavat, että Suomessa toimi vuonna 2020 vain 45 kaivosta, jotka peittävät maan pinta-alasta vaivaiset 0,1 prosenttia. Kaivoskriitikot suosivat toista näkökulmaa: malminetsintävarausten ja kaivosten yhteismäärä vastaa seitsemäsosaa Suomen pinta-alasta.

Niin tai näin, meneillään on kaivosbuumi, ja Suomi haluaa eettisen kaivostoiminnan edelläkävijäksi.

Eikä vähintään siksi, että ilmastokeskustelu käy kuumana - muun muassa sähköautoihin, matkapuhelimiin, tietokoneisiin, tuulivoimaloihin ja aurinkopaneeleihin tarvitaan kipeästi kaivoksista saatavia mineraaleja.

Lue myös: On naiivia vastustaa kaivoksia jos taistelee ilmastonmuutosta vastaan, sanoo malminetsintäyhtiön johtaja Noora Ahola

Riikan mielestä asia on ristiriitainen.

- Ilmastonmuutosta ei voi ratkaista luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvarojen ylikulutuksen kustannuksella. Juuri nyt kaivostoiminnalle on asetettava tiukat rajat ja ehdot säätelemään toimintaa, koska kaivosbuumi on laajentumassa kaikkialle.

Viiankiaavalla on Riikan mukaan sattunut jo toistakymmentä öljyvahinkoa - siitä huolimatta, että käynnissä on vasta etsintä. Yhtiö aikoo hyödyntää kaivossuunnitelmassaan uusia menetelmiä, ja se huolestuttaa Riikkaa.

- Juuri näin toimittiin myös Talvivaarassa, missä aiheutettiin massiivinen ympäristökatastrofi. Vaikka hankkeita suunniteltaisiin kuinka hyvin etukäteen, näin laajassa toiminnassa on mahdotonta ennakoida vahinkoja.

Kaivoslaki menee uusiksi

Kaivoslakia ollaan parasta aikaa uudistamassa, ja ilmassa on paljon muitakin kysymyksiä: minkälaiset rajat kaivostoiminnalle pitää asettaa?

Miten taataan, että kaivosyhtiö korvaa mahdolliset ympäristöhaitat? Saako kaivoksen perustaa luonnonsuojelualueelle ja miten käy luonnon monimuotoisuuden? Kuinka monikansallisten kaivosyhtiöiden verorahat saataisiin Suomeen?

Entä mitä on eettinen kaivostoiminta? Riikan mukaan siihen on pitkä matka.

- Vastuullisuutta viljellään muotisanana, mutta käytännössä sitä ei ole määritelty mitenkään. Nytkin luonnolle haitallista kaivostoimintaa markkinoidaan ilmastotekona, hän huomauttaa.

- Myöskään yksikään Suomeen perustettu kaivos ei poista kaivostoimintaa Kongosta. Epäeettistä kaivostoimintaa säännellään kansainvälisin laein ja sopimuksin sekä sillä, että yhtiöt itse korjaavat ongelmallista toimintaansa.

Kansalaisaloite kohti kestävää kaivostoimintaa

Kansalaisaloite Kaivostoiminnalle rajat on kerännyt yli 60 000 allekirjoitusta.

Riikkakin on allekirjoittanut aloitteen. Se vastaa juuri siihen tarpeeseen, josta hän on puhunut pikkutytöstä asti. Aloitteessa määritellään, minkälaisin ehdoin kaivostoiminnasta tulisi kestävämpää.

- Kaivostoimintaa ei tule sallia luonnonsuojelualueilla, Natura-alueilla tai pohjavesialueilla. Myös matkailulle ja muille elinkeinoille kriittisen tärkeät alueet tulee rajata kaivostoiminnan ulkopuolelle.

Kaivosteollisuus puolestaan julistaa, ettei Suomessa edes tehdä tarpeeksi kaivosalan edistämiseksi. Se haluaa, että raaka-ainehuollon varmistaminen nostettaisiin nykyistäkin tärkeämmäksi tavoitteeksi. Muuten, kaivosteollisuus linjaa, Suomi jää jatkossa isojen jalkoihin kovenevassa raaka-ainekisassa.

Uusia kaivoksia kannatetaan myös siksi, että niiden sanotaan tuovan työtä, asukkaita ja tuloja. Riikka Karppisen mielestä odotukset ja laskelmat ovat epärealistisia. Hän antaa esimerkin Sodankylästä, jossa vuonna 2011 oli noin 9000 asukasta:

- Vuoteen 2020 mennessä asukasluvun piti Kevitsan kaivoksen ansiosta nousta 20 000:een. Todellisuudessa se on vähentynyt. Kunnassa on tällä hetkellä noin 8000 asukasta, eli väestönkasvun vaikutus alueilla ei ole niin suuri kuin puheissa luvataan, Riikka sanoo.

- Meiltä siis louhitaan luonnonvarat, mutta taloudellinen hyöty on vähäinen. Nämä ovat raskaita prosesseja pienelle kunnalle.

Samalla, kun Riikka edelleen uskoo että yksi ihminen voi vaikuttaa, hän myöntää, että häntä pelottaa.

- Kyse on peruuttamattomista asioista, joilla on laajat vaikutukset. Isoilla toimijoilla on isot mittakaavat. Menetetty luonto ei palaudu - siksi tämä on sukupolvikysymys: mitä me jätämme jälkeemme?

"Tänään on marraskuinen lauantai. Aamulla Viiankiaavalla oli hiljaista. Yöpakkanen oli jäädyttänyt aavan kasvit kuuraan. Ne rouskuivat kenkieni alla, ja minun kulkuni oli kaikki, mitä suolla tapahtui. Jos sen kätköissä talveen varautuivat linnut, hyönteiset tai matelijat, tiedän, että niistä jokainen keskeytti puuhansa ja niiden uteliaat korvat, katseet ja tuntosarvet olivat kaikki kohdistuneet kulkuuni. Niin äänekkäänä jäätyneiden lätäköiden räsähdykset soivat, ehkä jopa kilometrien kantamiin." (Ote Kirjasta Sodankylän Jean d'Arc)

Yle Perjantai: Hyvät, pahat ja kaivokset. Sean Ricksin vieraina ympäristövaikuttaja Rikka Karppinen ja kaivosyhtiö Latitude 66 Cobaltin viestintäjohtaja Jussi Lähde. Yle TV1 perjantaina 26.11 klo 21.05 alkaen, tai katso vaikka heti Areenasta alta.

Lisää aiheesta:

On naiivia vastustaa kaivoksia jos taistelee ilmastonmuutosta vastaan, sanoo malminetsintäyhtiön johtaja Noora Ahola

Suomalaiset pääsivät lausumaan huolensa ruotsalaiskaivoksesta tuomioistuimelle: lisääntyville myrkkypäästöille tiukat rajat ja puolueeton valvonta

Tavoitteena 2 500 kiloa kultaa vuodessa: kanadalaisyhtiö avaa jälleen kaivoksen Raahessa isoin odotuksin, vaikka toiminnalla on värikäs historia

Järvi pois, louhos tilalle - Terrafame haluaa kuivattaa puolet Kolmisoppi-järvestä ja rakentaa tilalle louhoksen. Luonnonsuojeluliiton mukaan uhkana ovat louhimisesta jäävät sadat miljoonat tonnit kaivannaisjätettä.

Etelä-Saimaa: Kaivosyhtiö Nordkalk keskeyttää ympäristölupaprosessin rikastushiekan uudesta läjitysalueesta Lappeenrannassa - selvityksiä tehdään ainakin vuoden 2022 loppuun asti