Naisten toisilleen suoltamat törkeät kommentit ovat asia, josta usein vaietaan. Loppupeleissä kyse on valinnasta, jonka motiiveja on mahdotonta käsittää sukupuolesta riippumatta, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Iida Tani.

Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Ilta-Sanomat julkaisi tänään artikkelin, jossa julkisuudesta tutut naiset kertoivat kohtaamastaan vihapuheesta. Muun muassa juontaja Alma Hätönen, ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmed sekä meteorologi Anniina Valtonen kertoivat avoimesti saamastaan palautteesta, joka usein on sävyltään kaikkea muuta kuin asiallista.

Ahmed kertoi saavansa törkeitä viestejä muun muassa ihonväristään ja uskonnostaan, Hätönen ja Valtonen puolestaan ulkonäöstään ja ammattitaidostaan. Naisista useampi tunnusti kokeneensa, että asiattomien kommenttien perimmäinen tarkoitus on saada heidät vaikenemaan. Törkeän palautteen määrä koettiin kohtuuttomana.

Tunnettujen suomalaisnaisten kokemuksia tukee myös Tilastokeskuksen viimekeväinen kyselytutkimus. Tutkimuksen perusteella nuoret naiset saavat sosiaalisessa mediassa osakseen hyökkäävää käytöstä ja epäasiallisia lähestymisiä huomattavasti miehiä enemmän.

Olisi ihanaa ajatella, että kaiken tämän keskellä pitäisimme toistemme puolia. Näin ei kuitenkaan ole.

Naisten toisilleen suoltamat törkeät kommentit ovat asia, josta usein vaietaan. Toisinaan tuntuu, että aihe on lähes tabu. Näin ollen julkisesta keskustelusta voi helposti syntyä mielikuva, että naiset saavat asiatonta palautetta ainoastaan miehiltä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi Valtosen ja Hätösen mukaan valtaosa negatiivisesta palautteesta on peräisin naisilta.

Ilmiö on surullinen ja hätkähdyttävä. En voi olla pohtimatta, mikä saa naiset arvostelemaan toisiaan näin käsittämättömän karulla tavalla maailmassa, jossa olemme edelleen monella tapaa altavastaajan roolissa.

Universaalia selitystä asialle tuskin löytyy, mutta mahdollisia motiiveja lienee monia. Toki toisinaan kyse voi olla silkasta ajattelemattomuudesta. Saatamme sanoa ääneen ensimmäisenä mieleen juolahtavan ajatuksen ymmärtämättä lainkaan, miltä se toisesta ihmisestä tuntuu. Etenkin sosiaalisessa mediassa matka ajatuksesta lähetettyyn viestiin on usein valitettavan lyhyt.

Taustalla voi kuitenkin olla muutakin.

Vaikka tätä ei usein haluta myöntää, kyse voi olla esimerkiksi kateudesta. Ihminen saattaa syvällä sisimmässään haluta samaa, mitä toisella on, liittyy se sitten sosiaaliseen asemaan, parisuhteeseen tai ulkoisiin ominaisuuksiin. Erinäisistä syistä tähän ei kuitenkaan kyetä, jolloin kateus saattaa nostaa päätään.

Motiivi törkeän kommentin lähettämiseen voi toisaalta kummuta myös ihmisen omasta epävarmuudesta. Sukupuolesta riippumatta ihminen voi haluta sortaa toista tunteakseen itsensä paremmaksi. Kyseiselle henkilölle tämä voi olla ainoa hänen tuntemansa keino kohottaa itsetuntoaan.

Vaikka epävarmuus on inhimillistä, ovat keinot sen käsittelemiseen täysin väärät, mikäli kokee tarvetta lytätä toista alas parantaakseen omaa asemaansa.

Toisinaan kyse on kuitenkin puhtaasti sisäistetystä naisvihasta. Sisäistetty naisviha ei suinkaan tarkoita, että vihaisimme aktiivisesti kaikkia naisia, vaan se on usein tiedostamatonta. Sisäistetty naisviha voi näkyä esimerkiksi naisten aliarvioimisena, eriarvoisena kohteluna ja naisellisten piirteiden vähättelynä.

Niin surullista kuin se onkin, sisäistettyä naisvihaa löytyy myös naisista itsestään. Valitettavan usein se myös heijastuu suoraan siihen, miten suhtaudumme toinen toisiimme. Vaikka naiset periaatteessa ajattelisivat pitävänsä toistensa puolia, asenteissa saattaa piillä naiseuteen kohdistettua vähättelyä.

On kerta kaikkiaan vaikea ymmärtää, mikä saa toisen ihmisen arvostelemaan toisen ulkonäköä tai persoonaa. Esimerkiksi törkeän kommentin lähettäminen on prosessi, jonka aikana on lukuisia mahdollisuuksia luopua aikeistaan. Loppupeleissä kyse on valinnasta, jonka motiiveja on mahdotonta käsittää - sukupuolesta riippumatta.

Vaikka sosiaalinen media on omiaan ruokkimaan tällaista toimintaa, näkyy esimerkiksi sisäistettyä naisvihaa myös puheissa ja teoissa.

Olen itsekin törmännyt esimerkiksi työelämässä tilanteisiin, joissa kaikista äänekkäimmin minua ovat arvostelleet toiset naiset. Olen saanut kuulla ottavani työpalavereissa liikaa tilaa ja minua on varoitettu antamasta itsestäni "hankalan naisen" kuvaa.

Miesten ohella myös ulkonäköäni ovat kommentoineet erityisesti itseäni vanhemmat naiset, eivätkä suinkaan positiiviseen sävyyn. Ulkonäköön kohdistuva kommentointi esimerkiksi työelämässä on paitsi turhauttavaa ja loukkaavaa, myös täysin irrelevanttia. Asiallista kritiikkiä saa antaa, mutta sille täytyy aina olla perusteet.

Jos huomaa kritisoivansa esimerkiksi toisen naisen älykkyyttä, pätevyyttä tai ulkonäköä huolettomasti ja täysin ilman syytä, sortuu silloin ylläpitämään yhteiskuntamme vanhanaikaisia rakenteita ja piileviä asenteita, jotka edelleen yrittävät mahduttaa meitä yleisesti hyväksyttyyn muottiin.

Vihaan itse syvästi sanontaa, jonka mukaan nainen on naiselle susi. Valitettavan usein tämä kuitenkin tuntuu pitävän paikkansa.

Tämä on surullinen tilanne maailmassa, jossa seksismi, seksuaalinen häirintä, naisten heikompi taloudellinen asema ja työelämässä vallitseva epätasa-arvo ovat edelleen todellisia ongelmia. Ongelmia, joiden edessä naisten soisi pitävän yhtä.