Marraskuusta huolimatta Immalanjärven vesi näyttää houkuttelevalta. Kun auringonsäteet osuvat veteen, pohjaan asti näkee helposti.

Immalanjärvi on keskikokoinen järvi, joka sijaitsee Imatran kupeessa, Etelä-Karjalassa. Järven eteläosaan sijoittuu Suurisuon valuma-alue. Järvi laskee Unterniskan jokea pitkin Vuokseen ja sieltä edelleen Venäjälle Laatokkaan.

Immalanjärvi on Suomessa poikkeuksellinen, sillä se on puhdas. Ekologiselta tilaltaan Immalanjärvi on erinomainen. Se on luonteeltaan karu ja hiekkapohjainen.

- Yleensä järvet omat Suomessa tummahkoja ja humuspitoisia, sanoo Immalanjärvi-hankkeen koordinaattori Maarit Moisio Saimaan vesiensuojeluyhdistyksestä (SVSY).

Kesäisin Immalanjärven uimarannat täyttyvät ihmisistä ja kalastajista. Järvi on kuuluisa suurista lahnoista, ja sen vesissä elää 18 eri kalalajia.

Mutta Immalanjärvelläkin on oma murheensa.

Metsä kasvaa, mutta vesi rehevöityy

Murheen nimi on lähellä Venäjän rajaa sijaitseva Laitilanlahti.

Siinä kohdassa Immalanjärven vesi on fosforipitoisempaa ja sameampaa kuin muualla järvessä, sillä valuma-alueelta mukaan kertyy järveä rehevöittäviä ravinteita.

Ravinteiden alkuperä on turvepohjainen suometsä.

Yleisesti järvi heijastelee aina valuma-alueen yläpuolella olevan alueen tilaa ja sitä, millaisessa käytössä se on.

Immalanjärven tapauksessa metsässä risteävät ojat, jonne kertyy vettä. Osassa vesi virtaa vauhdilla, osassa se näyttää seisovan paikallaan.

- Mitä suurempi virtaus, sitä suurempi riski, että ravinteet ja kiintoaines lähtevät liikkeelle, hankekoordinaattori Maarit Moisio kuvailee.

Suomessa on ojitettu suoalueita 1800-luvun lopulta lähtien. Kosteaa turvemaata on haluttu kuivattaa, jotta metsä kasvaisi paremmin.

Suolta virtaava vesi päätyy kuitenkin aina jonnekin ja vie mukanaan ravinteita ja kiintoaineita.

Jos vesistöjä ei huomioida metsänhoidossa, voivat seuraukset olla vakavat. Niin kävi esimerkiksi Lappeenrannan eteläpuolella, kun maanomistaja ojitti omaa metsäänsä ilman asianmukaisia lupia.

Lue lisää: Metsänomistajat kaivattivat suolle luvatta yli neljä kilometriä ojaa - oikeus määräsi tuhansien eurojen sakot

Immalanjärven tapauksessa ravinteita päätyy Laitilanlahteen. Rehevöitymistä tapahtuu luontaisesti, mutta ihmistoiminta vaikuttaa ja nopeuttaa sitä. Ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa aiheuttaa Laitilanlahteen yhä suurempaa kuormituspainetta, mikä voi heikentää tilannetta entisestään.

Nyt Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen johdolla on aloitettu kolmivuotinen Immalanjärvi-hanke, jossa lahden huolestuttava rehevöitymiskehitys halutaan pysäyttää.

- Mielestäni on hyvä tehdä vesiensuojelua vaihteeksi niin, että pyritään ennaltaehkäisevästi vaikuttamaan vesistöön. Yleensä ajatellaan, että kunnostetaan ja tehdään vesiensuojelutoimenpiteitä vasta sitten, kun vesistö on jo rehevöitynyt, Moisio sanoo.

Uusia keinoja metsien hoitoon

Hankkeessa on kaksi vaihetta.

Työ alkaa niin, että vesiensuojeluyhdistys ottaa vesinäytteitä ja on yhteydessä metsänomistajiin. Mukana hankkeessa ovat jo Metsähallitus sekä metsäyhtiö Tornator, joiden metsiä on alueella, mutta myös yksityisiä maanomistajia kaivataan mukaan. Metsänomistajat otetaan mukaan suunnittelemaan ja pohtimaan millaisia vesiensuojelutoimenpiteitä alueella voisi tehdä.

Toisessa vaiheessa ryhdytään hommiin.

Vaihtoehtoja on monia.

Alueelle on jo nyt rakennettu vesiensuojelurakenteita, mutta niitä voidaan tehdä lisää ja parantaa jo olemassa olevia.

Vesiensuojelurakenteet tarkoittavat valuma-alueella kosteikkoja ja valuma-altaita, jotka sijaitsevat ojien ja järven välissä. Niiden tarkoitus on pysäyttää vedestä rehevöitymistä edistävät ravinteet ja kiintoaineet valuma-alueelle.

Uusia materiaaleja

Myös sillä on merkitystä, millä tavalla suopohjaista metsää hakataan. Puut sitovat itseensä nestettä, minkä vuoksi avohakkuu tekee maaperästä entistä kosteampaa. Jatkuvalla kasvatuksella voidaan ehkäistä ravinteiden karkaamista, kun kunnostusojitustarve vähenee.

- Tavoitteemme on ylläpitää Immalanjärven erinomaista ekologista tilaa ja saada metsänomistajat aktiivisiksi ja sitoutumaan vesien hallintaan ja suojelutavoitteisiin, Maarit Moisio sanoo.

Ojitusuomissa voidaan kokeilla myös uudenlaisia suodattavia materiaaleja, esimerkiksi biohiiltä. Ojiin voidaan laittaa myös esimerkiksi hakkuujätettä tai puita. Vastaavia kokeiluja on tehty Etelä-Karjalassa aiemminkin.

Lue lisää: 80 joulukuusta upotettiin talvella järveen - nyt niitä peittää limainen mönjä, joka sai tutkimusprofessorin innostumaan: "Ooh, kyllä"

Alueella voidaan tehdä myös ennallistamista eli ojien täyttöä tai patoamista, jos metsänomistajat suhtautuvat asiaan myönteisesti.

- On meidän velvollisuutemme pitää vesistöjä kunnossa. Ihmistoiminta on vaikuttanut järviin, mutta sen vaikutusta voidaan minimoida, Immalanjärvi-hankkeen koordinaattori Maarit Moisio Saimaan vesiensuojeluyhdistyksestä kertoo.

Suurisuon valuma-alueelle laaditaan päivitetty vesiensuojelusuunnitelma, jossa määritetään vesiensuojelullisia tulevaisuudennäkymiä.

Immalanjärvi toimii myös esimerkkikohteena. Kokemuksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa myös muilla vastaavilla alueilla.

Lue lisää: Lisääntynyt metsänhakkuu tummentaa ennestään kirkkaita järviä - ilmiön hillitsemiseen voisi löytyä ratkaisu hakkuujätteestä