Mitä sinä ajattelet tulevaisuudesta? Seuraavat kysymykset ovat osa masennustestiä, mutta ne sopivat hyvin kenelle tahansa meistä.

a) Tulevaisuus ei erityisesti pelota minua

b) Tulevaisuus pelottaa minua

c) Tunnen, että tulevaisuudella ei ole minulle mitään tarjottavana

d) Tunnen, että tulevaisuus on toivoton, enkä usko asioiden tästä paranevan

Minä väitän, että tulevaisuususko on aikamme kiellettyjä tunteita täysin terveilläkin. Yksi syy on ilmastonmuutos. Se etenee vauhdilla, joka saa myös keski-ikäiset maalaamaan isoja uhkakuvia. Niissä meidän lapsemme joutuvat kohtaamaan jopa kuoleman uudella tavalla, koska lajimme tuho näyttää niin väistämättömältä. Kerromme tarinaa, jossa nuoret ovat niin ilmastoahdistuneita, että eivät enää uskalla elää tai tehdä lapsia. Jopa masentuvat sen vuoksi.

Toisekseen tarinaan kuuluu, että nuoret myös masentuvat ja ahdistuvat lisääntyvästä kilpailuista, vääränlaisista matematiikka-painotuksista oppilasvalinnoissa sekä epävarmasta ja vaativasta työelämästä.

Nämä väitteet sekä pitävät paikkansa että eivät pidä paikkaansa. Nuorten mielialoista voi saada tutkimuksista myös toisenlaisen kuvan. Keskimääräinen nuori on tyytyväisempi elämäänsä kuin koskaan mittaushistoriassa. Hän on vauraampi kuin edelliset sukupolvet. Hänen tulevaisuudenkuvansa on maanläheinen ja luottavainen. Erityisesti yksi asia on muuttunut: taloudellinen vauraus ei ole heidän huolenaiheensa. Sen sijaan esimerkiksi ystävien ja läheisten merkitys on kasvanut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

"Katsomme tulevaisuutta suurten ikäluokkien silmälasien läpi, heijastamme sinne heidän käsityksensä hyvästä elämästä. Siihen kuuluu ajatus, että seuraava sukupolvi on taloudellisesti vauraampi kuin edellinen", nuorisotutkija Mikko Salasuo sanoi äskettäin Työeläkevakuuttajat ry:n, Telan seminaarissa Tervetuloa paratiisiin. Olin mukana suunnittelemassa tilaisuutta. Siellä yritettiin katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen. Se ei ollut helppoa - olemme tottuneet maalaamaan uhkakuvia.

Suomi on kuitenkin selvinnyt kriisistä kriisin jälkeen. Suuret murrokset nälkävuosista 1960-lukuun ovat osoittaneet, että nuoret kykenevät löytämään elämälleen merkityksen niistä olosuhteista, joissa he elävät. Eli vaikka ilmastonmuutos tai huono huoltosuhde pakottaisivat meidät niukempaan elämään, se ei tarkoita, että nuoret eivät olisi onnellisia.

Kaikki tietävät, että ihmisen kokemiin mahdollisiin paineisiin ja ahdistuksiin liittyy nimenomaan kysymys, luottaako hän asioiden järjestyvän.

Minulle tulevaisuus on toivoa täynnä, ja uskon asioiden tästä jopa paranevan. En näe, että se olisi ristiriidassa esimerkiksi sen kanssa, että päästövähennyksillä on kiire.

En sano tätä mielipidettä kuitenkaan usein ääneen, koska haluan miellyttää ihmisiä, eikä tuollainen mielipide miellytä ihmisiä. Uskon sen johtuvan siitä, että tulevaisuudenuskon pelätään häiritsevän kiireen tuntua, isoja päätöksiä ja vielä nopeampaa muutosta.

Sama juttu tasa-arvon ja vähemmistöjen oikeuksien kanssa. Ei saa sanoa, että eteenpäin on menty, vaikka kaiken järjen mukaan eteenpäin on menty ja mielipideilmasto muuttuu. Toki keskustelu on myös vihaista. Mutta se taas johtuu paitsi siitä, että toisia muutos ahdistaa, niin myös siitä, että toisille muutos ei koskaan ole riittävä. Ymmärrettäviä tunteita molemmat.

Minä taas uskon, että hyvän huomaaminen ja tulevaisuudenusko vauhdittaisi päätöksiä ja muutosta. Kyllä, kehittyvä teknologia auttaa meitä, kyllä, meidän kannattaa siirtyä uusiutuviin energianlähteisiin ja sijoittaa siirtymään rahaa. Se kannattaa, koska tulevaisuus näyttää sen avulla valoisalta. Kyllä, tasa-arvo etenee, vaikka somekansa kohahtelee ja närkästyy, kun mies-liitteitä poistetaan tai sukupuolen moninaisuus otetaan huomioon. Ei se mitään, sillä tästä kaikesta kipuilusta seuraa aivan mahtava tulevaisuus!

Kaikki tietävät, että ihmisen kokemiin mahdollisiin paineisiin ja ahdistuksiin liittyy nimenomaan kysymys, luottaako hän asioiden järjestyvän. Siksi en keksi, miksi minun pitäisi sanoa lapsilleni, että tulevaisuus näyttää lohduttomalta.

"It gets better", sanotaan vähemmistönuorille suunnatussa kampanjassa.

Olen täysin samaa mieltä.

Riku Siivonen

Kirjoittaja on käsikirjoittaja ja kirjailija.

Kolumnista voi keskustella 16.11. klo 23.00 saakka.

Onko tekoälyllä sukupuolta? Mitä emme vielä näe? Ylen Aurora-tapahtuma etsii vastauksia tasa-arvon isoihin kysymyksiin