Avoimen maailman räiskintäpelin tuorein osa löytää hyvin tasapainon tutun ja uuden välillä.

Ajoneuvot kaikissa muodoissaan ovat tärkeässä osassa Far Cry 6:ssa.

Ubisoftin Far Cry -pelisarja on pärjännyt hyvin ja on yksi julkaisijansa lypsylehmistä. Siksikin joulumarkkinoille suunnattua Far Cry 6:ta on hiottu samaan aikaan sekä tutuksi että pelisarjaa uudistavaksi.

Siinä mielessä on jopa yllättävää, että peli sijoittuu niinkin eksoottiseen ympäristöön kuin Latinalaiseen Amerikkaan. Siinä nimittäin on näin kulttuurisen tiedostamisen aikana sudenkuoppia, joita peli ei täysin vältä. Pelin näkemystä kulttuurista voisi pitää vähintäänkin. stereotyyppisenä.

Reteä meininki

Sissisodan idea toimii

Avoimen maailman toteutus

Paljon pelattavaa

Rajallinen tehtävätyyppien valikoima

Asepaikkojen toteutus

Turhan paljon nysväystä aseiden ja varusteiden kanssa

Mutta jos arvostellaan peli pelinä, se on hyvä. FC6 sijoittuu kuvitteelliseen Yaran saarivaltioon, joka haisee enemmän kuin ihan vähän Kuubalta. Maata hallitsee inha diktaattori Antón Castillo (Breaking Badista ja Better Call Saulista tuttu mainio Giancarlo Esposito). Hänet kuvataan niin vastenmieliseksi, että kaikki väkivalta tuntuu hyväksyttävältä. Mikä sen parempi alku väkivaltapelille.

Diktaattorin armeijan partioautolle on tullut stoppi.

Pääpahikselle antaa äänensä ja ulkonäkönsä Giancarlo Esposito.

Ja väkivaltaahan riittää. Pelin päähahmo Dani (joka voi olla joko mies tai nainen) joutuu sissiksi vastentahtoisesti, mutta ei jää istuskelemaan käsiensä päälle. Tappaminen ja järjestelmän kaataminen alkaa heti eikä pääty ennen kuin styranki on saanut arvoisensa lopun.

Karttanäkymässä käytetään paljon aikaa. Sieltä löytyvät tehtävät, tiedot (löydetyistä) vihollisen asemista, eri vyöhykkeiden vaikeustasot ja paljon muuta.

Välineet ovat moninaiset. Aseita ja kulkuneuvoja löytyy joka lähtöön. Peli etenee suorittamalla alueisiin jaetussa saarivaltiossa pää- ja sivutehtäviä, jotka ovat pääosin tappamista eri muodoissaan. Korkeilla pelinkehityksellisillä standardeilla toteutettuna, totta kai.

Suurinta osaa aseista voi viritellä. Ja sitä kannattaa tehdä.

Tässä tulevat mukaan pelisarjaa uudistavat ja FC6:n teemaan hyvin istuvat kotikutoiset aseet. Kivääreihin viritellään tee-se-itse-äänenvaimentimia ja autoihin käsityöpuskureita. Todellisia tuomiopäivän aseita ovat kuitenkin selässä kannettavat, harvoin laukaistavissa olevat supremot, jotka vaihtelevat rakettikeskityksistä elektromagneettisiin pulsseihin ja kaikkea siltä väliltä.

Lisäksi tarjolla on resolver-käsiaseita, joilla saa myös tuhoa aikaan luovilla tavoilla. Näitä on jousista liekinheittimiin.

Ilmatorjuntatykit häiritsevät ikävästi vapaata lentelyä. Onneksi ne voi tuhota...myös ilmasta käsin.

Virittely on tärkeää. Yksi pelin teemoista on "oikeat työkalut oikeassa paikassa", eli aseistus, vaatetus ja muu varustus kannattaa miettiä ennen sotimaan lähtöä. Tästä seuraa hetkittäin turhautumista, kun moniosaisen tehtävän viimeinen vaihe edellyttäisi varustetta X, joka ei olekaan matkassa.

Pelaaja voi hyödyntää taistelussa eläinseuralaisia, joilla on erilaisia avuja. Takajalaton Chorizo-koira söpöilee viholliset pyörryksiin, jolloin näille voi käydä tuikkaamassa viidakkoveitsen selkään.

Sotia voi verkon yli kaverin kanssa, minkä lisäksi peli tarjoaa elukoita kumppaneiksi. Nämä vaihtelevat ultrabrutaalista Guapo-krokotiilista vihollisten huomion varastavaan rampaan Chorizo-koiraan.

Yksi tehtävätyyppi ovat muinaisia tietokonepelejä muistuttavat los bandidos -tehtävät. Niissä tehdään valintoja, joiden perusteella tehtävä onnistuu tai sitten ei.

Koska kyseessä on avoimen maailman peli, etenemistapa ja pelityyli ovat vapaasti valittavissa. Surmata pitää, mutta sen voi tehdä välimatkoilta viidakkoveitsi-tarkkuuskivääri, ja sivutehtäviä sekä muita puuhasteluja voi tehdä välissä mielensä mukaan.

Kukkotappelu on ehtinyt herättää jo närkästystä verkkokeskusteluissa. Kukkojen lisäksi pelissä kohdellaan kaltoin ihmisiä.

Alipelejä ja aktiviteetteja on moneen lähtöön. Aikaansa voi kuluttaa kalastamalla, metsästämällä, dominoa pelaamalla, erilaisilla kilpa-ajoilla ja nyt myös kukkotappeluilla. Jälkimmäinen on tappelupeli Tekkenistä enemmän kuin ihan vähän lainaava, joskin rajusti yksinkertaistettu beat'em'up. Ihan viihdyttävä sinänsä.

Takaa-ajavan auton matkan voi katkaista vaikkapa tarkkuuskiväärillä.

Sissisota on sikäli onnistunut teema, että täysin avoimeen räiskintään harvoin on varaa. Siirtymiset pitää tehdä nöyrästi vihollisen silmien alla, ja iskun jälkeen on kiire pois, sillä vihulainen saa usein nopeasti lisävoimia. Vikkelät jalat ovat silloin parempi tie selviämiseen kuin kuumana hehkuva aseen piippu.

Sama pätee myös kalustoon. Vaikka kaapatulla helikopterilla tai tankilla on tulivoimaa ja kuolettavuutta mitä tyydyttävimmissä määrin, "lähdenpä huvikseni tuonne räiskimään" -rymistelyt eivät tapaa kestää kovin pitkään. Vastustajalla on samoja vehkeitä ja taatusti enemmän.

Tämä tie on liian pieni meille kaikille. Kuka voittaa, kun vastakkain ovat autosaattue ja panssarivaunu? (Vihje: se ei ole autosaattue.)

Pelin häiritsevin puute on yhä se, että aseslottien määrä pikavalinnoissa on erittäin rajallinen. Asetusvalikon kautta käyttöön saa edelleen minkä tahansa ritsan (hyvin tarpeellinen ominaisuus, sillä ammukset loppuvat nopeahkosti) vaikka kesken tehtävää, mutta siihen on nähtävä vaivaa.

Loogista? Ei. Hyvin toteutettua? No ei todellakaan.

Kun kädessä on haulikko ja sen lippaassa sytytysluoteja, vihollinen valaisee itse itseään.

Peli on kaunis, muttei millään tavalla ennennäkemätön. Raytracingia eli realistista valon taittumisen mallinnusta ei nähdä edes uusimmilla konsoleilla. Pc:llä tämän pitäisi onnistua, jos rauta on riittävän järeää.

Todettakoon vielä, että peli on varsin verinen. Normaaleiden päälaukaus-, puukotus- ja yliajoveriroiskeiden ohella pelissä on runsaasti kidutukseen ja muuhun väkivaltaan liittyvää kuvastoa. 18 vuoden ikäraja on siis perusteltu ja sitä tulisi noudattaa.

Julmia ovat diktaattorin metodit. Tällä oikeutetaan häikäilemätön väkivalta tämän joukkoja vastaan.

Far Cry 6:ssa on tehty moni asia oikein. Ehkä tärkeimpänä se, että se löytää onnistuneesti tasapainon tutun ja turvallisen sekä pelisarjan uudistamisen välillä. Se ei uudista lajityyppiään oikeastaan millään tavalla, mutta pelisarjan ystäville ja muille avoimen maailman räiskintäfaneille se antaa tyydyttävän pelikokemuksen.

Hevosilla on tärkeä rooli pelissä. Niillä pääsee sinne, mihin autoilla ei. Muun muassa sissien salaiset polut taittuvat heposilla helposti.

Se kertoo jotain onnistumisesta, että sitä mielellään hiipii puskassa tukikohtaa tai tarkistuspistettä valtaamassa, vaikka sen on tehnyt jo kymmeniä kertoja aiemmin.

Julkaisija/kehittäjä: Ubisoft / Ubisoft Toronto

Saatavilla: Xbox Series, PS5, Xbox One, PS4, Windows, Stadia

Pegi-ikäraja: 18