Hattara on höytyväistä sokerista valmistettua ätläkän makeaa ainetta, josta suurin osa on ilmaa.

Hattaroiksi voisi Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaavan päätoimittajan Jouko Jokisen mukaan kutsua myös viime viikkoina runsaasti mediassa palstatilaa saaneita puheenaiheita.

Esimerkiksi Helsingin kaupungin ilmoitusta luopua tilaisuuksiensa lihatarjoilusta, pääministeri Sanna Marinin somekäyttäytymisestä nousutta kohua ja jokunen viikko sitten otsikot täyttänyttä opiskelijatapahtumasta lähtenyttä Afrikan tähti -keskustelua.

- Niitä yhdistää se, että ne ovat voimakkaita tunteita herättäviä aiheita, joiden myötä rintamalinjat vahvistuvat ja ihmiset kaivautuvat syvemmälle poteroihinsa. Yhteinen keskustelu häviää. Sellaisista uutisista jää samanlainen olo kuin hattaran syömisestä. Harmittaa ja hampaita viiltelee, Jokinen sanoo Ylen mediaohjelma Viimeisessä sanassa.

Hattarauutinen tarjoaa Jokisen mukaan lähinnä tunnereaktion. Ei mahdollisuutta oivallukseen, uutta tietoa tai lisää ymmärrystä yhteiskunnasta tai kanssaihmisistä.

Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen ei jaa Jokisen kanssa käsitystä siitä, että viime viikkoina puhuttaneet aiheet eivät olisi yhteiskunnallisesti merkittäviä uutisia.

- Me olemme journalisteina etupäässä vastuussa yleisölle. Lukijoille ja katsojille, joilla on oikeus tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Kun maailmassa on näitä tunteita herättäviä jakolinjoja, niin tottakai niistä pitää kertoa, Kauppinen sanoo.

Keskustelu jatkuu, vaikka perinteinen media ei siihen osallistu

Kauppisen mukaan on tärkeää muistaa, että ihmiset puhuvat näistä tunteita nostattavista asioista, uutisoi media niistä tai ei.

- Nykyään keskustelu tapahtuu sosiaalisessa mediassa. Sitä ennen Teboilin baarissa.

Jos media asettuisi yleisönsä yläpuolelle ja jättäisi nämä aidosti kiinnostavat asiat uutisoimatta, näyttäytyisi se Iltalehden vastaavan päätoimittajan mukaan elitistisenä ja etäisenä.

Jokinen on samaa mieltä siitä, että kansan pulssilla on oltava ja kuohuttavista asioista kerrottava. Mutta hän kyseenalaistaa sen, kuinka laajasti ja pitkään mitäkin kuohahdusta mediassa kannattaa oikein käsitellä.

- Jos mennään päivän kuohahduksien mukaan, niin kyllä tässä aika pinnassa surffataan ja jotain tärkeää jää tekemättä. Eli esimerkiksi mennäänkö Helsingin kaupungin liharuokakohussa oikeasti vakaviin asioihin kuten lihatuotannon ongelmiin? Jokinen kysyy.

Julkisuuden portinvartijat mennyttä maailmaa?

Journalisteista on tavattu puhua julkisuuden portinvartijoina. Ammattikuntana, jonka tehtävänä on ollut valvoa porttia, jonka läpi aiheet kulkevat yleiseen keskusteluun.

Kauppisen mukaan mukaan ajatus julkisuuden portinvartijuudesta ja asioiden yhteiskunnallisen merkittävyyden määrittämisestä on vanhanaikainen.

- Kyllähän ihmiset itse tietävät, mitkä ovat merkityksellisiä asioita. Emme me voi dissata sitä, mitä ihmiset kokevat tärkeäksi. Kauppinen summaa.

Jokinen on samalla linjalla ja myöntää, että kansan kuohahdus itsessään on jo uutinen.

- Mutta aika nopeasti siitä pitäisi mediassa ryhtyä luomaan siltoja poteroiden välille. Miettiä, mikä on tärkeää ja miten mennään eteenpäin. Jos journalismia tehdään automaattiohjauksella, lopputulos on todella huono. Siksi siitä pitää puhua todella paljon toimituksissa ja myös alan kesken.

Lue myös:

STT:n päätoimittaja: On väärin, että toimittajat joutuvat selittämään virkamiehille, mitkä asiat ovat julkisia - viranomaisten pitäisi tuntea laki

Suomalainen tapa kuvata koronaa on laimeaa, koska sairaalat eivät päästä mediaa teho-osastoille - HS:n kuvapäällikkö: Kuvan voimaa ei ymmärretä

Politiikan toimittaja: Sanna Marinin kuherruskuukausi median kanssa on ohi - kriittisyyttä lisää se, ettei pääministeriltä saa helposti haastatteluja