Kun voittaa NHL:n pudotuspeleissä seitsemän pelin ottelusarjassa Toronton, Winnipegin ja Vegasin, selittelyille ei juurikaan jää sijaa. Etenkin, kun tempun tekee selkeänä altavastaajana jokaiseen sarjaan lähtenyt joukkue, tässä tapauksessa Montreal Canadiens menneenä kesänä.

Puutteet tulivat tylyllä tavalla esiin tappiollisessa loppuottelusarjassa Tampaa vastaan, mutta suoritus oli yhtä kaikki komea.

Silti Canadiens oli tuntunut jo parin vuoden ajan jonkinlaiselta kuplalta. Les Habitants näytti aina venyvän tiukassa paikassa hyvään suoritukseen. Siitä todisteena toimi neljä playoff-sarjan voittoa kaksissa pudotuspeleissä yhden kalenterivuoden aikana.

Hieman samankaltainen henki Montrealissa oli kuin edelliskaudella yllättäen finaaleihin yltäneessä Dallasissa. Oliko kyse yksittäisestä suonenvedosta vai noususta huipulle systemaattisen seuratyön ansiosta? Mukana oli varmasti molempia, mutta kuplan puhkeaminen nopealla aikavälillä tuntui silti lähes väistämättömältä.

Dallasin kupla puhkesi jo menneellä kaudella, kun se ei finaalireissunsa jälkeen yltänyt pudotuspeleihin lainkaan. Canadiensin kupla puhkeaa lähiviikkojen aikana, sillä sekään ei hyvin suurella todennäköisyydellä yllä kauden huipennukseen. Montreal on voittanut 14 ensimmäisestä ottelustaan ainoastaan kolme.

Palkkakattoaikakaudella (vuodesta 2005 eteenpäin) ei olla koskaan nähty tilannetta, jossa kahdella kaudella peräkkäin edelliskauden finalisti olisi jäänyt ilman pudotuspelipaikkaa. Kauden 2012-13 New Jersey sekä 2007-2008 Edmonton ovat edelliset finaalien jälkeen pudotuspelien ulkopuolelle jääneet joukkueet.

Tämäkin tukee kupla-ajatusta. Yleensä finaaleihin yltäneet joukkueet ovat kyenneet kilpailemaan myös seuranneilla kausilla. Montrealin tapauksessa kuplan puhkeamista on vaikea pitää kovin suurena yllätyksenä.

Canadiensin pelaajamateriaali kertoo jo paljon itsessään. Etenkin NHL:n parhaiden puolustavien senttereiden joukkoon kuuluvan Philip Danaultin lähtö teki keskikaistasta aivan liian pehmeän.

Nick Suzuki, Christian Dvorak, Jake Evans ja Cedric Paquette ovat hyviä pelaajia, mutta tällä kalustolla ei menesty itäisen konferenssin armottoman kovia sentteriosastoja vastaan. Esimerkiksi puolustavamman sentterin statuksella ikään kuin Danaultin roolissa pelaavan Dvorakin tehosaldo on -14.

Keskikaistan ongelmat näkyvät myös aloituksissa, joissa Montreal (47%) on liigan kolmanneksi heikoin joukkue.

Hyökkäyskalustosta puuttuu kärkiosaaminen ja ratkaisuvoima. Kaksi tehtyä maalia ottelua kohden on koko liigan toiseksi heikoin suoritus.

Esimerkiksi kolmosketju Artturi Lehkonen -Jake Evans - Joel Armia on ollut usein yhdessä ollessaan pirteä. Tilastoista löytyy kuitenkin vain kaksi maalia, vaikka ketju on voittanut ykkössektorin maalipaikat 12-7. Kärkiketju Tyler Toffoli -Nick Suzuki - Mike Hoffman on vienyt maalipaikat 15-5 tekemättä maaliakaan.

Armia, Lehkonen ja Caufield ovat toistaiseksi kokonaan ilman osumia. Parempaan on pystyttävä.

Huippuyksilöt ja kärkiosaaminen puuttuu myös heikosti pelanneesta peräpäästä. Ikääntyvä ykköspuolustaja Jeff Petry, 33, ei ole ollut parhaimmillaan. Viimeisimpänä ratkaisuna päävalmentaja Dominique Ducharme on riisunut tältä vastuun ykkösylivoimasta. Mestari-Tampasta hankitun kärkipuolustaja David Savardin tehosaldo näyttää lukemaa -7.

Habs-puolustus pelaa heikosti tehden toistuvasti karmivia peliä syöviä virheitä. On selvää, että joukkue kaipaa kipeästi uransa todennäköisesti loukkaantumiseen lopettanutta kapteeniaan Shea Weberiä. Tämän taakse ei kuitenkaan enää voi mennä, sillä asia oli tiedossa jo ennen kautta.

Yksittäisten virheiden ja maalinteko-ongelmien lisäksi Montreal on usein todella kuriton joukkue. Se on ottanut toiseksi eniten pieniä jäähyjä. Tämä yhdistettynä liigan kolmanneksi huonoimpaan alivoimapeliin ei ole välttämättä ole voittamisen näkökulmasta erityisen toimivaa.

Montrealilla on edessään äärimmäisen pitkä kausi. Neljäntoista pelin jälkeen joukkue on jo melkoisessa sekasorrossa, eikä tilanteeseen liene luvassa merkittävää muutosta, vaikka tappiotahti hieman taantuisikin. Ja kun puhutaan Montrealista jääkiekkokaupunkina, vaikeudet asettuvat kokonaan toisenlaiseen kontekstiin.

Paine tulee olemaan median ja fanien taholta armotonta, mikäli alus ei oikaise kurssiaan ensi tilassa. Mikäli se ei oikene, myös seuran toimistolla paine kasvaa. Ja selvää on, ettei GM Marc Bergevin voi tumput suorina loputtomiin katsella avausviikkojen kaltaista menoa jäällä.

Torstain kotiottelussa Calgarya vastaan alkaa olla jo melkoiset panokset.

Lue myös:

Aleksander Barkov ohitti Olli Jokisen Floridan kaikkien aikojen maalintekijänä - myös Puljujärvi ja Teräväinen osuivat NHL:ssä

Kommentti: Anton Lundell tekee NHL-kaukalossa asioita, joista tulee absurdi olo - harva 20-vuotias pystyy samaan