Personoitu intro-osio, motivaatio ja yksilöity osaaminen. Jos nämä asiat ovat cv:ssä kunnossa, pääsee jo pitkälle, sanoo työnhakumentori Pipsa Aro.

Cv:tä ei todellakaan tarvitse änkeä yhdelle A4:lle, sanoo työnhakumentori Pipsa Aro. Kuva: Shutterstock / Andrew Krasovitckii

Miten teen cv:n, jolla erottaudun muista hakijoista? Entä mitä mokia cv:ssä voi tehdä? Tällaisia asioita moni työnhakija googlaa.

Työnhakumentori ja House of Ikigain toimitusjohtaja Pipsa Aro tietää, millainen on hyvä ansioluettelo. Kysyimme häneltä, mitkä ovat pahimmat mokat ja millaisella cv:llä jää rekrytoijan mieleen sekä pääsee työhaastatteluun.

Aron mukaan yleisin ja pahin moka, jonka cv:ssä voi tehdä, on se, että omasta työkokemuksestaan listaa vain työpaikkojen nimet ja tittelit sekä kertoo liian suppeasti tehtävistään ja osaamisestaan.

- Jos listaa cv:een osaamisensa sanoilla markkinointi, some, nettisivut ja uutiskirje, niin se ei kerro vielä mitään. Nämä ovat vain avainsanoja, Aro sanoo.

Hän kehottaa miettimään yksityiskohtaisesti, mitä kaikkea osaa. Osaamisestaan pitää kertoa konkreettisesti ja saavutuksistaan esimerkein.

- Vasta kun osaamisensa tunnistaa, sen pystyy sanallistamaan. Osaamisestaan kannattaa kertoa kokonaisin lausein. Lauseet voi sommitella cv:ssä tyylikkäästi ja selkeästi vaikka ranskalaisin viivoin.

Parikymmentä vuotta sitten koulussa opetettiin, että kaikista paras cv on mustavalkoinen, yhden sivun mittainen sanalista, jossa ei näy persoona. Nämä muinaiset neuvot voi unohtaa.

- Cv pitäisi freesata nykypäivään. Siinä saa olla väriä ja omaa persoonaansa voi tuoda esiin.

Tärkeintä on kuitenkin, että ansioluettelo kertoo hakijan motivaatiosta ja osaamisesta.

- Motivaatio kannattaa tuoda ilmi jo cv:n intro-osiossa, koska sen kohdan rekrytoija lukee yleensä ensimmäisenä. Cv:n vastaanottaja haluaa tietää, miksi olet kiinnostunut heidän työpaikastaan ja organisaatiostaan. Kun introsta selviää motivaatiosi ja asenteesi, parhaimmillaan rekrytoijalle tulee olo, että voi vitsi, mikä tyyppi ja hän innostuu sinusta lisää.

Aro suosittelee, että cv alkaisi lyhyellä introlla, johon tiivistetään vapaamuotoisesti työhakemuksen sisältöä. Introssa voi lyhyesti kertoa itsestään, osaamisestaan ja siitä, miksi hakee juuri kyseistä työpaikkaa.

- On tosiasia, etteivät rekrytoijat, HR-ihmiset ja rekrypäätöksiä tekevät esihenkilöt välttämättä koskaan lue varsinaista työhakemusta, jos hakemuksia tulee vaikkapa 500. Siksi jo cv:llä pitää jäädä mieleen. Satojen ansioluetteloiden joukosta erottuvat ne, jotka ovat räätälöityjä ja joista ilmenee hakijan motivaatio.

Aron mielestä samaa cv:tä ei missään nimessä kannata lähettää moneen paikkaan, ei edes kahteen.

- Jos cv:tä ei räätälöi juuri siihen paikkaan, jota on hakemassa, rekrytoija näkee sen heti. Personoitu cv on loistava tapa erottautua muista. Sillä voi tehdä heti selväksi, että haluan juuri teille töihin.

Aro on huomannut, että moni luulee, että hyvä cv saa olla vain yhden A4-paperin mittainen.

- Ei missään nimessä tarvitse! Tästä on eriäviä mielipiteitä, mutta tämä on asia, jonka puolesta minä taistelen hautaan asti. Cv:tä ei missään nimessä tarvitse yrittää mahduttaa yhdelle A4:lle.

Aro arvelee, että yhden sivun cv-trendi sai alkunsa Yahoon entisen toimitusjohtajan Marissa Mayerin yksisivuisesta cv:stä, joka näytti kivalta ja oli helposti luettavissa.

- Me niin sanotut normaalit ihmiset taistelemme samoista työpaikoista, ja meillä harvoin yksi sivu riittää kertomaan osaamisesta ja motivaatiosta.

Moni suosii Canva.comin pohjia, jotka ovat Aronkin mielestä kivannäköisiä.

- Mutta sieltä kannattaa ottaa suosiolla kaksisivuinen pohja, jotta saa personoitua cv:n ja avattua motivaatiotaan ja osaamistaan riittävästi.

Aro on havainnollistanut, miten sama ihminen ja sama osaaminen näyttäytyy erilaisilla cv-pohjilla. Näet esimerkit Aron LinkedIn:stä, tästä linkistä.

Kun räätälöi cv:n haettavaan työpaikkaan sopivaksi, tarkoittaa se myös sitä, että kaiken turhan voi jättää pois. Aron mukaan esimerkiksi kaikkia työpaikkoja ei tarvitse ansioluetteloon listata, jos ne eivät ole oleellisia kyseisen työpaikan kannalta. Jotkut listaavat kaikki mahdolliset työpaikat kenties siksi, että pelkäävät rekrytoijan kiinnittävän huomion mahdollisiin aukkoihin työhistoriassa.

- Cv:ssä voi tuoda rekrytoijalle ilmi, että se sisältää valikoidun työkokemuksen, ei kaikkea mahdollista.

Entä sitten mahdolliset aukot?

- Niitä ei tarvitse tarkoituksella korostaa. Ja on hyvä muistaa, että rekrytoijat, HR-ihmiset ja rekrytointipäätöksiä tekevät esihenkilöt tietävät ja ymmärtävät, että ihmisillä on elettyä elämää - onhan heillä itselläänkin.

Perhevapaan tuominen ilmi cv:ssä on Aron mielestä jokaisen oman harkinnan varassa.

- Itse en sitä kuitenkaan suosittele, sillä valitettavasti se voi altistaa syrjinnälle. Mutta ei sitä pidä missään nimessä hävetä tai jättää pelon takia laittamatta. Mutta jos on ollut vaikka viisi vuotta samalla työnantajalla, ja tuosta viidestä vuodesta on ollut vuoden perhevapaalla, ei sitä tarvitse erikseen cv:ssä mainita.

Aron mielestä cv:stä kannattaa myös jättää pois se, mitä ei oikeasti osaa.

- Jos osaa vaikkapa ruotsia tai venäjää viidestä tähdestä yhden tähden verran, se ei ole varsinaista osaamista. Tietysti jos haluaa kertoa, että harrastaa kieliä tai että yrittää parhaillaan petrata ruotsiaan, sen voi kertoa fun facts- tai vapaa-aikaosiossa.

Nimi, puhelinnumero, sähköposti, asuinpaikka ja LinkedIn-profiili cv:ssä riittävät. "Kaikki muut tiedot, kuten syntymäaika, perhesuhteet, tarkka osoite ja postinumero ovat turhia ja voivat altistaa syrjinnälle, jota tapahtuu valitettavasti tosi paljon."

Hyödynnä soittoaika. "Soittoaika on loistava mahdollisuus kysyä kysymyksiä, jotka eivät tule ilmi työpaikkailmoituksessa. Näin voi saada kullanarvoista lisätietoa, jota voi hyödyntää cv:n personoinnissa ja työhakemuksessa. Mutta turhaan ei missään nimessä kannata soittaa. Ei kannata soittaa, jos ei oikeasti ole mitään kysyttävää ja vain siksi, että haluaisi jäädä mieleen. Tyhjänpäiväisellä soitolla ampuu itseään jalkaan ja voi jäädä mieleen myös negatiivisesti."

Jos valmiissa rekrylomakkeessa tai työnhakuilmoituksessa pyydetään videota, tee ja lähetä se. "Video voi olla introvertin kauhu, mutta videolla esiintymistä voi onneksi harjoitella. Itse en vielä neljä vuotta sitten osannut puhua videolla, mutta pistin kameran päälle ja aloin puhua yksin kameralle. Siitä on ollut valtavasti hyötyä minulle muussakin kuin työnhaussa."

Lue lisää: 11 naista kertoo, paljonko tienaa - me kerromme, miksi palkka-avoimuus kannattaa

Lue lisää: Tuhansia ihmisiä palkannut Saana Rossi kertoo työhaastattelusta, jota hän ei unohda ikinä - antaa nyt vinkit jokaiselle uutta työtä etsivälle

Lue lisää: "Törmäsin ilmiöön, kun täytin 49 vuotta" - Nyt puhuvat keski-ikäiset naiset, joille työllistyminen on yhtä tuskaa