Oletko valmis kertomaan, paljonko tienaat? Ehkä kannattaisi. Laajemmasta palkka-avoimuudesta hyötyisivät niin yksilöt kuin yhteiskunta, mutta mistä sitten kiikastaa?
Me Naiset teki Helsingin keskustassa katugallupin, jossa kysyttiin ihmisten palkkoja. Ne, jotka eivät halunneet kertoa, panivat paperille kysymysmerkin. Heitä oli yllättävän harvassa. Kuva: Päivi Ristell
Kuusikymppinen Leila El Shafei kuvailee olevansa uransa huipulla, mutta valitettavasti se ei näy tilipussissa. Leilan kuukausipalkka on 2 700 euroa, alle suomalaisten keskiansion.
El Shafei työskentelee hallinnon assistenttina. Kollegoiden kesken on eri palkkoja, vaikka työnkuva olisi sama. El Shafein mukaan tilannetta ollaan korjaamassa, mutta häntä sapettaa silti.
- Sain juuri ihan pienen, alle kymmenen euron, tasokorotuksen, mutta jäin miettimään, onko minulla vieläkin alempi palkka kuin muilla. Saavatko toiset satasen tai kaksisataa enemmän kuin minä? Miksei palkkoja voi laittaa kerralla kuntoon?
El Shafeille kyse ei ole vain rahasta, vaan yhdenvertaisuudesta. Miksi hänen työpanoksensa ei ole yhtä arvokas kuin jonkun toisen?
Lain mukaan samasta työstä pitää lähtökohtaisesti maksaa sama palkka. Jos eroja on, niiden tulee olla perusteltuja. El Shafein työpaikka ei kuitenkaan ole ainoa, jossa samaa työtä tekevien palkoissa on eroja. Tätä tapahtuu etenkin yksityisissä yrityksissä. Palkkaan voi vaikuttaa pelkästään se, kuinka taitava neuvottelija työntekijä on. El Shafein tapaan harva kuitenkaan tietää työkaveriensa palkkoja. Se tekee palkkasyrjintään puuttumisesta hyvin vaikeaa.
Palkka-avoimuus tarkoittaa, että palkat ovat avoimesti tiedossa - tai ainakin helposti selvitettävissä. Sen sijaan se ei tarkoita sitä, että jokaisen henkilökohtaisen palkan pitäisi olla kaikkien kollegoiden nähtävillä. Avointa palkkapolitiikkaa on jo sekin, että organisaatiossa on yleisesti tiedossa vaikkapa kunkin työtehtävän keskivertopalkka tai vaihteluväli, jolla liikutaan.
Toistaiseksi avoimuuteen on vielä matkaa. Tilanne on itse asiassa sen verran kehno, että siihen etsitään nyt ratkaisuja lainsäädännöstä. Sanna Marinin hallitusohjelmaan on kirjattu näin: "Perusteettomien palkkaerojen ja palkkasyrjinnän poistamista edistetään lisäämällä palkka-avoimuutta lainsäädännön keinoin. Perusteettomiin naisten ja miesten välisiin palkkaeroihin puututaan nykyistä tiukemmin."
Tiukka kirjaus tarkoittaa, että sosiaali- ja terveysministeriössä (STM) toimii parhaillaan työryhmä, joka valmistelee muutoksia tasa-arvolakiin. Tarkoituksena on lisätä henkilöstön, henkilöstön edustajien ja yksittäisten työntekijöiden oikeuksia saada palkkatietoja.
- Tavoitteena on, että palkoista puhuttaisiin enemmän, ja että ihmiset tietäisivät paremmin, mitä eri tehtävistä maksetaan tai millainen palkkapolitiikka yksittäisissä firmoissa on. Palkka-avoimuus ennaltaehkäisee palkkaeroja ja syrjintätilanteiden syntymistä sekä helpottaa syrjintään puuttumista, sanoo työryhmää vetävä Tanja Auvinen.
Se, että palkka-avoimuudesta edes keskustellaan nykyään, on Auvisen mukaan pitkän kehityksen tulosta. Samapalkkaisuudesta on puhuttu Suomessa jo pitkään, mutta naisen euro on edelleen vain 84 senttiä. Eroa on, vaikka vertailtaisiin samalla nimikkeellä ja samassa yrityksessä työskenteleviä miehiä ja naisia.
Palkka-avoimuus onkin noussut tärkeäksi välineeksi kuroa kiinni sukupuolten välistä palkkaeroa. Painetta avoimuuden lisäämiseen tulee myös EU:n suunnalta: Euroopan komissio on antanut suosituksia lisätä palkkojen läpinäkyvyyttä, ja se valmistelee parhaillaan asiasta direktiiviä.
Kun teimme pienen katugallupin Helsingin keskustassa, suurin osa haastatelluista toivoi laajempaa avoimuutta. Yksi heistä on freelancerina työskentelevä Outi Neuvonen, jolle palkka-avoimuus on "erittäin tärkeää".
- Se paljastaa kaikenlaisen epätasa-arvon ja suhmuroinnin, Neuvonen tuumii.
Kuva: Paivi Ristell
Kuva: Päivi Ristell
Nekin, jotka suhtautuivat avoimuuteen varauksella, myönsivät, että se on tarpeen ainakin jollain tasolla.
- Ilman avoimuutta esimerkiksi juuri valmistuneen on tosi vaikea lähteä palkkakeskusteluihin, miettii Susanna Meneses.
Palveluneuvojana työskentelevän Menesesin mielestä on hienoa, että palkoista puhutaan, mutta itse hän ei halua kertoa muille, mitä tienaa. Tai ei häntä oikeastaan haittaisi, vaikka työkaverit hammaslääkärin vastaanotolla sen tietäisivät. Tärkeämpää on pitää tienestit poissa keskustelusta perheen ja ystävien kesken, "jotta kenenkään ei tarvitse olla huolissaan tai kateellinen".
Ylen kyselytutkimuksen mukaan kaikkein suuripalkkaisimmat suhtautuvat avoimuuteen muita nihkeämmin. Korkeintaan 60 000 euroa vuodessa tienaavat ovat useammin avoimuuden puolella kuin sitä vastaan. Kun tienestit siitä nousevat, laskee kannatus kolmannekseen.
Samassa tutkimuksessa selvisi myös, että naiset kannattavat palkka-avoimuutta miehiä useammin. Heistä lähes puolet haluaisi, että palkat olisivat työpaikalla jokaisen tiedossa. Miehistä avoimuutta kannattaa alle 40 prosenttia.
STM:n Tanja Auvisen mukaan suomalaisilla ei ole kovin hyvää käsitystä siitä, millaista palkkaa mistäkin työstä maksetaan. Työpaikkailmoituksissa kyllä kysytään usein palkkatoivetta, mutta harvempi työnantaja näkee tarpeelliseksi ilmoittaa edes sitä, millaisessa suuruusluokassa liikutaan.
Saksan kielen opettaja Julia Tarasenko on kotoisin Itävallasta, jossa on tapana jo työpaikkailmoituksessa kertoa tehtävän kuukausi- tai vuosipalkka. Suomessa on usein tapana kysyä palkkatoivetta haastattelussa, mutta sellaisen esittäminen ei ole välttämättä ole helppoa.
- Olen pelännyt, että jos sanon liikaa, minua ei enää huomioida haussa, mutta jos sanon liian vähän, olen liian halpa, Tarasenko kertoo.
Kieltävän vastauksen pelossa työnhakija voi myydä itsensä liian halvalla. Harva keksii kuitenkaan syyttää suomalaista rekrytointikulttuuria, vaan soimaa helposti vain itseään. Olisi pitänyt pyytää enemmän!
Leila El Shafein mielestä jo ammattia valitessa olisi tärkeää pystyä huomioimaan, millainen tulotaso milläkin alalla on odotettavissa.
- Palkka vaikuttaa oleellisesti elämänlaatuun. Minä en ainakaan tullut nuorena miettineeksi ollenkaan sitä, kuinka paljon ammatinvalinta ja palkka vaikuttavat elämään.
Palkka-avoimuus olisi ratkaisu tähänkin.
- Se lisää palkkatietämystä ja sitä kautta tasa-arvoa, työtyytyväisyyttä ja hyvinvointia, Tanja Auvinen tiivistää.
Avoimuus tekisi myös toteutuvan palkkatasa-arvon näkyväksi. Etenkin nuoremmilla polvilla oikeudenmukaisuus vaikuttaa työtyytyväisyyteen usein palkkausta enemmän. Mutta palkat liittyvät olennaisesti myös oikeudenmukaisuuden kokemukseen.
- Jos tietää, että oma palkka on samassa haarukassa kuin kollegoiden, se lisää oikeudenmukaisuuden tunnetta ja sitä kautta työhyvinvointia, Auvinen sanoo.
Auvinen muistuttaa, että pitkällä tähtäimellä palkka-avoimuus on kaikkien etu, myös työnantajien. Kun käytössä on oikeudenmukainen ja läpinäkyvästi tehty palkkausjärjestelmä, ei syrjintää pääse syntymään. Hyvinvoiva organisaatio on myös tuottavampi.
Auvinen pitää samapalkkaisuutta yhtenä tämän hetken isoimmista tasa-arvokysymyksistä. Hän uskoo, että laajempi avoimuus hyödyttäisi yrityksiä myös taloudellisesti ja sitä kautta koko yhteiskuntaa.
Luulisi, että näin hyvä asia toivotettaisiin tervetulleeksi avosylein, mutta ei. Työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto irtautui palkka-avoimuustyöryhmästä marraskuussa. Irtautuminen oli ensimmäinen laatuaan koko suomalaisen sopimisen historiassa.
Auvisen mukaan työnantajajärjestöt ovat aina suhtautuneet palkka-avoimuuteen "varsin nihkeästi".
- Avoimuuden toteutumista jarruttaa ainakin myös se, etteivät suuripalkkaiset halua sitä. He ovat yleensä työpaikkansa johtoportaassa ja päättävissä asemissa, joten heillä olisi mahdollisuus vaikuttaa asiaan.
Tuoreelle yritykselle palkka-avoimuuden toteuttaminen on helppoa. Haastavampaa on lähteä muuttamaan pitkiä perinteitä avoimempaan suuntaan. Muutos edellyttääkin Auvisen mukaan ennen kaikkea johdon sitoutumista.
- Kukaan tuskin kannattaa mallia, jossa yksittäisten henkilöiden nimet ja palkat lävähtävät yhdessä yössä intraan tai ilmoitustaululle, Auvinen huomauttaa.
Auvisesta fiksuinta on edetä askel kerrallaan. Kun on päätetty rakentaa yrityskulttuuri avoimuuden ympärille, kannattaa ottaa henkilöstö mukaan projektiin ja luoda yhdessä palkkausjärjestelmä, jonka takana kaikki seisovat. Hyvässä järjestelmässä on määritelty selkeästi, miten palkka muodostuu. Sen avulla myös uusien työntekijöiden palkkauksesta tulee selkeää.
Ratkaiseeko lainsäädännön uudistaminen ongelman? Toistaiseksi sinne kirjatut vaatimukset eivät toteudu käytännön tasolla. Jokaisen vähintään 30 hengen työpaikan pitäisi jo nyt laatia tasa-arvosuunnitelma. Suunnitelman tulee sisältää palkkakartoitus, josta selviää, onko samaa työtä tekevien naisten ja miesten välillä perusteettomia palkkaeroja. Jos sellaisia on, tulisi tilanne korjata. Suunnitelma tulisi tehdä yhdessä henkilöstön edustajien kanssa, ja siitä tulisi tiedottaa työntekijöille.
Tasa-arvosuunnitelman laatimista yrityksissä valvoo tasa-arvovaltuutettu. Silti varsinkin palkkakartoitusten teko takkuaa. Vain hivenen useampi kuin puolet työnantajista hoitaa velvollisuutensa. Lintsaamista perustellaan useimmiten pienellä henkilöstömäärällä, yksipuolisella sukupuolijakaumalla tai sillä, että asiat jo hoidetaan - ainakin omasta mielestä - tasa-arvoisesti.
Silläkin olisi varmasti vaikutusta, jos me tavalliset työntekijät olisimme paremmin perillä työnantajien velvollisuuksista. Oikeuksiaan on vaikea puolustaa, jos niistä ei tiedä.
Juttu on aiemmin julkaistu Me Naisissa toukuussa 2021.
TetraSys Oy.