Joka maassa ja kulttuurissa tulee vastaan asioita, jotka aluksi hämmästyttävät. Muutama ihmetyksen aiheista on paljastunut lasten kautta, kirjoittaa useammassa maassa perheineen asunut Mira Jalomies.

Brasilialaiset 7-vuotissynttärit olivat alkoholidrinkkeineen ja muine piirteineen yllätys. Kuva: Peppe Mancuso

Ulkomailla asuessa tulee vastaan kaikenlaista outoa - lukemattomia asioita, jotka tehdään vähän eri tavalla, kuin on itse tottunut, ja jotka saattavat ällistyttää suuresti, ennen kuin niihin puolestaan tottuu. Näitä outouksia tulee vastaan rajattomasti, joka asiassa.

Äitinä olen äimistellyt etenkin näitä kolmea juhliin ja lahjoihin liittyvää asiaa:

Kun asuimme espanjalaisessa pikkukaupungissa, odotin alakoulun ensimmäisiä kevätjuhlia innoissani. Suomessa lapsuuteni viettäneenä muistin monet kevätjuhlaesitykset, joita valmistelimme, harjoittelimme ja jännitimme viikkokausia. Ja koska espanjalaisethan ovat nimenomaan kunnostautuneet juhlijoina ja perinteiden vaalijoina, odotin saavani nauttia oikein poikkeuksellisen hienoista ja liikuttavista esityksistä.

Yllätyksekseni juhlia ei pidettykään koristellussa liikuntasalissa, vaan umpikarulla betonipihalla, jonne oli tuotu lava ja muovituoleja. Lasten esityksiä oli vain muutama. Lavan edessä hyppivää opettajaa lukuun ottamatta kukaan ei osannut tanssikuvioita. Laulujen sanoista ei saanut selvää ja musiikkikin tuli nauhalta.

Miksi he eivät ole harjoitelleet!!?? Miksi tehdä jotain, jos sitä ei tee kunnolla ja tosissaan! Olin ainoa, jota tilanne järkytti. Muut vanhemmat olivat täysin tyytyväisiä. Kaikista oli ilmiselvästi hauskaa vain olla ja jutella yhdessä. Syötävää ja juotavaa sai ostaa kojuista, ja vasemmalla kädellä hoidetut laulut ja tanssit olivat lopulta vain mukavaa oheisviihdykettä, ei sen kummempaa.

Espanjassa asuessamme totuin lasten hyvin maanläheisiin ja rentoihin kaverisynttäreihin, joita pidettiin puistoissa, rannalla tai pienissä sisäleikkipaikoissa. Kun sitten muutimme Brasiliaan, pojan koulukaverin ensimmäiset synttärikemut, joihin koko perhe oli kutsuttu, olivatkin hienoinen yllätys.

Juhlapaikkana oli valtava sisäleikkipuisto. Vasta perillä tajusin, että se oli varattu kokonaan juuri näitä synttärijuhlia varten. Vieraita oli pitkälti toistasataa. Suurin osa oli aikuisia, vaikka päivänsankari täytti seitsemän vuotta. Naiset olivat tyylikkäissä bilemekoissaan ja juhlakampauksissaan.

Ulkomailla asuessa vieraat tavat ja käytännöt ovat paitsi rikkaus, myös ihmettelyn aihe. Kuva: Peppe Mancuso

Tarjottavaa riitti. Lapsille oli muun muassa hampurilaisia ja hot dogeja, aikuisille susheja ja monenlaista sormisyötävää sekä viiniä, olutta ja erilaisia alkoholidrinkkejä - tarjoilijat kiertelivät juhlaväen joukossa tarjottimineen. Kuppikakkuja ja muita makeita herkkuja oli niin paljon, että niille oli varattu erillinen huone. Toinen huone oli lahjoille.

Malesiassa asuessamme en ole hämmästellyt juhlia, vaan lahjoja. Nuorempi lapsistamme on aina viihtynyt erityisen hyvin maassa asuvien eteläkorealaisten kanssa, joille lahjojen antaminen on ilmeisen tärkeä osa kulttuuria.

Kun lapsi menee ihan tavallisille leikkitreffeille korealaiseen kotiin, hän palaa sieltä lahjapussukan kanssa. Yleensä tuomisina on jotain pientä tilpehööriä. Kun kaverit tulevat vastaavasti meille, he tuovat aina tuliaisiksi jotain - muutaman kerran ison säkillisen korealaisia keksejä ja karkkeja.

Lapsi on saanut pehmoleluja ja muita lahjoja silloinkin, kun muutimme toiselle paikkakunnalle, ja silloin, kun korealainen kaveri on muuttanut pois.

Joskus lahjat ovat pienelle koululaiselle hieman erikoisia; kosteusvoiteita ja saippuaa. 7-vuotissyntymäpäivälahjaksi hän sai korealaiselta ystävältään kauniin paketin käsidesiä.

Kuva: Peppe Mancuso

Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran Facebook-sivuilta.