Järven pinnalla kelluu kirkkaanvihreitä, melkein rairuohon värisiä hippusia. Näin kuvaa ympäristönsuojelusihteeri Sirpa Peitsenheimo-Aarnio keskisuomalaisesta Hankasalmen kunnasta.

Hippuset ovat sinilevää ja koristavat Kuuhankaveden pintaa. Niistä on tippunut havaintoja kunnan ympäristönsuojeluun pitkin syksyä erityisesti järven itärannalta.

- Ne ovat yhtenä päivänä yhdessä paikassa ja toisena päivänä toisessa, ihan miten tuuli kuljettaa, Peitsenheimo-Aarnio kuvaa.

Hän arvelee, että lokakuun runsaat sateet ovat kuljettaneet järveen ravinteita, jotka ovat aiheuttaneet sinileväkukinnat.

Talven tiedot kansalaisten varassa

Sinilevähavainnot ovat Suomessa melko harvinaisia myöhään syksyllä ja talvella, mutta määrä näyttäisi olevan kasvussa. Asiasta kertoo erikoistutkija Kristiina Vuorio Suomen ympäristökeskus SYKEstä.

- Tämä on oma tuntemukseni asiasta. Voi olla, että ihmiset ovat heränneet kertomaan havainnoistaan.

Myöhäisen syksyn ja talven sinilevätiedot ovat kansalaisten havaintojen ja ilmoitusten varassa. SYKE seuraa tilannetta kesäkuun alusta syyskuun loppuun.

Kukintoja on löytynyt tänä syksynä paitsi Hankasalmelta myös merestä Paraisten edustalta.

Lappajärvellä ja Pien-Saimaalla havaittiin sinilevää viime vuonna loka-marraskuun vaihteessa. Lappajärvellä sinilevää esiintyi jopa jään alla helmikuussa 2020. Jää oli ohutta, eikä sen päällä ollut lunta, joten satelliitti havaitsi kukinnan sen läpi.

Sinilevä voi kukkia kylmässäkin vedessä

Sinilevä vaatii kukkiakseen valoa ja ravinteita, erityisesti fosforia.

- Se voi muodostaa pieniä massaesiintymiä yllättävän kylmässäkin vedessä, jos fosforia on tarpeeksi, Vuorio kertoo.

Ilmastonmuutos saattaa hänen mukaansa lisätä sinilevien määrää myöhään syksyllä ja talvella.

Kukinnat voivat yleistyä, jos järvet pysyvät syksyllä entistä lämpimämpinä ja jäätyvät entistä myöhemmin. Talvinen sinilevä saattaa lisääntyä myös silloin, jos jään päälle ei tule lainkaan lumikerrosta, joka estäisi valon tunkeutumisen veteen.

Kuiva keskikesä jätti ravinteitta

Kesäkuun lopulla näytti, että sinilevät alkavat kukkia Kuuhankavedessä Hankasalmella. Niin käy hyvin usein.

Karu ja kirkasvetinen Kuuhankavesi on aina ollut herkkä sinilevälle. Ravinteita ei ole luonnostaan paljoa, mutta valo pääsee kirkkaassa vedessä syvälle, joten levä voi kasvaa korkeassa vesikerroksessa.

Sitten kukinnat hiipuivat.

- Keskikesällä ei satanut, joten ravinteita ei tullut valumavesien mukana. Sinilevä ei todennäköisesti oikein jaksanut kukkia, Sirpa Peitsenheimo-Aarnio sanoo.

Sinilevä kukki jo varhain keväällä

Sinileväkukintoja oli Suomen vesissä keskimääräistä vähemmän viime kesänä, vaikka hellettä riitti. Ne kärsivät ravinnepulasta.

Kevät oli tavallista lämpimämpi ja piilevä kukki varhain keväällä. Se kulutti silloin ravinteita ja vei ne kuollessaan pohjaan. Kesä oli tyyni, joten tuuli ei nostanut pohjasta ravinteita sinilevien käyttöön. Lisäksi kuivana kesänä sateet eivät juuri huuhtoneet ravinteita maalta vesistöihin.

Toisaalta kukintoja oli ajoittain keskimääräistä enemmän Keski-Suomessa, Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa. Näin kävi, kun tuulet sekoittivat vesiä ja voimakkaat sateet kuljettivat ravinteita maalta vesistöihin.

- Kukinnat lisääntyivät hetkellisesti, mutta laantuivat nopeasti, SYKEn Kristiina Vuorio kuvaa.