Sormet naputtavat näppäimistöllä niin tottuneesti, etteivät aivot välttämättä edes mieti, miksi kirjaimet on sijoiteltu sikin sokin.

Qwerty-näppäimistön nimi tulee siitä, että ylimmän kirjainrivin kuusi ensimmäistä kirjainta muodostavat tämän kirjainyhdistelmän. Kuva: Shutterstock

Kun johonkin tekemiseen tottuu, alkaa toimia rutiinilla eikä välttämättä edes kysy, miksi asia tehdään tietyllä tavalla. Yksi tällainen asia on näppäimistö. Sormet vain naputtavat tottuneesti - etenkin, jos kymmensormijärjestelmä on hyvin lihasmuistissa. Vai oletko koskaan miettinyt, miksi näppäimistön kirjaimet eivät ole aakkosjärjestyksessä vaan ne on sijoiteltu sikin sokin, aivan epäloogiseen järjestykseen?

Kirjainten aakkosjärjestykseen sijoittamista voisi pitää hyvinkin loogisena ideana. Näin ajatteli myös insinööri Christopher Lathan Sholes vuonna 1868, kun toi markkinoille ensimmäisen kirjoituskoneen. Kirjoituskoneessa kirjaimet oli sijoiteltu aakkosjärjestykseen kahdelle riville.

Melko pian kuitenkin huomattiin, että kirjoituskoneella, jossa kirjaimet olivat aakkosjärjestyksessä, kirjoittaminen ei ollut kovin näppärää. Kun kirjoitti nopeasti, kirjaimet jumiutuivat toisiinsa. Ongelman ratkaisemiseksi insinööri Sholes pani hommiin apulaisensa, joka sijoitteli eri puolille sellaiset kirjaimet, jotka esiintyivät usein peräkkäin. Sholes tarjosi tätä vuonna vuonna 1873 kehitettyä, qwerty-järjestelmän konetta Remingtonin tehtaalle, joka alkoi valmistaa koneita vuonna 1874.

Aluksi qwerty-järjestelmän kone ei ollut suuri menestys. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:n tiedotteessa syyn arvellaan johtuneen siitä, että koneella pystyi kirjoittamaan ainoastaan isoja kirjaimia. Vuonna 1878 markkinoille saatiin päivitetty versio, jolla pystyi kirjoittamaan niin isoja kuin pieniäkin kirjaimia. Tästä versiosta tuli jättimenestys. Kun qwerty-järjestelmän koneet yleistyivät, tuli tarve myös kymmensormijärjestelmälle.

Qwerty-näppäimistö on kaikkien tuntema ja yleisimmin käytössä oleva järjestelmä, mutta eri kielten erilaisten tarpeiden takia aivan sellaisenaan se ei ole joka paikassa käytössä. Suomessa näppäimistössä pitää tietysti löytyä paikat å-, ä- ja ö-kirjaimille. 1970-luvulla kirjainten paikka muuttui, kun å, ä ja ö vaihdettiin alariviltä nykyisille paikoilleen. Kirjainten tilalle alariville sijoitettiin pilkku, piste ja alaviiva.

Suomen kielen kirjoittamisen kannalta L-kirjaimen paikka Dvorak-näppäimistössä on hankala. Kuva: Shutterstock

Qwerty-näppäimistöä on kritisoitu paljon, mutta yksikään haastaja ei ole pystynyt horjuttamaan sen asemaa. Varteenotettavimpana vaihtoehtona on pidetty August Dvorakin 1930-luvulla kehittämää Dvorak-näppäimistöä. Sen on kehuttu olevan paljon nopeampi ainakin englannin kirjoittamiseen, koska useimmin tarvitut näppäimet ovat siinä paremmilla paikoilla kuin qwerty-näppäimistössä. Suomen kielen kirjoittamiseen Dvorak-näppäimistön on todettu soveltuvan kohtalaisesti.

Kerro meille, mikä mietityttää!

Oletko muuten miettinyt -juttusarjassa etsimme vastaukset ihmisiä askarruttaviin kysymyksiin. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen menaiset(at)sanoma.com.

Lähteet: SFS ry, Bustle

Lue myös: Tiedätkö, miksi imurin varressa on luukku? Mystinen komponentti on laiskan imuroijan kaveri

Lue myös: Noukkisimme kyllä rusinat pullasta, mutta mihin rusinapullat oikein katosivat? Puhelu konditoriaan paljasti, mikä on homman nimi

Lue myös: Yksi vai kaksi ämmää? Testaa, miten hyvin osaat suomen kielen kaksoiskonsonantit - vain kovimmat kielioppigurut saavat kaikki 15 oikein