Hyvinkääläinen Mauri Päivinen saattoi keväällä vaimonsa haudan lepoon yli 50-vuotisen yhteisen taipaleen jälkeen. Vaimon poismenoa edelsi raskas, neljä vuotta kestänyt jakso, jonka aikana muistisairauden uuvuttama puoliso hiipui hitaasti pois.

Vaimon kuolemasta ehti kulua vain reilut kaksi kuukautta, kun Päivisen poika menehtyi äkilliseen ja yllättävään sairauskohtaukseen. Surutyö on ollut raskas. Se tuntuu loputtomalta.

- Nämä asiat eivät jätä rauhaan. Kotona saan muistutuksia vaimostani ja pojastani päivittäin. Ne tulevat uniinkin. Tuntuu mahdottoman vaikealta löytää uusi tapa elää ja päästää irti.

Läheisten kuolemaan liittyy monia tunteita, joita Päivisen on ollut vaikea käsitellä.

- Minua lohduttaa tieto siitä, että välit sekä vaimoni että poikani kanssa olivat hyvät. Se helpottaa, ja kyyneleet ovat välillä kevyempiä.

Pojan kuoleman jälkeen Mauri Päiviselle iski epätodellinen olo.

- Tämä ei ole totta. Järjestys on väärä. Nyt olisi ollut minun vuoroni kuolla. Minulla on onneksi tyttäreni ja hyviä ystäviä, joiden kanssa olen voinut puhua. Omien tunteiden määritteleminen on äärimmäisen vaikeaa, hän huokaa.

Kylmä byrokratia seuraa kuolemaa

Kuoleman jälkeisten asioiden hoitaminen tuntuu usein äärimmäisen raskaalta. Surutyö on kesken, mutta lain pykälät eivät anna armoa.

- Asiat eivät jätä rauhaan, sillä kuolemaan liittyvä byrokratia on raskas, eikä siihen sitoudu tunnetta. Se on kylmiä lain pykäliä, jotka on hoidettava. Siinä ei ole paljoa lohtua, kiteyttää Päivinen.

Kuolemaan liittyvästä byrokratiasta on viime vuosina puhuttu paljon. Esimerkiksi virkatodistuksen saamiseen on saattanut mennä kuukausia. Virkatodistusta vaaditaan ensimmäisenä, kun ryhdytään hoitamaan vainajan asioita.

Monelle tulee yllätyksenä, että asioiden hoitaminen saattaa olla hyvin mutkikasta. Esimerkiksi vainajan omistamaan asuntoon liittyvät kulut juoksevat ja laskut tulevat ajallaan.

- Usein kysytään, että voisiko antaa läheisille valtakirjat, joilla voisi hoitaa vainajan asioita kuoleman jälkeen. Mutta kun ihminen kuolee, valtuutukset loppuvat siihen, sanoo lahtelainen asianajaja Paula Kurki-Suonio.

Kurki-Suonion mukaan vainajan läheisten kannattaa ensimmäiseksi ottaa yhteyttä kirkkoherranvirastoon tai digi- ja väestötietovirastoon sen mukaan, kuuluiko vainaja kirkkoon vai ei.

- Kannattaa pyytää heti sellainen virkatodistus tai sukuselvitys, josta näkyy kuka on kuollut. Jos samalle todistukselle saadaan tieto esimerkiksi vainajan lapsesta, pääsee sillä hoitamaan vaikka pankkiasioita.

Perunkirjoitus on vainajan veroilmoitus

Joissain tapauksissa vainajan läheiset pystyvät tekemään perunkirjoituksen itse. Se on kuitenkin niin tärkeä osa kuoleman jälkeistä byrokratiaa, että moni antaa asian ammattilaisen hoidettavaksi. Etenkin, jos vainajalla on monenlaista omaisuutta.

- Se on veroilmoitus, jossa verottajalle ilmoitetaan vainajan varat ja velat sekä muut siihen kuuluvat asiat. Perunkirja toimii myös tulevan perinnönjaon tai osituksen perustana ja pohjana.

Kurki-Suonio muistuttaa, että verottaja edellyttää perunkirjan toimittamista määräajassa. Kun perunkirja valmistuu, päästään hyvässä tapauksessa perinnönjakoon jo samana päivänä.

- Aika usein käy kuitenkin niin, että sen jälkeen aletaan neuvotella, miten perintö jaetaan, kertoo Kurki-Suonio.

Kaikkien kannattaa tehdä testamentti

Testamentti on tärkein asiakirja, joka helpottaa kuoleman jälkeistä asioiden hoitoa ja läheisten taakkaa.

Netistä löytyy monenlaisia esimerkkejä ja malleja testamentin tekoon. Jos tilanne on vähänkään mutkikkaampi, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen välttyäkseen virheiltä.

- Jos on vaikkapa uusperhe, jossa puolisoilla on sekä yhteisiä lapsia että lapsia edellisistä liitoista, testamentin teko voi olla hyvin vaikeaa. Seurauksena voi huonossa tapauksessa olla isoja ja kalliita virheitä, Kurki-Suonio varoittaa.

Testamenttia tehdessä asiat kannattaa kertoa avoimesti ja miettiä ammattilaisen kanssa, mitä asiakirjalla tavoitellaan. Tavoitellaanko esimerkiksi lesken suojaa vai sitä, että menisi mahdollisimman vähän perintöveroa?

- Tai vaikka sitä, että joku perillisistä saa tietyn omaisuuserän, kuten kesämökin. Näiden asioiden yhteensovittaminen on aina yksilöllistä eikä niihin löydy valmista mallia, sanoo Kurki-Suonio.

Kuuntele Yle Areenasta: Kun kuolema ottaa omansa, läheisille jää surutyö ja raskas byrokratia