Ilmatieteen laitos otti syksyllä käyttöön uuden ilmastollisen vertailukauden, joka on laskettu vuosilta 1991-2020. Tiedon luulisi hetkauttavan lähinnä meteorologeja, mutta sillä on vaikutus koko ilmastosta käytävään keskusteluun Suomessa.

Meteorologi sanoo jonkun olevan poikkeuksellista vain, kun niin tapahtuu keskimäärin kerran kolmessakymmenessä vuodessa tai harvemmin.

Seuraa toimittajien lempikysymys. Kuinka poikkeuksellista tämä on? Meteorologi sanoo jonkun olevan poikkeuksellista vain, kun niin tapahtuu keskimäärin kerran kolmessakymmenessä vuodessa tai harvemmin. Uusi, kolmenkymmenen vuoden ajalta laskettu vertailukausi päivitetään kymmenen vuoden välein.

Ilmastollisen vertailukauden ei ole tarkoitus korostaa muuttuvaa ilmastoa, vaan nimenomaan päinvastoin. Vertailukausi on pohja, joka kuvaa mahdollisimman hyvin nykyistä ilmastoamme. Tarkoitus on asettaa tämän päivän säätapahtumat sopivaan kontekstiin, verrata niitä keskiarvoihin.

Kolmekymmentä vuotta on valittu vertailukauden pituudeksi, jotta aika olisi tarpeeksi pitkä, ettei yksittäisellä muista poikkeavalla vuodella olisi liian suurta painoarvoa. Toisaalta ilmasto ei saisi ehtiä muuttua merkittävästi ajanjakson aikana. Nykytilanteessa riski jälkimmäiseen on ilmeinen.

Sään harvinaisuus tai poikkeuksellisuus riippuu siitä, mihin vertaa.

Kun verrataan uutta ja edellistä, vain 10 vuotta vanhaa, vertailukautta, selviä eroja on jo havaittavissa. Puhumattakaan kolmekymmentä vuotta vanhasta vertailukaudesta vuosilta 1961-1990.

Uusimman ilmastollisen vertailukauden perusteella Suomen keskilämpötila on nyt 2,9 astetta. Kolmekymmentä vuotta aiemmin se oli 1,3 astetta viileämpi.

Vuoden keskimääräinen lämpötila on esimerkiksi Sodankylässä noussut 0,7 astetta verrattuna aiempaan kymmenen vuoden takaiseen vertailukauteen. Aiemmin se oli 0,4 astetta pakkasella, nyt lähes saman verran plussalla. Samaan aikaan talvi on lämmennyt yli asteella.

Kolmessa vuosikymmenessä myös sademäärä on kasvanut lähes kymmenyksen. Siinäkin isoimmat muutokset ovat tapahtuneet talvisin.

Lämpötilojen noustessa talvi on lyhentynyt peräti kahdella viikolla vuosikymmenessä etelä- ja länsirannikolla. Kolmenkymmenen vuoden takaiseen tilastoon verrattuna lunta on nyt maan eteläpuoliskolla keskimäärin yli kuukauden lyhyemmän aikaa.

Talvet ovat muuttuneet kokonaisuudessaan varsin paljon - kesät huomattavasti vähemmän. Joulukuut ovat lämmenneet keskimäärin lähes kolme astetta kolmessa vuosikymmenessä. Myös talvisateet ovat lisääntyneet, vain loppukesällä sademäärät ovat vähentyneet. Kesä ja samalla kasvukausi on pidentynyt yli viikon päivät.

Samaan aikaan talvi on lyhentynyt maan etelä- ja länsiosassa kaksi viikkoa, enimmillään yli kuukauden. Tarkalleen ottaen talvi on nykyään Ahvenanmaalla keskimäärin 36 päivää aiempaa lyhyempi. Pysyvän lumipeitteen aika on lyhentynyt lähes koko maassa viikon verran, lännessä kuukaudella. Ahvenanmaalla pysäyttävät 51 päivää. Pysyvästä lumipeitteestä ei ole siis keskimäärin paljon jäljellä, vaikka toki se aina joskus pysyy maassa pidempään.

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa sillä on iso merkitys, mihin vertaa, mitä pidetään normaalina, mikä on keskiarvo.

Sään harvinaisuus tai poikkeuksellisuus riippuu siitä, mihin vertaa. Mitä lämpimämpi tai sateisempi on keskiarvo, sitä vähemmän poikkeuksellinen hyvin korkea lämpötila tai hyvin suuri sademäärä on.

Ilmaston lämmetessä ja sademäärien kasvaessa hyvin sateinen tai hyvin lämmin sää on vähemmän harvinainen. Vähemmän kuin oli vielä alkuvuonna, kun vertailutaso oli toinen.

Uudessa vertailukaudessa lumi tulee Pohjois-Lapissa keskimäärin lokakuun loppupuoliskolla, etelä- ja länsirannikolla vuodenvaihteen tienoilla. Tämä on nyt siis ihan normaalia.

Lumi on pysyvästi maassa maan länsiosassa nykyisessä ilmastossamme kuukauden lyhyemmän aikaa kun vielä 30 vuotta sitten.

Nykyisessä ilmastossa ensimmäinen lumipeite on tähän aikaan vuodesta saatu keskimäärin jo lähes koko maassa, lounaisinta osaa lukuun ottamatta. Kolmekymmentä vuotta sitten jo pari viikkoa aiemmin. Kuka mahtaa arvata miltä tilanne näyttää kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä? Aivan. Vielä vähemmän lumiselta.

Tulevaisuudessa ei taideta enää muistella kuinka lapsena hiihdettiin kouluun. Ainakaan eteläisessä ja läntisessä Suomessa.

Kerttu Kotakorpi

Kirjoittaja on meteorologi ja yksi Ylen ilmastoliven päivittäjistä

Blogista voi keskustella 6.11. klo 23.00 saakka.

Haluatko seurata tärkeimpiä uutisia ilmastokriisistä ja keinoista sen hillitsemiseksi? Avaa tästä seuranta-artikkeli.