Kun Suomen hiihtoliitto julkisti maastohiihdon A-maajoukkuevalintansa 19. toukokuuta, yksi hiihtäjä keräsi otsikoita enemmän kuin muut. 43-vuotiaan Riitta-Liisa Roposen paluu joukkueeseen oli kotimaisittain toki kovan luokan talviurheilu-uutinen, mutta eniten huomiota herätti Roposta kymmenen vuotta nuoremman Anne Kyllösen putoaminen joukkueesta.

Kyllösen mukana A-maajoukkueesta poistui aimo annos suomalaista hiihtopääomaa mitä tulee menestykseen maailmancupissa. Jos mittariksi otetaan kymmenen edellistä maailmancupin kautta, Kyllönen on henkilökohtaisissa palkintokorokesijoituksissa, yhdeksän kappaletta, kolmanneksi meritoitunein suomalaishiihtäjä - edellään vain 25 podiumin Krista Pärmäkoski ja Iivo Niskanen, 13.

Täysin tyhjän päälle Kyllönen ei jäänyt, sillä Hiihtoliitto nimesi hänet B-maajoukkueeseen 28. toukokuuta. Pudotus maajoukkueasteikolla ei ollut yllätys: takana oli Kyllösen ensimmäinen kausi ilman maailmancupin pisteitä sitten kauden 2008-2009. Lopullinen isku oli naisten A-maajoukkueen pienentäminen 11:stä seitsemään urheilijaan.

- Ajattelin keväällä, että paikka A-maajoukkueessa on siinä ja siinä. Riippuu urheilijamäärästä. Kun tieto tuli, en jäänyt vatvomaan asiaa. Olen ihminen, joka elää hetkessä ja luo uusia suunnitelmia, Kyllönen kertaa toukokuun tapahtumia.

Konkarihiihtäjän uutena haasteena oli paikata vähentyneet leiritysvuorokaudet, jotka ovat merkittävässä roolissa tavoiteltaessa kansainvälistä menestystä.

Liitto järjesti A-maajoukkueelle leiritystä kesän ja syksyn aikana kaikkiaan 70 vuorokautta, joihin mahtui kolme korkeanpaikanleiriä: kolmen viikon leiri Italian Passo Lavazessa sekä kahden viikot leirit Italian Livignossa ja Val Senalesissa. B-maajoukkueella leirivuorokausia oli 40 ja vain yksi korkeanpaikanleiri Ramsaussa (11 päivää). Paikattavaa siis riitti.

Asetelma muuttui kuitenkin nopeasti, kun reilu viikko A-maajoukkueesta putoamisen jälkeen Kyllönen sai puhelun. Soittaja oli Ski Team Mäenpään manageri Kim Mäenpää, joka tarjosi Kyllöselle paikkaa Ski Classic -sarjaa kiertävään talliinsa. Manageri ja hiihtäjä sopivat, että Kyllönen pääsee osaksi tallin leiritysohjelmaa ja voi tähdätä täysillä olympialaisiin. Vastapalveluksena Kyllönen osallistuu kevätkaudella muutamaan Ski Classic -kilpailuun.

Kyllönen leireili uuden tallinsa kanssa harjoituskaudella Livignossa ja Ruotsin Idre Fjällissä.

- Uusi kuvio on ollut erittäin tärkeä lisä. Sen ansiosta olen päässyt melko samaan leiritykseen kuin olisin päässyt A-maajoukkueen kanssa eli lähelle 70 vuorokautta. Määränä se on mielestäni aika minimi, Kyllönen kertoo.

Uusi sivu myös terveyspuolella

Kyllösen uran voi jakaa käytännössä kolmeen osaan. Ensimmäinen vaihe sisälsi alussa mainitun cup-gloorian lisäksi viestihopean Sotshin olympialaisissa vuonna 2014, ja sen voidaan katsoa katkenneen kevääseen 2017. Toinen vaihe oli täynnä vastoinkäymisiä, joista pahimpana syksyllä 2018 tehty selkäleikkaus. Kolmas vaihe alkoi viime toukokuussa, kun Kyllönen putosi A-maajoukkueen ulkopuolelle.

Jotta uusi vaihe olisi edeltävää parempi, Kyllönen päätti puhaltaa keväällä pelin poikki ja piti harjoittelusta kahden kuukauden tauon. Kyllösen mukaan vaikeuksien aikakausi olisi ollut vältettävissä, mikäli hän olisi ymmärtänyt tehdä irtioton vuoden 2017 Lahden MM-kisojen jälkeen.

- Olisin tarvinnut silloin hengähdystauon, eikä niin, että lähden huhti-toukokuussa rakentamaan uutta kautta entistä nälkäisempänä. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt olla rohkeampi ja pysähtyä, antaa elimistön palautua, koska se oli todella väsynyt.

- Tänä keväänä ymmärsin, että vuosien varrella on tehty niin älyttömän paljon pohjia, että kausi on rakennettava puhtaalta pöydältä. Helppoa se ei ollut, tunnollisena harjoittelijana ja etenkin kilpailijana tunnettu Kyllönen myöntää.

Lepo on tehnyt tehtävänsä ainakin paperilla. Kyllösen harjoituskaudelle ei ole kertynyt sairastelupäiviä eikä loukkaantumisia - ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Hiihdon sisäpiiristä kantautuneet tiedot kertovat, että B-maajoukkuestatuksesta huolimatta Kyllösen nimi kannattaa ympyröidä Hiihtoliiton listoilta olympiavalintoja silmällä pitäen.

- Olen ollut harjoituskauden täysin terveenä varmaan kaksi tai kolme kertaa. Paperilla homma toimii, mutta hiihto on oma lukunsa. En tykkää hirveästi hehkuttaa harjoituskausia, koska siellä juostaan ja hiihdetään rullilla. On kuitenkin eri asia, kun päästään lumelle, laitetaan numerolappu rintaan ja sukset jalkaan. Totta kai numerot antavat osviittaa, mutta mieluummin toppuuttelen ja sanon, että katsotaan kisoja ensiksi ja tehdään sitten johtopäätöksiä, Kyllönen sanoo.

Tavoitteena paluu top 20:een

Kyllönen lähtee tulevaan kauteen virallisesti ensi kertaa ilman henkilökohtaista valmentajaa. Todellisuudessa entisen maajoukkueluotsin Reijo Jylhän ja Kyllösen yhteistyö on ollut enää konsulttipainotteista keväästä 2020. Siitä lähtien Kyllönen on ollut itse itsensä vartija.

Kyllönen kertoo, ettei haikaile uuden henkilökohtaisen valmentajan perään. Osasyynä on Kyllösen kiinnostus valmentamiseen, joten ajatus normaalia isommasta omavastuusta kiehtoo.

- Voin sanoa, että teen tulevaisuudessa valmennustyötä, Kyllönen sanoo ja lisää hetken pohdinnan jälkeen:

- Totta kai se riippuu, jos joku haluaa minut valmentajakseen. Mutta haluan oikeasti valmentaa, olla läsnä harjoittelussa ja suunnitella harjoitusohjelmia.

Sanoista voisi vetää johtopäätöksen, että Kyllönen olisi mahdollisesti paketoimassa uraansa lähikausina. Siitä ei hänen mukaansa ole kuitenkaan kyse, vaan taustalla on luontainen kiinnostus syy-seuraussuhteiden ja kokonaisuuksien selvittämiseen, ymmärtämiseen ja toimeenpanoon.

- Kun joku katsoo Netflixiä, minä käytän aikani lukemiseen, nimenomaan fysiologiasta ja valmentamisesta. Olen tehnyt sitä koko urani ajan. Kun takana on näin pitkä ura, olen päässyt tekemään töitä huikeiden ihmisten kanssa. Sitä kautta on kertynyt myös tietotaitoa. Koen, että on tärkeää saada kokeilla omia siipiään, Kyllönen sanoo.

Ensi kauden maalikseen Kyllönen nimeää Pekingin olympialaiset, joissa hän tavoittelee uransa parhaita arvokisasijoituksia henkilökohtaisilta matkoilta. Toistaiseksi paras noteeraus on kahdeksas sija vuoden 2013 Val di Fiemmen 30 kilometrin yhteislähdöstä. Hienosta maailmancupin CV:stään huolimatta Kyllönen on päässyt vain kerran kilpailemaan viiden renkaan kisoissa, Sotshissa, josta viestipronssin lisäksi paras tulos oli 13. sija 10 kilometrin väliaikalähdöstä.

Näitä tuloksia parantaakseen Kyllönen nimeää välitavoitteekseen palata maailmancupissa pistesijoille, kun kausi käynnistyy Rukalla marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Ennusmerkkejä antavat kansalliset kisat, joista ensimmäisinä ovat vuorossa Vuokatin Suomen cupit tulevana viikonloppuna.

- Vaikka voitin viime vuonna Vuokatin Suomen cupissa, tunne hiihtämisestä ei ollut hyvä. Ennemmin olen vaikka kolmas, kunhan tunnen, että tämä meni ihan jees, mutta tuloksesta tulee vielä parempi, kun nämä ja nämä harjoitukset saadaan tehtyä.

- Kun miettii kauden tavoitteita, Rukan maailmancupissa pitää olla jo kunnossa. Vaikea sanoa, että olisin tyytyväinen, mikäli en ole Rukalla pistesijoilla ja pertsan sprintin aika-ajoissa top 20:ssä, Kyllönen linjaa.

Roponen esimerkkinä

Tuleeko olympiakaudesta Kyllösen paluu varteenotettavaksi, viestitason arvokisahiihtäjäksi? Jos ei, Kyllönen ei ole heittämässä vielä pyyhettä kehään. Kainuun hiihtoseuran ykköshiihtäjä täyttää Rukan maailmancupin jälkeen 34 vuotta, mikä ei iän puolesta ole este koville tuloksille kansainvälisissä ympyröissä. Viime talvena niin kotimaiset kuin kansainväliset hiihtopiirit eivät voineet olla noteeraamatta, kun Riitta-Liisa Roponen hiihti MM-kisojen väliaikalähdössä yhdeksänneksi nuorekkaassa 42 vuoden iässä.

Pitkän uran salaisuus piilee kuitenkin terveystekijöissä, jotka ovat olleet Kyllösen tapauksessa rempallaan jo pitkään, viime kaudella kiitos ylikunnon.

- On ollut ihan liian paljon ongelmia terveyden kanssa, mikä on haitannut harjoittelua ja parhaan tuloskunnon ulosmittaamista. Kun haetaan parasta tulosta ja kuntoa, mennään koko ajan riskirajoilla. Haluan vain saada terveitä harjoitusvuosia, että voisin nähdä, mikä kuntoni on oikeasti.

- Ritu osoitti viime kaudella esimerkillään, että jos on motivoitunut urheilija, ikä ei ole lajissamme mikään este, Kyllönen sanoo.

Lue lisää:

Hiihtolupaus Petteri Koivisto väläytti jo vuonna 2019, mutta katosi lähes tyystin - nyt hän virittelee sensaatiota, jollaista ei ole nähty 42 vuoteen

Yli 1,5 vuotta pimennossa ollut hiihtäjä Anita Korva avoimena tilanteestaan - ajatus olympialaisista on jo haudattu, uran jatko vaakalaudalla