Alex Broadhurstin viime kausi alkoi hankalasti. Nyt hän on yksi joukkueensa kulmakivistä.

Broadhurstista on kasvanut IFK:n kärkipelaaja. Kuva: Tommi Anttonen / Lehtikuva

Kun Alex Broadhurst tuli viime vuonna Suomeen ja HIFK:hon, hän sai pikatahtia isoja oppitunteja.

Keskushyökkääjä sai nopeasti huomata, ettei hän ollutkaan niin valmis SM-liigaan kuin luuli.

Pomppu pohjoisamerikkalaisesta pelikulttuurista suomalaiseen työnteon kulttuuriin on iso. Broadhurst myöntää suoraan, että se oli aluksi järkytys, johon hän ei ollut valmis.

- Täällä on pitkiä ja kovia harjoituksia etenkin alkukaudesta. En sano, että Pohjois-Amerikassa on helpompaa, mutta tosi erilaista. Opin sen viime vuonna kantapään kautta. Luulin olevani hyvässä kunnossa, mutta Suomen liiga on täysin erilainen, Broadhurst hymähtää.

- Täällä treenataan ja luistellaan kovaa joka päivä, vaikka edellisiltana olisi ollut peli.

BroadhurstiN, 28, sopeutumista hidasti myös kulttuurishokki kaukalon ulkopuolella. Hän tuli ensi kertaa urallaan Eurooppaan ja joukkueeseen, jossa ei ollut muita pohjoisamerikkalaisia. Kaikki oli hänelle ja vaimolleen uutta ruokakaupoista lähtien.

- Meillä oli hyvä porukka jätkiä, jotka ottivat minut mukaan ja puhuivat mahdollisimman paljon englantia, mutta kyllä minulla kesti pari-kolme kuukautta tottua uuteen maailmaan.

Avuksi oli mm. Jokerien Jordan Schroeder, Broadhurstin pitkäaikainen ystävä. Toinen yhdysvaltalainen, jonka kanssa pystyi viettämään aikaa.

Kevätkaudella Broadhurst alkoi näyttää kaukalossa merkkejä siitä, että hän voi olla SM-liigan eliittiä.

Broadhurst kiittää IFK:n urheilujohtajan Tobias Salmelaisen ja silloisen päävalmentajan Jarno Pikkaraisen kärsivällisyyttä ja useita keskusteluita, joita pitkän alkukauden aikana käytiin.

Oliko jokin tietty hetki, jolloin peli tuntui toden teolla aukeavan?

Broadhurst muistelee Kouvolassa pelattua vieraspeliä. Pelintekijä syötti helmikuussa KooKoota vastaan pelatussa ottelussa kolme maalia.

- Olin saanut pisteitä mutten pelannut vahvuuksillani. En muista, ketä vastaan pelasimme (edellisilta SaiPaa vastaan), mutta Pikkarainen huusi minulle ensimmäistä kertaa: nyt pitää herätä, Broadhurst kertoo.

- Joskus tuollaiset saavat tekemään enemmän hommia. Kun uskallan pelata kiekolla ja omilla vahvuuksillani, pärjään. Kaikki on kiinni itseluottamuksesta ja luovuuteni käyttämisestä.

Broadhurst kamppailemassa viime keväänä. Kuva: Roni Rekomaa, Lehtikuva

Nykypäivänä Broadhurstin kaltaiset ulkomaalaiset viihtyvät harvoin SM-liigassa kahtakaan kautta. Tie vie eteenpäin.

Broadhurst teki kuitenkin jatkosopimuksen ja latoi tämän kauden alkuun kovan työnäytteen: neljään peliin seitsemän (3+4) tehopistettä. Joukkueessakin on nyt muita pohjoisamerikkalaisia kuten hyvä ystävä Jordan Schmaltz. Se on auttanut paljon.

Alun pistetornadon jälkeen tuli loukkaantuminen, jonka jälkeen jenkkihyökkääjällä kesti hetken päästä taas rytmiin. Viime otteluissa hän on näyttänyt taas erittäin lupaavia merkkejä.

HIFK on hänelle ponnahduslauta takaisin sinne, mihin kaikki haluavat.

- Tavoitteeni on päästä NHL:ään. Olen saanut vähän maistaa sitä (kaksi ottelua Columbuksessa). Se on maailman paras liiga ja minun tavoitteeni, Broadhurst sanoo.

Pikkarainen sanoi aiemmin syksyllä Iltalehdessä, että Broadhurst on hänen näkemistään SM-liigan paras ulkomaalaispelaaja.

- Oikeasti? Tuo tuntuu tosi hienolta, Broadhurst hymyilee ja kiittää nauttineensa Pikkaraisen valmennuksesta.

Matkallaan isompiin ympyröihin Broadhurst saa kokemuksia erilaisesta kulttuurista.

- Voimme sanoa asuneemme kaksi vuotta Suomessa. Suurin osa yhdysvaltalaisista ei pääse ikinä kokemaan samaa.

Broadhurst asuu vaimonsa ja koiransa kanssa Ullanlinnassa.

- Elämäkin alkaa taas olla melkein normaalia. Ihmiset käyvät taas ravintoloissa ja tunnelma on erilainen. Tämä on uskoakseni Suomen paras kaupunki.

Yksi lätkäpelaajan unelmista kävi Broadhurstin kohdalla toteen kesällä 2011. Hän sai varauksen NHL:ään - eikä mistä tahansa seurasta. Kotikylän pumppu Chicago Blackhawks varasi hänet.

Takana oli kausi, joka toi USHL:n mestaruuden Green Bay Gamblersissa yhdessä nykyisen joukkuekaverin Schmaltzin kanssa. Broadhurst oli joukkueen pistekuningas, mutta Blackhawksin kykyjenetsijä Mike Doneghey oli ainoa, joka oli osoittanut kiinnostusta.

- En uskonut tulevani varatuksi. Olin konsertissa Wisconsisissa ja ajoin seuraavana aamuna kohti kotia, kun sain Donegheyltä puhelinsoiton. Olin ajatellut, että varaustilaisuus meni jo.

- Se oli varmaan kolmen ja puolen tunnin ajomatka. Tärisin koko matkan. Puhelimeni oli ihan tukossa viesteistä. Soitin kaikille perheenjäsenilleni. En ikinä unohda sitä. Kotikaupungin joukkueen varaus on joka jätkän unelma.

NHL-pelaajaa hänestä ei kuitenkaan ole ainakaan vielä tullut.

Mikä on oma analyysisi syistä?

- Olin aika keskenkasvuinen. Tulokaskauteni (NHL-sopimuksen, ensimmäinen AHL:ssä) oli hyvä, mutta sitten olin pahan vamman takia pitkään sivussa.

Alex Broadhurst pelasi kaksi NHL-ottelua Columbuksessa. Kuva: Steve Roberts/Cal Sport Media, Zuma

- Pääsin Columbukseen, sain uuden alun ja tein siellä hommia. Sain pelata kaksi NHL-peliä (2017-18) ja olla joukkueen mukana pudotuspeleissä. Mutta homma toimii niin, että joka vuosi AHL:ään tulee uusia varauksia, ja vanhemmat jätkät joutuvat takariviin. En halua selitellä, mutta niin se menee.

- Täällä pääsen olemaan kärkipelaaja. Haluan menestyä ja päästä takaisin NHL:ään.