Keskiviikkoaamu valkeni Washingtonissa hyytävän kylmänä, erityisesti demokraateille.

Yön aikana vaalitappio naapuriosavaltio Virginian kuvernöörin vaaleissa oli varmistunut. Uudeksi kuvernööriksi valittiin republikaaniehdokas Glenn Youngkin, ja istuva demokraattikuvernööri Terry McAuliffe joutuu väistymään.

New Jerseyn saman yön kuvernöörinvaaleissa istuva demokraattikuvernööri joutui yllättävän tiukkaan kisaan republikaanihaastajan kanssa. Tämän jutun julkaisuhetkellä ääniä vielä lasketaan.

Myös Virginian kisa ja Youngkinin voitto oli hyvin niukka, mutta merkittävä. Viime vuonna presidentti Joe Biden voitti Virginian presidentinvaaleissa kymmenellä prosentilla.

Washingtonissa demokraatteja äänestävät tuttavani pitivät ennen vaaleja hupsuna ajatuksena, että republikaani voisi voittaa näin selkeän sinisen osavaltion. Hämmennys keskiviikkona oli, jälleen kerran, melkoinen.

Yllätys näkyi myös demokraattikommentaattoreiden ensimmäisissä paniikkireaktioissa yön uutislähetyksissä. Yhtäkkiä kaikki halusivat muistuttaa, että Virginia tunnetaan yhden kauden kuvernööreistä ja että heiluriliike on Yhdysvalloissa ennemmin sääntö kuin poikkeus. Presidentin puolue häviää aina, se on normaalia.

Ongelma näissä analyyseissa on vain se, että Yhdysvaltain poliittinen tilanne ei ole tällä hetkellä normaali, eikä sitä pidä normalisoida.

Toinen valtapuolueista tukee avoimesti entistä presidenttiä, joka yritti pysyä vallassa hävittyään vaalit, ja usutti kannattajansa kongressitalolle estämään vaalituloksen hyväksymisen.

Republikaanipoliitikot, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, rummuttavat yhä niin kutsuttua "suurta valhetta" viime vuoden vaalien vilpillisyydestä. Vaikka vilpille ei ole löytynyt todistusaineistoa vuoden aikana, poliitikot murentavat aktiivisesti äänestäjiensä uskoa demokratian peruspilareihin.

Virginian ja New Jerseyn kuvernöörinvaalit olivat ensimmäiset koko osavaltion laajuiset vaalit sitten presidentinvaalien. Ne olivat ensimmäinen testi siitä, miten vuoden suurin poliittinen väittely vaikuttaa puolueiden kannatukseen.

Ja republikaanien kannatus kasvoi.

Demokraateille tappioyö on vakava itsetutkiskelun paikka. Selvää on, puolueen pääviestit - ilmastonmuutoksen torjunta ja demokratian puolustaminen - eivät tällä hetkellä uppoa äänestäjiin.

Tämä suuri linja on liian korkealentoinen erityisesti ensi vuoden välivaalien kannalta. Välivaalit ovat vähän kuin Suomen kuntavaalit: niissä on kyse tuhansista erillisistä vaaleista, joissa keskustellaan hyvin paikallisista kysymyksistä.

Esimerkiksi Virginian kuvernöörinvaaleissa demokraattien Terry McAuliffe yritti saada äänestäjänsä liikkeelle puolustamaan osavaltiota trumpistumista vastaan, kun republikaani Glenn Youngkin tarttui koululautakunnissa käytyyn taisteluun opetuksesta.

Vaikka Youngkinin viesti oli osa republikaanien valtakunnallista rummutusta, hän onnistui kuitenkin paikallistamaan sen merkityksen juuri virginialaisäänestäjille. Osavaltiossa keskustelu kärjistyi siihen, pitäisikö Toni Morrisonin orjuudesta kertovaa Beloved -kirjaa lukea kouluissa vai ei.

Tuntuu vähäpätöiseltä vaaliaiheelta mutta toimii. Ehkä McAuliffenkin olisi pitänyt ennemmin puhua vaikka rannikkokaupunkeja ilmastonmuutoksen myötä yhä useammin raastavista tulvista kuin Trumpin vaarasta.

Kuuntele lisää koululautakuntien taisteluista:

Maailman politiikan arkipäivää: Repivätkö riitelevät yhdysvaltalaiset maansa hajalle?

Ennen ensi vuoden välivaaleja demokraattien täytynee muuttaa strategiaansa. Normaalissakin tilanteessa välivaalit päättyvät yleensä presidentin puolueen tappioon. Nyt kaulaa voi kasvattaa ennestään se, että polarisaatio puolueiden välillä on ennennäkemättömän suuri. Lisäksi republikaanit pääsevät piirtämään vaalipiirit demokraatteja useammassa osavaltiossa.

Ainoa toivo on kommentaattoreiden puheissa se, että demokraatit saavat vietyä läpi kaksi Bidenin suurta uudistuspakettia, eli niin kutsutun infrastruktuuripaketin sekä budjetin uudelleenmuotoilun. Niiden on tarkoitus parantaa nimenomaan keskiluokan elämänlaatua.

Silti pakettien läpivienti ei ainoastaan riitä. Demokraattien pitää myös vakuuttaa äänestäjät siitä, että ne ovat hyödyllisiä ja merkittävämpiä kuin yksittäiset koulukirjavalinnat.

Toistaiseksi siinä ei ole onnistuttu.