26-vuotias Alexandra Myagkova ja 18-vuotias Gleb Shumaev haluavat rakentaa elämänsä Suomeen. Myagkova muutti Moskovasta Joensuuhun vasta runsaat kolme kuukautta sitten, mutta on silti varma päätöksestään.

- Opiskelen leipuri-kondiittoriksi ja haluan löytää täältä töitä. Ei ole koti-ikävä, Myagkova vakuuttaa.

Shumaev on asunut Suomessa jo vuosia. Vanhemmat muuttivat Petroskoista Itä-Suomeen, kun Shumaev oli 5-vuotias. Hänelle Suomi tarkoittaa turvaa ja vapautta.

- Suomi tukee kansalaisiaan, ja mitä nyt näin 18-vuotiaana voin politiikasta sanoa, niin koen, että tämä maa sopii minulle.

Vaikka nuorten taustat ovat hyvin erilaiset, molemmat ovat saaneet kokea, ettei suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen ole aivan mutkatonta.

Kielimuuri ja ennakkoluulot hidastavat kotoutumista

Gleb Shumaev on käynyt suomalaisen peruskoulun ja opiskelee lukiossa. Hän puhuu sujuvaa suomea ja tuntee jo hyvin yhteiskuntaa. Siitä huolimatta hän kokee olonsa usein ulkopuoliseksi.

- Tuntuu siltä, että kun ihmiset kuulevat nimen Gleb, he ajattelevat heti, että tälle ihmiselle jutteleminen on vaikeampaa kuin suomalaiselle.

Alexandra Myagkova opiskeli Moskovassa asuessaan suomen kieltä. Puhuminen jännittää, mutta arkisista tilanteista Myagkova selviytyy jo suomeksi.

- Minä yritän puhua, puhua ja puhua. Minusta on tärkeää osata hyvin suomea, Myagkova selittää.

Viranomaisten kanssa asioidessa kielimuuri on yhä korkea. Kanssakäymistä ei helpota se, että suomalainen yhteiskunta poikkeaa monin tavoin venäläisestä.

Venäläistaustaiset ovat suurin ulkomaalaisvähemmistö

Suomessa asui Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden lopussa yli 90 000 ihmistä, joiden juuret ovat Venäjällä tai Neuvostoliitossa.

Vaikka venäläistaustaisia on enemmän kuin Porissa asukkaita, jäävät he helposti yhteiskunnan laidalle. Tutkimusten mukaan etenkin työelämässä venäläistaustaiset ovat yhä kakkosluokkaa.

Helsingin yliopistossa pari vuotta sitten tarkastetussa väitöksestä käy ilmi, että pelkkä venäjänkielinen sukunimi vaikeuttaa työhaastatteluun pääsemistä.

Korona-aikana ennakkoluulot ovat voimistuneet

Itä-Suomen yliopiston Venäjä- ja rajatutkimuksen professori Olga Davydova-Minguet on tutkinut lähes parikymmentä vuotta muuttoliikettä, rajaa ja mediaa itärajan molemmin puolin. Hän näkee useita syitä siihen, miksi jännitteet suomalaisten ja maassa asuvien venäjänkielisten välillä ovat lisääntyneet.

Tuorein epäluuloa lisännyt tekijä on koronapandemia.

Ennen epidemiaa liikenne itärajalla oli vilkasta molempiin suuntiin, mutta nyt rajan ylittämiseen tarvitaan pätevä syy ja negatiivinen koronatesti. Tartuntamäärät ovat olleet Venäjällä korkeita, minkä vuoksi jokainen rajanylittäjä on ollut helppo leimata taudinkantajaksi.

Sota-ajan taakkaa kannetaan edelleen

Toiseksi sekä Suomessa että Venäjällä kansakunnan identiteettiä rakennetaan sotamuistojen kautta. Suomen itsenäisyyspäivää juhlitaan edelleen muistelemalla suomalaisia sotasankareita ja sodan uhreja. Samalla uusinnetaan mielikuvaa venäläisistä vihollisina.

Vastaava puhetapa on yleistynyt viime vuosina myös itärajan toisella puolella.

- Etenkin Karjalan tasavallassa nostetaan nyt esiin jatkosodan aikaista suomalaisten miehitystä ja keskitysleirejä, Olga Davydova-Minguet huomauttaa.

Norsulauma posliinikaupassa

Olga Davydova-Minguet näkee, että venäjänkieliset elävät Suomessa kahden kilpailevan maailmankuvan puristuksessa. He seuraavat venäjänkielistä mediaa ja sosiaalista mediaa, jonka arvomaailmaa poikkeaa länsimaisesta ja jota valtiollinen Venäjä vahtii tiukasti.

Davydova-Minguet kertoo, että venäjänkieliset ovat oppineet karttamaan vaikeita aiheita myös keskenään.

- Jos vuonna 2014 Krimin kriisin aikaan posliinikaupassa oli yksi norsu, nyt norsuja on useita.

Vaikka suurvaltapolitiikka ei koske suoraan ihmisten arkea, se lisää jännitteitä ja vaikuttaa asenteisiin.

Moni asia on nyt paremmin kuin ennen

Vaikka tilanne on vaikea, se ei ole toivoton.

Olga Davydova-Minguet painottaa, että venäläistaustaisten asema on nyt parempi kuin 30 vuotta sitten, kun hän muutti maahan. Tuolloin venäläistä aksenttia ihmeteltiin ja sille vitsailtiin. Enää ei naureta.

Etenkin Itä-Suomessa venäjänkielisiin on totuttu niin oppilaitoksissa kuin virastoissa. Lisäksi monet tahot tekevät töitä sen eteen, ettei ihmisten välinen kuilu repeäisi.

Vertaistuki auttaa sopeutumaan

Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys Jomoni on syksystä lähtien järjestänyt venäläistaustaisille nuorille omia keskusteluiltoja.

Vertaistuki on tärkeää, sillä iso osa venäläistaustaisista nuorista asuu Suomessa yksin ilman perhettä tai turvaverkkoa. Nuorten ohjaajana työskentelevä Nella Niemi kertoo, että usein ongelma on, etteivät nuoret edes tiedä, mistä voisi saada apua.

- Jos jää yksin, eikä löydä paikkaa, syrjäytyminen käy hyvinkin helposti.

Tarvittaessa Jomonista saa henkilökohtaista tukea. Lähtökohta on, että mitä tahansa voi kysyä.

Elämä on enemmän samanlaista kuin erilaista

Nuorten keskusteluryhmässä puheenaiheet ovat arkisia. Mitä pitää tehdä, jos sairastuu tai miten voi saada kirjastokortin?

- Autan löytämään tietoa ja nuoret kertovat kokemuksistaan, ryhmää vetävä Katja Radkevich selittää.

Usein käy niin, että ryhmän nuoret pohtivat aivan samoja asioita kuin suomalaisnuoret. Nuorten arki kun on aika samanlaista, opiskelua ja harrastuksia. Tai kuten Gleb Shumaev sen näkee.

- Kaikki me olemme ihmisiä, meillä on samat tarpeet ja tunteet. Ei se ihmisten piirtämä raja meitä erota.

Aiheesta voi keskustella 3.11.2021 kello 23 saakka.

Lue lisää:

Eva: Suomalaiset suhtautuvat Venäjään entistä kriittisemmin, etenkin nuoret kielteisiä