Ski Sport Finlandin toimitusjohtaja Iiro Kaukoniemi korostaa, että Suomen alppimaajoukkueen valinnat tehdään aina urheilullisin perustein.

Ski Sport Finlandin toimitusjohtaja Iiro Kaukoniemi (oik.) kertoo, että omavastuuosuus perustuu aikaisempien kausien tuloksiin. Kuva: DENIS BALIBOUSE / Reuters, Jussi Nukari, Martti Kainulainen / Lehtikuva

Äkkiseltään kuvittelisi, että Suomen maajoukkueväreissä kilpaileminen ja harjoitteleminen olisi urheilijoille milteipä kaikissa lajeissa ilmaista. Todellisuus on kuitenkin yllättävän monessa lajissa toinen: maajoukkuestatuksen saadakseen urheilijoiden on rahoitettava osa maajoukkuetoiminnastaan omasta pussistaan.

Esimerkiksi ratsastuksen ja purjehduksen kalleus on yleisesti tuttua, mutta ehkä hieman yllättäen yksi näistä osin omarahoitteisista maajoukkuelajeista on alppihiihto, jota suitsutettiin vuolaasti Kalle Palanderin ja Tanja Poutiaisen huippuaikoina 1990-luvun lopussa ja 2000-luvulla.

Suomen alppihiihtomaajoukkueessa urheilijat sitoutuivat Palanderin mukaan jo tuolloin omavastuullisiin rahoitusosuuksiin, joiden summat vaihtelivat urheilijoiden välillä. Käytäntö on edelleen sama: mitä paremmin urheilijan uskotaan menestyvän kansainvälisesti, sitä pienemmäksi hänen omavastuuosuutensa räätälöityy.

- Joo, se pitää paikkansa, että meillä on maajoukkueessa käytössä tällainen urheilijoiden omavastuukäytäntö, alppihiihdon kattojärjestön Ski Sport Finlandin toimitusjohtaja Iiro Kaukoniemi vahvistaa.

- Omavastuuosuus perustuu aikaisempien kausien tuloksiin.

Ski Sport Finlandin toimitusjohtaja Iiro Kaukoniemi korostaa, että maajoukkuevalinnat tehdään urheilullisin perustein. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva

Summat voivat IS:n selvityksen mukaan olla suuria, ellei jopa hurjia. Kansainvälisen uransa alkutaipaleella olevat laskijat saattavat joutua pulittamaan kattojärjestölle vuosittain jopa 15 000-20 000 euroa maajoukkuepaikkansa sinetöidäkseen.

- Siinä tilanteessa laskijan perhe joutuu usein vakavasti miettimään, että onko sellainen satsaus enää mahdollista, ja että onko se ennen kaikkea järkevää. Kaikilta ei löydy siihen intoa tai resursseja, kokenut alppilajivaikuttaja sanoo.

- Maajoukkueen ulkopuolella harjoitteleminen ja kilpaileminen on toki mahdollista, ja sieltäkin voi nousta edustamaan Suomea kansainvälisissä kilpailuissa, mutta silloin touhu on yleensä vieläkin kalliimpaa.

Alppihiihdon ensi kauden maajoukkuevalinnat julkistetaan toukokuussa. Ryhmään on ehdolla esimerkiksi parikymppinen lahjakkuus Oskari Sulkakoski, jonka omavastuuosuudeksi on IS:n tietojen mukaan kaavailtu noin 20 000 euroa.

- Tuossa haarukassa se summa uskoakseni on, Sulkakosken valmentaja Juha Tenhunen sanoo.

Iiro Kaukoniemi ei ota kantaa yksityiskohtaisiin summiin. Hän korostaa, että samanlainen omavastuukäytäntö löytyy Suomessa monista muistakin lajeista.

- Tässä systeemissä ei mielestäni ole mitään ihmeellistä, ja siihen on turvauduttu myös esimerkiksi hiihdon ja mäkihypyn puolella, Kaukoniemi linjaa.

- Itse maajoukkuevalinnat tehdään kuitenkin aina urheilullisin perustein. Maajoukkuevalinnat ja omavastuukäytäntö ovat kaksi eri asiaa, niitä ei pidä sekoittaa keskenään.

Onko käytännössä kuitenkin niin, että mikäli maajoukkueeseen valittu urheilija ei pysty sitoutumaan omavastuuosuuteen, hän ei voi kilpailla ja harjoitella maajoukkueen alaisuudessa?

- Omavastuu liittyy maajoukkueiden ohjelman (mm. harjoittelu-, testi- ja kilpailukulut sekä matkustuskulut) toteuttamiseen, Kaukoniemi vastaa.

Hän siis toisin sanoen vastaa myöntävästi kysymykseen, mutta tarkentaa asiaa vielä seuraavasti:

- Suomen edustaminen "maajoukkueessa" on eri asia (kuin omavastuu). Urheilija voi edustaa Suomea kansainvälisissä kilpailuissa, vaikka ei olisi mukana maajoukkueen ohjelmassa, hän sanoo.

Samu Torsti on kokenut maajoukkuelaskija. Kuvituskuvassa Torsti Pyeongchangin olympialaisissa 2018. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Kotimaan leiri- ja kilpailuolosuhteet eivät huipulle pyrittäessä riitä, vaan optimaalisempia paikkoja on etsittävä säännöllisesti ulkomailta. Laskijoiden vuosibudjeteissa korostuvat juuri matka- ja majoituskulut, hissilippuja unohtamatta.

Pitkään eri ikäisiä suomalaislaskijoita valmentanut Tenhunen tietää valmentajakollegansa Elmo Saarelaisen kanssa tarkalleen, mistä eri palasista kulubudjetit tavallisesti koostuvat.

- Monet nuoretkin laskijat ovat vuosittain reissun päällä sellaiset 160-180 vuorokautta. Logiikka pelaa niin, että kun tuon määrän kertoo 120-130 eurolla, aletaan olla oikeassa haarukassa matkakustannuksissa. Yksittäisen huipulla laskevan suomalaisurheilijan budjetti on usein sellaiset 80 000-100 000 euroa vuodessa, Tenhunen selvittää.

- Matkakustannukset vievät budjetista yhden kolmanneksen, valmentajapalkkiot toisen ja kaikki muut kulut kolmannen.

Saarelaisen mukaan kaikki laskijat yrittävät saada omavastuuosuuden kasaan ensisijaisesti yhteistyökumppanirahoituksella.

- Se ei tietysti ole aina helppoa, ei kaikille mahdollistakaan, ja siksi myös vanhemmat joutuvat usein rahoittajiksi, Saarelainen jatkaa.

Nuori lupaus Rosa Pohjolainen, 17, on yksi Suomen alppihiihtomaajoukkueen tulevaisuuden toivoista. Kuvituskuvassa Pohjolainen Levin maailmancupissa marraskuussa 2020. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Valmentajakaksikon mukaan kuluja kasvattaa esimerkiksi se, että huippulaskijoiden harjoituksissa on yleensä oltava "vähintään kolme henkilöä paikalla" - yksi valmentamassa, toinen pystyttämässä kymmeniä portteja rinteeseen ja kolmas kellottamassa laskuja.

- Esimerkiksi yleisurheilijoilla on aina harjoituspaikat automaattisesti valmiina, sen kun vaan kävelee halliin ja alkaa treenata. Mutta alppihiihdossa resursseja palaa jo paljon pelkästään siihen, että saadaan rinne ensin kansainväliselle vaatimustasolle, Tenhunen ruotii.

- Ja jos halutaan treenata maailmancup-olosuhteissa, rinne on lisäksi jäädytettävä, ja koko tämä prosessi voi viedä helposti kuusikin tuntia, Saarelainen vielä muistuttaa.

Juttua muokattu kello 10: Ski Sport Finland perustettiin Palanderin ja Poutiaisen huippuvuosien jälkeen.

Omavastuu liittyy maajoukkueiden ohjelman toteuttamiseen. Eli mm. harjoittelu-, testi- ja kilpailukuluihin sekä matkustuskuluihin. Kuva: DENIS BALIBOUSE / Reuters