Ilta Sanoma

Julkaistu:

Taitoluistelu
Jackson Haines hylkäsi perheensä, esiintyi Euroopan hoveille - ja kuoli Kokkolassa 1875. Miten ihmeessä newyorkilainen taitoluistelun isä päätyi asumaan Suomeen?
Varis raakkuu Kokkolassa Marian hautausmaalla.

Korkean männyn kupeessa uusien leposijojen keskellä on yksinäinen vanha hauta, joka kaivettiin juhannuksen tietämillä vuonna 1875. Kiveen on kaiverrettu vanhalla ruotsin kielellä:

Tässä lepää luistelutaiteilija Jackson Haines, kuollut 23. kesäkuuta 1875, noin 30-vuotiaana.

Maassa on Rotary-järjestön hankkima englanninkielinen muistolaatta "taitoluistelukuninkaan muistoksi".

Modernin taitoluistelun isä, amerikkalainen Jackson Haines siunattiin haudan lepoon Kokkolassa 29. kesäkuuta 1875, englantilaisten sotavainajien lähettyville.

Haines ei keksinyt taitoluistelua yksin, mutta hän oli merkittävässä roolissa sen kehittäjänä. Amerikkalaisluistelija kehitti piruetin, kasvatti lajin suosiota, piti suosittuja näytöksiä ja yhdisti terän kenkään, kertoo jo eläkkeelle jäänyt Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon, K. H. Renlundin museon tutkimusamanuenssi ja filosofian tohtori Seija Johnson. Aiemmin terät kiinnitettiin kenkiin omin käsin ennen jäälle menoa.

Miksi ihmeessä kansainvälinen tähti nukkuu viimeistä untaan keskipohjalaisen satamakaupungin hautausmaalla? Hainesin monivaiheinen tarina on saanut osakseen paljon mystifiointia.

Jackson Haines syntyi Yhdysvalloissa 1840. Hänen isänsä oli New Yorkiin asettunut hollantilainen kauppias, joka oli oppinut luistelemaan Amsterdamin kanavissa. Niinpä myös Haines ja hänen siskonsa hurahtivat taitoluisteluun, Haines auttamattomasti myös balettiin.

Luistelija meni nuorena naimisiin ja sai vaimonsa Alman kanssa tiedettävästi kaksi poikaa. Vuonna 1863 miehen kotikaupunkiin perustettiin luistelukerho Skating club of New York. Sen luistelijat kilvoittelivat ahkerasti, mutta Haines ei voittanut heti.

Kiertämään Eurooppaa

Samaan aikaan kehitteillä oli ensimmäiset rullaluistimet, joista myös Haines kiinnostui. Seuraava vuosi saneli Hainesin perheen tulevaisuuden, sillä tuolloin mies voitti jo Yhdysvaltain mestaruuden. Kun Jackson Haines voitti vuonna 1864, hänestä tuli kansallinen mestari.

Mestarille avautui mahdollisuus lähteä kiertämään Eurooppaa. Hainesilla oli perhe Yhdysvalloissa, mutta hän päätti silti tarttua mahdollisuuteen ja jättää kotimaansa.

-?Kukaan ei tiedä minkä takia, mutta seikkailunhaluisia nuoria miehiä on ollut aina.

Hainesin ilmaisuvoimaista ja taiteellista uutta tyyliä ei myöskään arvostettu Yhdysvalloissa, jossa luisteltiin brittiläiseen, kankeaan tapaan. Sen sijaan modernin taitoluistelun arvo ymmärrettiin valtameren takana Euroopassa, jossa baletti ja klassinen musiikki olivat voimissaan.

Seikkailu lähdöstä myös seurasi. Luistelija esiintyi suurissa kaupungeissa, kuten Wienissä ja jopa Pietarin hovissa.

Wienissä tapahtui varsinainen läpimurto, kun tuhannet katsojat näkivät taitoluistelijan esityksen. Haines yhdisteli lajiin baletin piirteitä, teki hyppyjä jäällä ja piirsi koreografioitaan ensin paperille, sitten jään pintaan. Euroopassa Haines viipyi noin 11 vuotta.

Esitysten pukuloisto ja musikaalimaisuus vakuuttivat wieniläiset, ja keikkaa pukkasi entistäkin enemmän. Luistelija hurmasi myös ruotsalaiset Tukholman näytöksillään.

Oulun Wiikko-Sanomia -lehti siteerasi muuan ruotsalaissanomalehteä ja kuvaili taitoluistelijaa seuraavasti.

-?Me olemme nähneet muutamia hänen piirroksiaan: ne kuvaavat mikä taloa, maisemaa, mikä taasen ompelukirjausten moisia säännöllisiä kuvioita.

Kirjoittaja luonnehti Hainesin liikkeitä jäällä yhtä hienoiksi kuin parhailla tanssijoilla konsanaan. Sekin ihmetytti, miten Hainesin onnistui yhdistää liikkeensä musiikkiin niin sulavasti. Balettitanssijan tausta oli silmin havaittavissa.

Kiirettä piti myös myöhemmin Pohjolassa. Johnsonin mukaan Haines päätyi Suomeen, koska alue sijaitsi näppärästi Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan välissä.

Vanhoista sanomalehdistä voi seurata Hainesin reittiä pitkin autonomista Suomen suurruhtinaskuntaa. Helmikuussa 1875 Haines luisteli Helsingin Kaisaniemenpuistossa Straussin Wiener Bonbons -valssin tahtiin, keväällä matka jatkui pitkin rannikkoa ja muita isoja kaupunkeja. Viipurissa hän luisteli Salakkalahden jäällä.

Talvet olivat kaiketi pidempiä kuin nyt, sillä Åbo Postenissa mainostettiin "luistintaiteilija herra Haines Jacksonin" esiintyvän 24. maaliskuuta jäällä Kupittaanpuistossa. Istumapaikan sai kahdella markalla, seisomapaikan yhdellä.

Haines piti Turussa useammankin näytöksen. Porissa ilmestynyt Björneborgs Tidning puolestaan tiedotti, että Hainesin 11. huhtikuuta järjestettyä show'ta saattoi seurata sillalta säävarauksella. Haines esiintyi usein maineikkaan Landegrenin taiteilijaseurueen kanssa, mutta luistelukuninkaalla oli Johnsonin mukaan aina oma esitys seurueen näytösten yhteydessä.

-?Jackson Hainesilla oli monia eri rooleja. Välillä hän saattoi olla karhu, välillä nainen.

Ohjelmanumerot tekivät vaikutuksen yleisöön. Satakunta julkaisi Hainesin esityksen jälkeen artikkelin "luistinkuninkaan" taidonnäytteestä.

-?Se liikkui pää ja jalat ilmassa! esitystä seuranneet raportoivat toimittajalle. Ja vieläpä muhkuraisella luonnonjäällä.

Päätyi Kokkolaan

Toukokuussa Haines oli Vaasassa ja Pietarsaaressa, kesäkuussa jo Kokkolassa, josta matkan piti jatkua ainakin vielä Ouluun.

1800-luvun Kokkolassa kaupunkielämä oli vilkasta, ja näytökset tekivät kauppaansa. Kokkolassa oli hyvä viipyä, sillä kaupungissa oli tuttuja. Hän viihtyi kokkolalaisten porvarien, Donnerien, Roosien ja Rahmien seurassa, jotka olivat laivanvarustajia ja liikemiehiä.

Vaikutusvaltaisen raatimiehen Anders Roosin tyttäret olivat paljon Tukholmassa, ja Johnsonin mukaan on ilmeistä, että Haines tutustui perheeseen jo Ruotsissa. Julkkis veti ihmisiä puoleensa.

Kesäkuussa Pohjanlahti oli sula. Jäähalleista ei ollut tietoakaan, mutta kekseliäs mies ei jäänyt sään armoille, vaan esiintyi kaupungin keskustassa Raatihuoneen salissa.

-?Ja rullaluistimilla!

Valssi taipui vaivatta rullilla. Niillä mentiin myös taannoin Kokkolan teatterin Hainesista tekemässä näytelmässä.

-?Kun pääroolin esittäjä liikkui näyttämöllä rullaluistimilla todella kovaa, välillä tuntui, että hän lentää vielä katsomoon. Mutta hyvin se meni.

Empiretyylinen, osin Carl Ludvig Engelin suunnittelema Raatihuone oli kaupunkilaisten kohtaamispaikka. Johnson on lukenut 1800-luvulla eläneen nuoren tytön päiväkirjaa, jossa kuvaillaan tarkkaan kaupungin elämää tuolloin.

-?Hän kertoo myös Raatihuoneen roolista. Siellä vietettiin keväisin naamiaisia, ja lapset saivat tulla juhliin.

Kun kokkolalaiset päihittivät englantilaiset kaupungin edustalla käydyssä Halkokarin kahakassa 1854, Raatihuoneella pidettiin tanssiaiset. Paikka oli tärkeä.

-?Sen takia myös Landegrenin teatteriseurue ja Jackson Haines esiintyivät juuri Raatihuoneella.

Esiintymispaikka on yhä pystyssä, tosin toukokuussa Keskipohjanmaa uutisoi rakennuksen vajoavan hiljalleen. Rullaluistimetkin ovat yhä tallessa.

K. H. Renlundin museon varastossa, jykevien seinien suojassa, on säilössä historiallista esineistöä. Narulla suljettuun laatikkoon on pakattu rullaluistimet, jotka on kääritty voipaperinomaiseen kääreeseen. Luistinten pinnalla on turkoosia ja punaista ruostetta. Luistimia sopii käsitellä vain varovasti ja valkoisilla puuvillahansikkailla. 144 vuotta sitten niillä saattoi tehdä temppuja salin kovalla lattialla.

Lyhyen matkan päässä Raatihuoneelta, keskustassa Torikadulla sijaitsi taiteilijan majapaikka. Yösijan tarjosivat kulta- ja hopeaseppä Wilhelm Lindfors ja hänen vaimonsa Klara. Johnsonin mukaan Lindforsien oli mahdollista saada majoittamisesta tienestiä, ja luistintaiteilija tarvitsi majapaikan sekä jonkun laittamaan ruokaa.

Niin ikään keskustassa, Isollakadulla, sijaitsee kirjanpitäjäperhe Peitziuksen talo, jonka tyttärellä Emilialla juorutaan olleen romanssi luistelijan kanssa. Johnson ei kuitenkaan vahvista juorua, jonka paikkansa pitävyyttä on vaikea todistaa.

-?Varmasti moni nainen oli kovasti ihastunut häneen.

Ainakaan virallista paria luistelijasta ja Emilia Peitziuksesta ei tullut. Myöhemmin Emilia päätyi naimisiin itseään paljon nuoremman Juho Paanasen kanssa. Kun Emilia kuoli, leski vei tämän vaatteita talteen museolle. Violetti silkkipuku on konservoitavana, koristeellinen hattu rullaluistimien tapaan museon varastossa.

-?Juho Paananen ymmärsi säilyttää jotain.

Keuhkokuume vei

Paitsi Hainesin mahdolliset romanssit ja päätyminen Kokkolaan, myös kuolinsyy on jäänyt riivaamaan monia. Johnson on tarkistanut kuolinsyyn kirkonkirjoista. Kohtaloksi koitui keuhkokuume.

Johnsonia huvittaa internetin palstojen teoriat. Lyhyen haun perusteella Hainesille löytyy kosolti vaihtoehtoisia kuolinsyitä: joidenkin mielestä karhu raateli luistelijan, toiset ehdottavat hänen kuolleen väkivaltaiseksi yltyneen mustasukkaisuusriidan seurauksena.

Johnsonille on ehdotettu pilke silmäkulmassa, että hän kävisi kaivamassa haudan auki. Joka tapauksessa, luistelija oli paljon viileässä ilmassa ja alinomaa reissun päällä. Ei siis ole mikään ihme, että hän sai riesakseen keuhkokuumeen.

Miehen jäljillä on ollut myös amerikkalainen amatöörikirjailija John Mäki, joka poikkesi Kokkolassa 1900-luvun loppupuoliskolla, sillä hän oli päättänyt kirjoittaa "kuninkaasta" elämäkerran. Eräässä keskipohjalaisessa paikallislehdessä kirjoitettiin vuonna 1994, että Mäki keräsi yli kymmenen vuotta tietoa. Haastattelussa Mäki kertoi "kaikkia jänniä juttuja", Johnson sanoo.

Kirjassa kuvaillaan Hainesin matkantekoa Pohjanmaan rannikolla minuutin tarkkuudella, ja pokkari tyytyy lähinnä kertomaan kirjoittajansa omaa tarinaa tapahtumien kulusta.

Näytökset loppuivat, kun Haines sairastui. Hainesin uskotaan saaneen apua Roosin väeltä. Perheellä oli oma lääkäri, jonka apua he tarjosivat mielellään sitä tarvitseville.

-?Sanotaan, että Roosien henkilääkäri hoiti Hainesia. Minusta se ei olisi ollut mitenkään tavatonta. Ilman muuta laskettiin, että se kuului asiaan tällaisen perheen kohdalla. Donnerit, Rahmit ja Roosit olivat raatimiehiä, ja se kuului heidän työhönsä. Porvarin merkitys oli vähän erilainen kuin tänä päivänä.

Kesäkuun 23. päivänä Haines kuoli keuhkokuumeeseen 35-vuotiaana. Kuolemasta tuli valtakunnallinen uutinen. Heinäkuun alussa Oulun Wiikko-Sanomissa harmiteltiin, ettei mies ehtinyt koskaan Ouluun asti.

Muistokirjoituksessa kuolinsyyksi ilmoitettiin keuhkotulehdus.

-?Vanhemmat olivat varakasta väkeä ja tahtoivat pojasta ensin kauppamiestä, lehdessä kerrottiin ja avarrettiin taiteilijan taustoja:

-?Vähitellen syntyi hänestä ajatus luistelemisen voitavan muodostaa samanlaiseksi erityiseksi taidehaaraksi kuin tanssikin on.

Ja niinhän siitä muodostuikin, oli Hainesin alla sitten rullat tai terät. Hainesin isä ei saanut pojastaan koskaan jatkajaa kaupalleen, eikä Haines tavannut vaimoaan ja lapsiaan sen jälkeen, kun hän lähti maailmalle.

Hainesin sisko sen sijaan tuli hakemaan veljeään takaisin Yhdysvaltoihin ja luistelikin Euroopassa Hainesin kanssa.

-?Sisar ei kuitenkaan halunnut jäädä, vaan lähti kotiin, mutta Jackson Haines ei lähtenyt hänen mukanaan.

Perheelle karu kohtalo

Uravalinta kannatti, vaikka sillä oli hintansa. Hainesin perheen elämä Yhdysvalloissa ei jatkunut auvoisasti. Hainesin ja tämän vaimon molemmat pojat hukkuivat isovanhempiensa luona ennen kuin aika jätti vanhemmista, kaiken lisäksi peräkkäisinä kesinä.

Pian lasten kuolemien jälkeen perheen äiti Alma katosi. Johnson uskoo, että Alma saattoi hyvinkin paeta suruaan.

Hainesin hauta ja tarina ovat monille tuntemattomia, mutteivät kuitenkaan tyystin unohdettuja. Kokkolan Taitoluistelijat järjestää säännöllisesti Jackson Haines Memorial Cupin, ja haudalla on vieraillut ajan saatossa paitsi amatöörikirjailija Mäki myös monia suomalaisen taitoluistelun tähtiä.

Vuosituhannen vaihteessa Johnson vei haudalle kukkia Euroopan mestaruuden ja MM-hopeaa taitoluistelusta voittaneen Susanna Rahkamon kanssa. Amatöörikirjailijakin vei aikanaan verenpisaran.

Aluksi haudan viereiseen mäntyyn kiinnitettiin vaatimaton pellinpalanen, johon oli kirjoitettu vainajan nimi ja kuolinhetki. Väliaikaiskyltti pysyi paikallaan reilu kymmenkunta vuotta, kunnes vuonna 1887 kaupunki pystytti luistelukuninkaalle hautakiven.

Kivi oli pitkään sammaleen peittämänä, mutta eräs järjestö pyysi taannoin saada puhdistaa sen. Lupa heltisi. Onpa luistelijan haudan vieressä jäljellä toinenkin vanha hauta, jossa lepäävät hänen majoittajansa Wilhelm ja Klara Lindfors.

Hainesin hautakiveen on kirjoitettu vanhalla ruotsin kielellä raamatunkohdan katkelma Saarnaajan kirjasta, joka taipuu suomeksi vuoden 1776 käännöksen mukaan seuraavasti: "...haudassa, johon tulet, ei ole työtä, taitoa, ymmärrystä eli viisautta".

Johnson kertoo, että valintaa on ihmetelty. Hän näkee sanomassa kuitenkin järkeä.

-?Tottahan se on, mutta aika kurjaa.

Aika jätti Hainesista nopeasti, mutta piruetit jäivät kansan suosioon. Sittemmin Suomeen on saatu Emmi Peltosen ja Kiira Korven kaltaisia taitajia.

Pian Hainesin kuoleman jälkeen Suomeen perustettiin ensimmäinen taitoluisteluseura, Helsingfors Skridskoklubb HSK. Luistimetkin alkoivat kiinnostaa suomalaisia. Viitisen kuukautta luistelijan kuolemasta Wiipurin Sanomissa mainostettiin jo "Jackson Haines numero 360" -mallisia luistimia.

Artikkeli on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 12. kesäkuuta 2019.

?

Lähteet: Kansallisarkisto, olympic.org, Kokkolan seurakuntayhtymän hautaustoimi.
Ilta Sanoma
23. elokuuta 2019 9:04:00 Categories: Ilta Sanoma Liverpool Echo Urheilulehden parhaat

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS
Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.41819 - Firebird 3.0 WI-V6.3.4.32939

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.